Jaa tämä
Istun auton ratissa huutava, väsynyt ja sotkussa oleva lapsi takapenkillä ja mietin. Yritän liimata rakkaan enkelipatsaan irronneita posliinisiipiä ja mietin. Katson tunteensa loukanneen, mököttävän lapsen selkää ja mietin. Jos olisin tehnyt tämän etukäteen, jos olisin ottanut tämän mukaan ja jos olisin miettinyt tämän etukäteen. Jälkiviisaus valtaa mieleni. Vanhemmuuden painopiste on valahtanut impulsiiviseen reagointiin ja tapahtumien jälkien korjaamiseen. Ennakoimalla ja proaktiivisella toiminnalla kaikki nämä tilanteet olisivat mahdollisesti olleet vältettävissä ja se on myös positiivisen kasvatuksen tavoite. Mutta miten siihen pääsee?

Teemme matkasuunnitelmia, töihimme kuuluu mahdollisesti vuosittaisten toimintasuunnitelmien teko, mietimme viikon ruokaostoksia. Mietimme monia asioita ennakkoon. Teemme suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Kuitenkin vanhemmuudessa päädymme helposti reagoimaan tilanteisiin ja alamme korjata tilanteita vasta kun ongelma on muodostunut. Kaikkea ei voi välttää ja hyvin suunnitellulla matkallakin voi tulla eteen odottamattomia tilanteita, ennakoimalla voimme kuitenkin vähentää ristiriitatilanteita ja maalata arkeen suojateitä.

Ennakoiva kasvatus on siirtymistä reaktiivisesta proaktiiviseen toimintaan.

Rebecca Eanesin mukaan ennakoiva kasvattaja käyttää aikaa hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamiseen ja ennalta opettamiseen, jotta vältettäisiin ongelmat, jotka tulevat kontaktin puutteesta tai tiedon puuttumisesta.Lisäksi kaikkiin ongelmiin puututaan ajoissa, jotta ne eivät pääse kasvamaan isoiksi.

Ennakoiva kasvatus on ennaltaehkäisevää sekä varhaista tarttumista ongelmatilanteisiin

 

 

Kehityspsykologiassa ennakointi ajatellaan kolmitasoisena

Tässä esimerkki onnettomuuksien välttämisestä.

1. Primääritaso, ympäristön ja kokonaistilanteen turvalliseksi rakentaminen

  • Suojatiet, liikennevalvonta, rangaistukset liikennesääntöjen rikkomisesta

2. Toinen taso, teot jotka vähentävät onnettomuuden todennäköisyyttä

  • Suojatievalvonta ja suolaus jäisillä teillä

3. Kolmas taso, onnettomuuden jälkeinen toiminta

  • Nopeat ambulanssit, hyvä ensihoito, kuntoutus

Näiden yhdistelmästä muodostuu positiivisen kasvatuksen kolmas pilari – ennakointi

 

 

 

Mitä ennakointi kasvatuksessa?

Ennakointi kasvatus on monitasoista ja tulee esiin arjen eri alueilla. On käyttäytymisen ennakointia, henkistä ennakointia, kielellistä ennakointia ja toiminnallista ennakointia. Yksinkertaisuudessaan idea on kuitenkin seuraava.

Mietimme etukäteen mahdollisia tilanteita ja niissä toimimista sekä mietimme, miten toimia, jos jotain tapahtuu.

 

Tämä on tärkeää, koska tällä tavalla voimme välttää toimimasta ”pakene-taistele”-moodilla. Tilassa, jossa ajatuksilla on tutkitusti vähemmän tilaa ja tunteet ottavat vallan.

Ennakoivassa kasvatuksessa teemme toimintasuunnitelmia, kun olemme rauhallisessa tilassa, ajatuksilla on tilaa kulkea ja ideoiden pulputa. Tällä tavalla teemme toimivampia ja rakentavampia ratkaisuja.

 

 

 

Viisi askelta ennakoivaan kasvatukseen

 

Varaan aikaa vuorovaikutuksen vahvistamiseen

Yhdessä tekeminen, läsnäolo, keskustelu ja yhteyttä vahvistava kosketus. Käytä aikaa turvallisen kiintymyssuhteen vahvistamiseen, molemminpuolisen kunnioittamisen, keskustelun ja kuuntelemisen taitojen opetteluun.

 

Käytän ennakoivia minä-viestejä ja kerron etukäteen tulevista tapahtumista

Kun lapsi tietää mitä häneltä odotetaan, hänen on helpompi toimia toiveittesi mukaan. Kertomalla jo etukäteen mitä tapahtuu, lapsella on mahdollisuus varautua myös henkisesti tulevaan. Joillekin lapsille varsinkin siirtymä- ja muutostilanteet aiheuttavat epävarmuutta ja nostattavat epämiellyttäviä tunteita ja vastustusta. Tähän auttaa se, että lapsi tietää mahdollisimman tarkasti tulevat tapahtumat. Tämä vähentää vastustusta ja edistää lapsen ja kasvattajan välistä yhteistyötä.

