Jaa tämä

Mielestäni kehu sopii joka tilanteeseen. Tämä aiheuttaa ihmetystä. Usein kysytään ”Jopa vaikeisiin tilanteisiin?”,  ja aina vastaan ”Kyllä – erityisesti niihin”. Pystymme paremmin ratkaisemaan tilanteita myönteisten tunteiden kautta. Kun tunnemme olomme hyväksi, toimimme hyvin. Kehu tuo esiin tilanteen hyvän ja mahdollisuudet. Vaikka teemme virheitä, ei tarkoita etteikö tarkoituksemme tai yrityksemme ole ollut hyvä. Katson tässä artikkelissa vaikeita tilanteita kahdesta näkökulmasta. Miten löytää vaikeista tilanteista hyvä? Sekä kuinka nähdä toisen ärsyttävät ominaisuudet taitoina ja vahvuuksina?

Hyvään keskittyminen vaikeissa tilanteissa

Ensinnäkin keskityn miettimään mitä hyvää tilanteessa on. Onko lapsi onnistunut osittain? Oliko alku hyvä, mutta sitten kärsivällisyys loppui kesken? Jaksoiko lapsi kuitenkin enemmän kuin aiemmin tai yrittikö lapsi kovasti? Kehu voi olla myös tekemättä jättämisestä. Esimerkiksi siitä, että lapsi ei lyönyt tai huutanut, kuten hän on aiemmin saattanut toimia.

Lasten välillä on konfliktitilanne ja näen toisen lapsen mitan olevan täynnä. Kädet puristuvat jo nyrkkiin. Olen jo menossa puuttumaan tilanteeseen, kun lapsi huutaa kovaa ”ei” ja kääntyy sitten kannoillaan. Tässä tilanteessa on edistystä, että lapsi ei tönäissyt tai lyönyt. Vaikka huutaminen ei ollut paras ratkaisu tilanteeseen, kertoo se edistymisestä. Se on askel kohti sitä, että seuraavan kerran lapsi mahdollisesta osaa pyytää toista lopettamaan tai keksii muun ratkaisun, eikä huuda koko keuhkojen voimalla toista lopettamaan. Keskustelemme tilanteesta lapsen kanssa ja käymme läpi, mikä tilanteessa meni hyvin, missä lapsi onnistui ja oli edistynyt. Lopuksi vielä lyhyesti, että mitä voisimme vielä seuraavalla kerralla parantaa. Tässä on hyvä muistaa ”mutta” sanan tilalla paremmin toimiva ”ja”. Sen sijaan, että sanomme: ”Hienoa, että et lyönyt, mutta seuraavalla kerralla muista myös hiljaisempi ääni” sanookin ”Onnistuit hienosti pitämään kädet alhaalla ja seuraavan kerran pidetään vielä ääni hiljaisemmalla.”. Usein ”mutta” sana erinomaisesti nollaa kaiken hyvän ja lopputulos tuntuu pahalta. Sen korvaaminen ”ja” sanalla tuo lauseeseen aivan erilaisen sävyn.

Katson siis tilannetta myös edistymisen kautta. Tässä toinen esimerkki.

Olen pyytänyt lasta pukemaan. Kun palaan aamupalan siivoamisesta, on lapsella jalassa vain toinen sukka. Voisin hermostua, turhautua tai ärsyyntyä ”Etkö ole vieläkään pukenut?”, ”Nyt vauhtia!”, ”Miten tämä voi olla mahdollista!”. Keskityn kuitenkin hyvään ja edistymiseen. ”Hienoa! Jo yksi sukka jalassa. Sitten seuraava!”. Tällä tavalla eteneminen menee helpommin ja paremmilla mielin, kun että kävisin moittimassa joka vaatekappaleen välissä. Usein tällaisen palautteen jälkeen lapsi pukee nopeammin loppuun ja pääsemme pikaisemmin ulos kuin pukemisesta tappelemalla.

