Huomaa hyvä!

Ihanaa, kun keräsit kaikki lelut pois leikin jälkeen. Kiva, kun autoit kerhokaveria laittamaan repun selkään. Vautsi, miten hienosti osasit odottaa jonossa välipalaa. Sunhan jalat on tänään pysynyt ihan rauhassa koko ruokailun ajan. Tosi kauniisti pyysit kaveria mukaan leikkiin. Hienosti osasit pitää kännykän pois koko esityksen ajan. Hyvä yritys! Mä tiesin, että sä pystyt siihen.  Lausahduksia jonka jokaisen jälkeen mielestäni sopisi myös jatko: Mä olen ylpeä susta.  

”Ihminen on kehuvetoinen” Tämä on myös yksi positiivisen kasvatuksen pilareista. Huomaamme lapsessa hyvän: Vahvuudet, onnistumiset, myönteiset tunteet. Nostamme ja kutsumme lapsessa olevaa hyvää esiin.

”Hyvää pitää vaalia, paha pitää huolen itsestään” julistaa Lotta Uusitalo-Malmivaara taas kerran. Olen ollut kuuntelemassa useita hänen luentoja, mutta tämä on yksi lause mihin en kyllästy koskaan. ”Hyvää pitää vaalia.”

Hyvää voi vaalia monella tavalla. Nostamalla esiin arjen hyviä hetkiä, lapsessa näkemiä hyviä asioita, kehumalla hyviä suorituksia, nimeämällä lapsen käyttämiä luonteenvahvuuksia ja nostamalla esiin hetkiä, jossa ne tulevat esiin sekä ihan vain muistuttamalla siitä, että rakastaa lasta juuri sellaisena kuin on.

Kehu

Kehuminen on taitolaji. Oikein ajoitettu kehu vahvistaa lastasi ja ohjaa oikeaan suuntaan.

Ben Furman listaa ainakin kuusi eri tapaa kehua: 1) Kiittäminen 2) Juorukehu 3) Sanaton kehuminen (hiusten pörröttäminen tmv.) 4) Kyselevä kehuminen 5) Yrittämisestä kehuminen 6) Leikkisä kehuminen. Näiden käyttäminen vaihtelevasti lisää mielestäni kehujen uskottavuutta, etkä ala kuulostamaan lapsen mielestä samaa toistavalta koneelta.

Tärkeää on kuitenkin olla myös aito. Jos alat huokailla lapsen tehdessä ensimmäisen viivan piirrokseen ”oletpas sinä taitava, noin hienon viivan piirsit tuohon paperiin, tuo oli varmasti vaikeaa, mutta sinä onnistuit! Mistä oikein olet oppinut piirtämään noin hienon viivan?”, saat varmasti vastaan hämmentyneen katseen. Kehu siis aidosti ja sellaisesta, joka oikeasti tuntuu sinusta ja lapsesta hyvältä. ”Kiitos, kun olit rauhassa hetken aikaa, niin pystyin puhumaan naapurin tädin kanssa.”

Aina kehuminen ei ole helppoa vastaanottajan taholta.

”Lapseni laittoi kädet korvilleen, eikä halunnut kuulla kehuani. Ehkä se ei vain ole hänen juttu.”

Joidenkin lasten on vaikea ottaa suoraan vastaan kehuja. Tähän vinkkejä löytyy myös Ben Furmanilta. Kirjassa Olen ylpeä sinusta, puhutaan mm. juorukehusta, jossa lasta ei kehuta suoraan. Esimerkiksi äiti kehuu lasta isälle tai puhelimessa isoäidille, mutta lapsen kuullen. Näin puhe ei kohdistu suoraan lapseen ja lapsen on helpompi vastaanottaa kehu. Voi myös kysyä lapselta, millä tavalla hän haluaisi, että aikuiset antavat positiivista palautetta.

Kehu on jokaisen juttu. Toiset vaan tarvitsevat vähän enemmän aikaa positiivisen palautteen vastaanottamiseen.

Hyvän näkeminen

Katson maisemaa. Oranssia kukkia, oranssit valopylväät, ohikulkijan oranssi kesäpaita. Vaihdan tarkkailemaan vihreää. Puiden lehdet, roskis, ruoho, aidan verkko, talon seinä. Ihminen kiinnittää tiettyihin asioihin enemmän huomiota kuin toisiin, osaan tiedostamatta ja osaan tiedostaen. Vaatekaupassa kiinnitän katseeni ensimmäisenä oman lempiväriäni sisältäviin vaatteisiin. Usein tämä tapahtuu täysin ajattelematta. Ruokakaupassa katse hakeutuu helposti joutsen- ja luomumerkintöihin. Tämän teen ihan tiedostaen, haluan etsiä suomalaisia ja luomutuotteita. Ihminen voi vaikuttaa siihen, mihin kiinnittää huomionsa. Se, että päättää kiinnittää huomionsa enemmän hyvään kuin huonoon, on myös päätösasia.