 

Otamme mukaan taitoja ja opettelemme ennakkoon

Ennakointia voi lapsen kanssa miettiä myös taitoajattelun kautta. Esimerkiksi mitä kaikkia taitoja tarvitsemme taidemuseossa? Rauhassa jonottamisen -taito,  yhdessä pysymisen – taito (eksymisen estämiseksi), kädestä kiinni pitämisen – taito (pienellä lapsella) ja niin edespäin. Jos huomataan, että joku tärkeä taito ei ole hallussa tai edellisellä kerralla on tullut ilmi, että joku taito on puuttunut, niin sen voi harjoitella ennen seuraavaa kertaa. Yhdessä voi miettiä, mitä taitoja tarvitaan esimerkiksi retkellä tai mummolassa vieraillessa.

 

Teen etukäteen ”Mitä jos..” – suunnitelmia

Kun suunnittelet etukäteen, miten toimia ongelmatilanteen sattuessa on onnistuminen todennäköisempää. Silloin et reagoi tilanteeseen vain automaattisen tunteen ja ajatusten kautta, vaan menet suunnitelman mukaan. Tämä auttaa siihen, että kun mahdollinen tunnekuohu tulee, et ala huutamaan tai tartu pelkokasvatuksen välineisiin vaan olet varautunut suunnitelmalla.

Tuttu tilanne. Tiedät, että uloslähtö on lapsille vaikeaa ja pukeminen varsinainen show. Ennakoimalla mietit jo etukäteen, miten vältät mahdolliset ristiriitatilanteet tai valtataistelut. Laitat vaatteet jokaiselle lapselle lattialle jonoon. Varaat eteisen pöydälle vesipullon, niitä varten jotka valittavat, että on kuuma. Mietit itsellesi mantran, jolla saat pidettyä itsesi rauhassa tai laitat pukemisen ajaksi rauhoittavaa musiikkia soimaan.

Uusi tilanne. Suunnitelmia on hyvä tehdä myös odottamattomien tilanteiden varalle. Vaikka lapsesi ei ole vielä koskaan saanut itkupotkuraivareita kaupassa, voi jonain päivänä sekin tilanne tulla eteen. Kun mietit etukäteen, miten toimit tilanteessa, auttaa se pysymään sinua rauhallisena ja toimimaan etukäteen mietityn suunnitelman mukaan eikä vain reagoimaan tilanteeseen ”taistele-pakene” -moodissa. Tunteiden vallassa, mahdollisesti pienessä paniikissa, turvautuu helposti kasvatuksen huonoihin vaihtoehtoihin, kuten huutamiseen, periksi antamiseen tai lahjomiseen. Miettimällä jo etukäteen, miten kohtaat lapsen tilanteessa, miten sanoitat hänen tunteensa ja tarpeensa ja mitä teet, saat toimivamman mallin arkeesi.

 

Otan avuksi konkreettiset apuvälineet

Puhelinlaatikko, viihdytysvihko ja pikkutavarapussi, toimivat itselläni monien yllättävien tilanteiden kohdalla. Lapsen ollessa pieni oli minulla kotona valmiiksi tehty puhelinlaatikko, johon lapselle oli varattu kiinnostavaa puuhaa, jos itselle tuli tärkeä puhelu ja tarvitsi pari minuuttia rauhaa. Käsilaukussani kulki mukana viihdytysvihko sekä värikynät. Jos jäimme bussissa jumiin ruuhkaan tai kaupassa venähti, oli jotain lasta viihdyttävää käsillä. Autossa oli pikkutavarapussi samoja mahdollisia ruuhkatilanteita tai kiukunpurkauksia varten.

On hyvä miettiä, mitä välineitä kotonamme voisi olla tai mitä ottaa mukaan, joka auttaisi tilanteiden käsittelyssä. Ensiapulaatikon ja laastareiden vieressä on hyvä olla rauhoittumisen ”ensiapulaatikko”, puristelupalloineen ja näpräyshelmineen.

Ja kyse ei ole vain pienistä lapsista. Ennakointi on hyväksi kaikenikäisten lasten kanssa. Miten valmistaudumme koulun alkamiseen, mahdollisiin kouluympäristössä tuleviin tilanteisiin? Miten valmistaudumme lapsen puberteetin alkamiseen? Miten puhumme seurustelusta, miten varaudumme mahdollisiin tunnemyrskyihin ja miten hoidamme arvoristiriitoja?