Sukset ristissä vahvuuksien kanssa

Joskus kyse voi olla siitä, että vahvuutemme ilmenee väärässä paikassa tai meidän vahvuudet ovat ristiriidassa toisen vahvuuksien kanssa – lapsen tai aikuisen. Vahvuuksien ristiriita voi estää meitä näkemästä toisen ominaisuutta vahvuutena. Jos oma vahvuutemme on harkitsevaisuus, voi toisen innokkuus aiheuttaa meissä ärsyyntymisen tunteita. Jos vahvuutemme on luovuus, voi toisen itsesäätely tuntua jäykkyydeltä. Voimme kuitenkin avartaa ajatteluamme. Miettimällä asiaa eri näkökulmista, voimme löytää toisen tavassa myös vahvuuksia ja taitoja.

Keskustelen äidin kanssa, joka on turhautunut muun muassa lapsensa hitauteen ja varovaisuuteen. Keskustelussa äidin omiksi vahvuuksiksi löytyy rohkeus, innokkuus ja sosiaalinen älykkyys. Kun mietimme tarkemmin lapsen toimintaan ja käyttäytymistä, tulee esiin, että lapsi on oikeastaan todella harkitsevainen ja ystävällinen. Vahvuudet ovat erilaisia kuin vanhemman, mutta erittäin hyödyllisiä monessa tilanteessa. Lapsen harkitsevaisuus on estänyt häntä joutumasta onnettomuuksiin tai vaikeuksiin. Hänen rauhallinen tahti auttaa häntä huomaamaan myös monia asioita, mitä äiti ei aina ehdi huomaamaan. Hän tekee myös paljon ystävällisiä tekoja ja on auttavainen monissa tilanteissa. Keskustelun jälkeen äidin on helpompaa nähdä lapsen vahvuudet ja sen tuomat hyödyt. Vaikka ne ovat erilaisia kuin hänen omat vahvuutensa, ovat ne kuitenkin vahvuuksia. Tämä muuttaa hänen suhtautumistaan lapseen. Enää samat asiat eivät ärsytä. Hän ymmärtää paremmin lastaan ja myös heidän yhteytensä paranee, kun lapsi tuntee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on.

Näkökulman muuttaminen voi auttaa meitä hyväksymään ja näin kehomme eikä mielemme reagoi siihen ärsyyntymisen tunteilla. 

Vahvuutta ja taitoa on helpompi säädellä

Kun näemme jonkun asian vahvuutena, on meidän myös helpompi säädellä sitä. Jos lapsi on mielestämme liian suorasanainen ja kuvailee kaikkea mitä näkee. Esimerkiksi ”Onpas tuo iso mies” tai sanoo ”Yök!” ruoasta, josta ei pidä. Voimme puhua rehellisyyden vahvuudesta mieluummin kuin kieltää vain lasta puhumasta tuolla tavalla. Sellainen on omiaan myös ruokkimaan lapsen halua ylittää rajoja. Tietyistä asioista tulee ”kielletty hedelmä”, joka houkuttelee.

Jos kyse onkin vahvuuden säätelystä, on asia eri. Rehellisyys on tärkeää, mutta kaikkea ajattelemaansa ei tarvitse sanoa ääneen tai voi miettiä valitsemiaan sanoja. Rehellisyyden kaveriksi on hyvä ottaa sosiaalinen älykkyys ja hienotunteisuus. Vaikeaan tilanteeseen vastaus on siinä, että ohjaamme lapsen käyttämään vahvuuttaan, sille sopivassa muodossa ja tilanteessa tai toisen vahvuuden kanssa, emmekä vain kiellä jotain toimintaa. Liiallinen kieltäminen voi johtaa myös toisella tavalla aivan vääränlaiseen tulokseen, kuten vahvuuden piilottamiseen. 

Myös aikuinen on kehuvetoinen

Samaa on hyvä käyttää myös aikuisen kanssa. Esimerkiksi puolison tai kasvatuskumppanin kanssa.