Toimiminen

”Niihin on niin vaikea tarttua. Kun kaikki menee hyvin, sitä on vain tyytyväinen, eikä muista kehua. Sitten kun jotain menee huonosti, niin suu on auki kritisoimassa ja kieltämässä, ennen kuin ajatus on edes ehtinyt muodostua.”

Miten hyvän huomaamista voi harjoitella? Tätä kysytään minulta usein.

Kun aikoinani ”hurahdin” positiiviseen psykologiaan ja pedagogiikkaan, ensimmäinen askel siihen suuntaan oli tehdä päätös. Kaikki alkaa siis siitä päätöksestä. Jos haluat keskittyä lapsessa hyvään, niin olet tehnyt päätöksen. Muutos alkaa tiedostamisesta. Tässä vaiheessa mieli alkaa jo automaattisesti rakentaa uusia siltoja.

Sitten tarvitsee jotain millä muistaa kiinnittää katseesi hyvään. Toisilla riittää vain päätös ajattelutavan muutoksesta. Joskus muistamiseen on hyvä saada tukea. Tässä muutamia vinkkejä.

Muistilaput – aluksi kotini ja laukkuni olivat post-it-lappujen peitossa. Mikä menee hyvin? Onko nyt hyvä hetki? Joko olet muistanut tänään antaa kehuja? Mihin tänään olet kiinnittänyt huomiosi? Ovessa olivat vierekkäin muista avaimet ja muista hyvä – lappu.

Kännykkämuistutukset – hyvinvointikurssilla kehotan yhtenä ohjeena ihmisiä muistamaan pysähtymään hetkiin ja hidastamaan. Yksi neuvoni oli kännykkämuistutukset, joissa lukee esimerkiksi ”hidasta, hengitä, katso ympärillesi”. Samaa voi tehdä myös hyvän huomaamiseen. Laita pitkin päivää kännykkämuistutuksia, jotka kehottavat huomaaman hyvän.

Ranneke – Jos olet askarteluihmisiä, niin voi tehdä Huomaa hyvä – rannekkeen. On olemassa erilaisia motivointirannekkeita, joissa lukee be strong – remember to breathe ja niin edelleen. Miksi ei siis ranneketta, joka muistuttaa huomaaman hyvän?

Taulu – Jos kaipaa kotiin jotain hienostuneempaa kuin muistilaput, voi muistutuksesta tehdä myös taulun. Itselläni lapsen huoneen seinällä on Huomaa hyvä! – juliste, jossa on kaikki luonteenvahvuudet. Tämä muistuttaa minua huomaamaan hyvän ja kiinnittämään huomioni myös lapseni luonteenvahvuuksiin.

Kehitys tapahtuu vähitellen. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Itse olen harjoitellut nyt pari vuotta ja vasta äskettäin tuli sellainen olo, että kaikki tapahtuu kuin luonnostaan. Olen tyytyväinen siihen, miten elämäni on muuttunut kaiken tämän jälkeen ja mitä kaikkea olen oppinutkaan!  Pienetkin muutokset auttavat ja työ tuottaa tulosta. Hyvää kannattaa vaalia!

Hyvä on myös muistaa, että lapsi on hyvä myös sellaisenaan. Ei vaan silloin kun tekee jotain tai käyttäytyy sinun mielestäsi hyvin. Muista myös kiittää lastasi siitä, että on olemassa ja on juuri sellainen kuin on.  Halaus, lempeä kosketus, ”olet ihana!” – lausahdus auttavat vahvistamaan vuorovaikutusta ja  kasvattaa lapsen hyväksytyksi tulemisen – tunnetta.

Istumme lapsen kanssa päivällisen jälkeen terassilla nojatuolissa ja syömme jälkkäriksi tikkareita. Terassilta on suora näkymä metsään ja merelle. ”Mitä tehtäisiin tänään?” kysyn. ”Katsellaan puita. Ne on hienoja” vastaa lapseni. Yllätyn hieman, kun kuulen tämän, mutta tartun hetkeen. ”Sun mielestä puut ovat hienoja.”, totean ja samalla ilmaisen kuunnelleeni ja vastaanottaneen lapseni viestin. ”Niin” jatkaa lapseni ”niissä on kaikenlaisia lehtiä ja lintuja. Millaiset lehdet tolla puulla on?” Keskustelu puista ja niiden hienoudesta jatkuu vielä hetken, kunnes poikani päättää keskustelun ”tässä on kiva olla, kun istutaan molemmat ihan rauhassa”. Istumme tämän jälkeen hiljaa vielä hetken aikaa ihastellen puiden kauneutta.

Kun itse keskittää katseen hyvään ja osaat pysähtyä hetkeen, sama malli tarttuu myös lapsiin. Välillä voi käydä niin, että kaikessa kiireessä lapsi on se, joka seuraavan kerran pysäyttää hetkeen tai huomaa hyvän.

Lopuksi voikin kysyä: Minkälaisten lasien läpi sinä katsot lastasi? Näetkö hyvän, onnistumiset ja vahvuudet vai ainoastaan virheet ja epäonnistumiset? Mikä olisi sinun vinkkisi siihen, että muistaisi keskittyä elämässä enemmän hyvää kuin huonoon?