Jaa tämä

Kiitos siitä, että sain tällä viikolla päiväkodissa uuden ystävän. Kiitos, että ehdin bussiin kiireaamuna. Kiitos, että oli hyvä ulkoiluilma, kun pidimme piknikin rannalla. Kiitos, että olemme pysyneet terveinä. Tällaisia asioita kerääntyy viikon aikana perheemme kiitollisuuspurkkiin ja kun sunnuntaina kokoonnumme yhteen lukemaan viikon kiitollisuudenaiheet, on se rauhoittava ja mukava tapa päättää viikko.

Kiitollisuuspurkki on yksi monista kiitollisuuden harjoittelemisen tavoista.

Kiitollisuuden hyödyistä on kirjoitettu monia artikkeleita ja se nousee yhä useammissa tutkimuksissa yhdeksi parhaimmista hyvinvoinnin nostattajaksi. Miksi kiitollisuutta kannattaa siis itse harjoittaa ja miten opettaa myös lasta vahvistamaan omaa kiitollisuutta ja toiveikkuutta tulevaisuutta kohtaan?

Kiitollisuus on negatiivisten tunteiden vastalääke. Se on tunne ihmeestä, kiitollisuudesta ja elämän arvostuksesta. Kiitollisuuteen liittyy keskittyminen nykyhetkeen.

Tutkimusten mukaan jatkuvasti kiitollisuutta tuntevat ihmiset ovat onnellisempia, energisempiä, toiveikkaampia ja tuntevat usein positiivisia tunteita. Avuliaampia, enemmän hengellisiä ja uskonnollisia, enemmän anteeksiantavaisia ja antimaterialisteja.

Kiitollisuus lisää onnellisuutta ainakin kahdeksalla tavalla. Se lisää elämän positiivisista kokemuksista nautiskelua. Kiitollisuuden ilmaiseminen vahvistaa oman arvon tuntoa sekä itsetuntoa. Kiitollisuus auttaa ihmisiä selviytymään stressistä ja traumoista. Kiitollisuuden ilmaiseminen kannustaa moraaliseen käyttäytymiseen. Kiitollisuus auttaa rakentamaan sosiaalisia suhteita, vahvistaa jo olemassa olevia suhteita ja hoitaa uusia. Kiitollisuuden ilmaiseminen estää itsensä huonontavaa sosiaalista vertailua toisiin. Kiitollisuuden harjoittaminen pienentää vihan, katkeruuden ja ahneuden tunteita. Se ehkäisee hedonista mukautumista

Poikani lähtee juoksemaan kaupassa, unohtaen että hänellä on kädet taskussa ja jalassa aika raskaat talvikengät. Ennen kuin ehdin avaamaan suuta, muistuttaakseni, että sisällä kävellään, on vahinko jo tapahtunut. Poika makaa maassa. Nenästä ja suusta vuotaa verta. Hän ei ole saanut otettua käsillä vastaan, koska ne ovat olleet taskussa. Leuka ja nenä ovat osuneet maahan, hänen kompastuessaan omiin jalkoihin. Nostan lapsen syliin ja yritän rauhoitella. Samalla kun kannan poikaa saman rakennuksen lääkäriasemalle, pyörii omassa päässäni negatiivisemmat ajatukset sekä itsesyytökset: Miksi juuri tänään? Miksi en heti sisälle tultua muistuttanut poikaa ottamaan käsiä pois taskusta? Mikä sai pojan lähtemään juoksemaan yhtäkkisesti? Miksi en ehtinyt saamaan hänestä kiinni? Miten paljon tämä tulee maksamaan?