Minua ärsytti, että mieheni teki kaiken hitaasti. Miestäni taas ärsytti minut ikuiset to do-listat ja ainainen touhuaminen. Aloin miettimään, miksi näemme toisen erilaisuuden huonona? Mitä jos se, minkä ajattelen olevan ärsyttävä ominaisuus onkin toisen vahvuus?

Tekemisen taito ja olemisen taito. 

Kun aloimme ajattelemaan toisen ominaisuutta taitona, se vaikutti myös vuorovaikutukseemme. Kumman taito oli tässä tilanteessa tarpeen? Kun joku asia oli saatava tehtyä, astuin minä remmiin. Kun taas liiallinen kiire täytti arjen, hidasti mies tahtiamme ja kysyi, että ”mistä nyt karsitaan?”. Erilaisuudesta oli tullut rikkaus. Toisen ärsyttävästä piirteestä tarpeellinen arjen väline. 

Tekemisen taito <3 olemisen taito

Keskustelimme aiheesta myös vetämälläni parisuhdekurssilla. Voisiko sen asian, mikä toisessa ärsyttää, kääntää taidoksi tai vahvuudeksi? Eräs pariskunta kertoo, että heillä on harmittavia ”eteistilanteita”, joissa tuntui, että toinen hoputtaa ja toinen ei ole tarpeeksi nopea.

Mitä jos kyse ei ollutkaan hoputtamisesta, vaan ”Aikataulussa pysymisen taidosta?”. Moittimisen sijaan kehu voisi rauhoittaa tilanteen.

Moittiminen: ”Älä nyt hoputa koko ajan. Menee hermo!”

Kehu: ”Hienoa, että pidät kiinni aikataulusta. Kiitos, että jaksat odottaa kärsivällisesti.

Pariskunnan välejä voi kiristää myös erilainen työtahti tai se, että joku asia on toisen prioriteettilistalla korkeammalla kuin toisella, esimerkiksi aidan korjaus. Tähänkin voi suhtautua eri tavoilla.

Moittiminen: ”Älä nyt koko ajan jankuta siitä aidasta!

Kehu: ”Ihanaa, että muistutat siitä aidan korjaamisesta. Teen sen heti, kun sopiva tilaisuus koittaa.”

Kehujen kautta on mahdollista välttää riitelyä ja päästä parempaan lopputulokseen. 

Harjoittelun kautta hyvän näkemiseen

Useimmat reaktiomme ovat lapsuuden ja menneisyytemme määrittelemiä. Usein ne tulevat alitajuisesti ja oman näkökulman muuttaminen voikin olla todella vaikeaa. Jotta voisi konfliktitilanteessa pysyä rauhallisena ja ajatuksemme avoimena, tarvitsemme itsesäätelyä ja tunnetaitoja. Voimme vaikuttaa ”sisäiseen vahtikoiraamme” ja kuinka nopeasti tilanteissa tunteet nousevat, harjoittamalla muun muassa itsesäätelytaitoja. Näiden lisäksi kiitollisuuden harjoittaminen ja myönteisten tunteiden vahvistaminen auttavat kiinnittämään huomion hyvään. Nämä kaikki tukevat toisiaan.

On kyse sitten lapsesta, puolisosta, sukulaisesta, työkaverista tai ystävästä, seuraavan kerran vaikeassa tilanteessa, pysähdy miettimään. Ehkä tässä on kuitenkin jotain hyvää? Ehkä kyse onkin taidosta tai vahvuudesta? Ehkä voin kääntää esiin tilanteen toisen puolen? Olisiko tässä kuitenkin joku asia, josta voisin antaa kehun?

Hyvän huomaamisen tueksi sopivat muun muassa seuraavat artikkelit:

Aikuisen itsesäätely

Huomaa hyvä

Myönteiset tunteet

Kiitollisuus