Lääkärinkäynnin jälkeen soitan odotushuoneessa pikaisesti omalle äidilleni. Alkusäikähdyksen jälkeen, äitini alkaa kartoittamaa tilannetta ja rauhoittamaan minua. Hän muistuttaa minua asioiden hyvistä puolista ja niistä asioista joista voin tässäkin tilanteessa olla kiitollinen. Varsinkin yllättävissä tilanteissa (joissa automaattiset ajatukset ja huolitunteet helposti aktivoituvat) on hyvä, jos on joku läheinen tai ystävä, joka voi auttaa rauhoittumaan ja katsomaan asiaa kiitollisuuden näkökulmasta. Onneksi näin 33-vuotiaanakin oma äitini auttaa minua tässä. Kaiken tapahtuneen jälkeen ajamme pojan kanssa rauhassa kotiin ja vietämme loppupäivän lepäillen ja kasaillen pikkulegoja. Päivän aikana löydän myös lisää kiitollisuudenaiheita liittyen tapahtuneeseen, kun automaattiset ajatukset ja huolitunteet purkautuvat sisäiseen vastaväittelyyn. Illalla keskustelemme pojan kanssa yhdessä niistä asioista, mistä voimme kaikesta huolimatta olla kiitollisia tässä päivässä ja tapahtuneessa. Oma pään sisäinen prosessi tulee tässäkin tapauksessa käydä läpi lapselle, jotta myös hän pääsee kiitollisuuden ajatuksiin kiinni. Yö menee rauhallisesti.

Olen käyttänyt muokattuna tätä tarinaa aikuisten kiitollisuuden harjoittamisessa. Kyseessä on ollut korvaamisharjoitus. Miten korvata omat itsesyytökset, epäkiitolliset ajatukset, myönteisiksi ja kiitollisiksi?

Korvaamisharjoitus: Liisa oli poikansa kanssa kaupassa, kun poika lähti juoksemaan kädet taskussa pitkin käytäviä. Yhtäkkiä poika kaatui ja koska pojan kädet olivat taskussa, hänen nenänsä ja leukansa osuivat maahan. Suusta ja nenästä alkoi tulla verta. Kauppareissu keskeytyi ja he lähtivät päivystykseen. Liisa ärsytti ja matkalla hän ajatteli: ”Kuinka monta kertaa hän olikaan kieltänyt poikaa juoksemasta? Miten hän voi olla noin tohelo? Nyt menee koko päivän suunnitelmat uusiksi ja rahaa lääkärireissuun”. Päivystyksessä he menivät suoraan lääkärille, joka tutki suun ja nenän. Verenvuoto oli lakannut ja poika pääsi kotivalvontaan. Loppupäivä meni kotona.

Miten samaa asiaa voisi ajatella kiitollisuuden näkökulmasta? Mistä asioista Liisa voisi kuitenkin olla kiitollinen tässä tilanteessa?

Mitä sinä vastaisit? Tässä muutamia harjoituksen tehneiden vanhempien vastauksia.

  • Kiitollinen siitä, että pääsi heti lääkärille
  • Kiitollinen, että lapsi ei menettänyt tajuaan
  • Kiitollinen, että lapsi ei murtanut nenää tai hajottanut hampaitaan tai muu vastaava pahempi vaurio
  • Kiitollinen, että saivat olla loppupäivän kotona ja viettämään aikaa yhdessä

Kiitollisuus on itselleni yksi helpoimmista hyvinvointiin liittyvistä asioista. Olen joka päivä kiitollinen jostain ja minun on helppo löytää asioita, joista olen kiitollinen. Tämä liittyy vahvasti omaan kotikasvatukseeni. Siitä kiitän omia vanhempiani. Jokaisessa päivässä on jotain, mistä olla kiitollinen. Monesti istun kodissani sohvalla ja olen kiitollinen aivan yksinkertaisista asioista, mitä minulla on. Minulla on koti, jossa asua. Minulla on tuloja juuri sen verran, että ne kattavat juoksevat menot. Minulla on iloinen, hyvinvoiva ja terve lapsi. Minulla on ystäviä ja vanhemmat, jotka tukevat minua aikuisenakin. Nämä ovat asioita, joita kaikilla ei ole, mutta monet pitävät itsestäänselvyytenä. Itse yritän muistaa arvostaa niitä joka päivä, sekä myös kiittää läheisiäni ja omaa poikaani ihan siitä, että ovat olemassa ja osa minun elämääni.

Lisää kiitollisuudesta kiitollisuuden luonteenvahvuus