Jaa tämä

Kaupallinen yhteistyö Entä jos – kaupan kanssa. Kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kirjoituksen lopussa linkki yhteistyökumppanin sivuille.

En ole pitkään aikaan itkenyt lukiessani kirjaa. Nyt itkin. En siksi, että kirja olisi ollut huono. Enkä siksi, että kirja olisi ollut kovin surullinen. Itkin, koska kirja herätti uudelleen niitä tunteita, mitä olin kokenut oman uupumukseni aikana. Käsissäni on Liisa Uusitalo-arolan kirja Uuvuksissa – kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin ja se on tänä kesänä vaikuttanut eniten omaan hyvinvointiini. Kirjan on kustantanut Tuuma-kustannus.

Olen ollut uuvuksissa. Muutamankin kerran elämässäni. Ensimmäisen kerran jo 21-vuotiaana, kun tein kesätöitä opiskelujen välissä ja pikkuhiljaa työviikot kasvoivat yli 60 tuntisiksi. Opiskelijana kaikki vuorot ja rahat olivat tarpeen eikä oma jaksaminen ollut arvolistan ykkösenä. Loppukesästä uupumus alkoi oireilla paniikkikohtauksina ja vetäytymisenä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Sinä kertana pelastus oli opiskelujen alkaminen.

Muutaman kerran olen sen jälkeen vetänyt itseni tiukille. Tilanteeseen, jossa työn ja muun elämän vaatimukset ovat ylittäneet resurssini. Vaikka olen ollut uuvuksissa, en ole kuitenkaan kokenut totaalipysähdystä, jossa makaisin sängyn pohjalla tai joutuisin pitkälle sairaslomalle. Arvioisin pahimmillani olleeni kirjan kansikuvan kolmanneksi viimeinen tikku. Melkein palanut, mutta ei vielä mennyt palasiksi. Siinä suhteessa olen onnekas. Olen ollut veitsenterällä, mutta tippunut aina syystä tai toisesta oikealle puolelle. Joskus minut on pelastanut ulkoa tuleva muutos, kuten töiden tai muun projektin päättyminen. Toisinaan olen itse tajunnut muuttaa elämääni juuri ennen viimeistä romahdusta.

Surullista on, että Suomessa uupumukselle ei ole omaa diagnoosia, vaan se diagnosoidaan usein joko masennukseksi tai ahdistuneisuushäiriöksi. Samoin se, että uupuminen nähdään vieläkin liiaksi yksilön ongelmana, vaikka varsinkin työuupumuksen syynä voivat olla työpaikan järjestelyt, työilmapiiri tai liiallinen kuormitus eikä yksilöllinen sietokyky tai taito huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Tällöin vaarassa ovat yhden työntekijän sijaan kaikki työntekijät. 

Synnynnäiset lähtökohdat ja opitut ajatusmallit

Miksi toinen sitten samassa työpaikassa ja työtehtävissä, toinen voi uupua ja toinen ei? Elämä työpaikan ulkopuolella voi joko tukea palautumistamme tai viedä mahdollisuuden palautua. Lähdemme myös synnynnäisesti eri resilienssin tasoilta ja voimme elämän aikana kerätä erilaisia uupumukselta suojaavia tai altistavia tekijöitä. Itselläni on useita altistavia tekijöitä uupumuksella, josta osa mainitaan myös kirjassa. Minulla on vaativuuden tunnelukko. Haen suorituksien kautta hyväksyntää muilta ja itseltäni. Minulla on korkea lojaaliteetti työnantajaa kohtaan. Olen huono sanomaan ei. Minulla sinnikyyttä ja sisukkuutta roppakaupalla, enkä osaa luovuttaa, vaan menen hampaat irvessä läpi harmaan kiven. Vaikka se voi kuulostaa hyvältä ominaisuudelta, sitä se ei kuitenkaan ole. Geneettisesti olen kuitenkin saanut suojaavana tekijänä hyvän sietokyvyn. Venyn ja paukun todella pitkään ennen kuin väsyn. Kukaan ei kuitenkaan ole kone, vaan meillä jokaisella on rajamme.

Uupumuksen uhriksi  joutuvat usein juuri hyvät työntekijät – ne jotka eivät hellitä helpolla vaan sinnittelevät ja sinnittelevät, kunnes se ei enää ole mahdollista.” – ote Uuvuksissa kirjasta

Itseäni uupumuksesta pois ovat auttaneet positiivisen psykologian taidot ja harjoitukset. Niitä mainitaan myös kirjassa muiden menetelmien ohessa. Kirjan koko toinen osa on omistettu toipumiselle. Siihen on kerätty kuusi askelta, joiden avulla pääsee uupumuksesta työniloon. Voin allekirjoittaa ne kaikki.  Kirja sisältää todella paljon hyviä harjoituksia ja osa minulle myös täysin uusia. Ensimmäisenä kokeiluun menivät aamusivut, joissa heti aamusta kirjoitetaan kolme sivua ajatuksen virtaa. Eikä tietokoneen ruudulle vain käsin. Tässä vahvistetaan myös käden, silmän ja aivojen yhteistoimintaa. Olin nähnyt ystäväni somessa tekevän tätä harjoitusta ja se oli jäänyt mieleeni. Valitsin tämän myös siksi, että luovuuteni ei tällä hetkellä ole aivan huipussaan. Viime kevään poikkeustila vei taas voimia ja minut uupumisen rajoille. Kesän olenkin käyttänyt palautumiseen ja siksi tämä kirja tuli myös hyvään saumaan. Kirja tarjosi paljon uusia oivalluksia ja käytännön harjoituksia, jotka auttavat lisäämään omaa itsetuntemusta sekä oman kehon kuuntelemista. Uupuminen on helposti uusiutuva, joten täytyy myös opetella vetämään rajoja. Minun tapauksessa se tarkoittaa myös sitä, että lisään sanastooni sanan ”ei”, kun on kyse liiallisesta työtaakassa. 

Kirjasta löytyy muun muassa taulukko, mihin on kerätty uupumisen merkkejä.

Uuvuksissa kirjassa todetaan: ”Kun on on suurimaan osan ajasta enemmän tai vähemmän väsynyt, ei voi yhtä aikaa olla luova, leikkisä ja iloinen.” Tämä on ollut itselleni merkki uupumuksesta tai sen alkamisesta. Olen näissä tilanteissa kadottanut luovuuden ja iloa tarjoava työ on muuttunut suorittamiseksi. Olen aina tehnyt työtä, jossa tavalla tai toisella tarvitaan luovuutta. Luovuus on myös yksi luonteenvahvuuksistani. Siksi onkin vakava merkki, jos huomaan luovuuuteni laskevan. Nyt onneksi osaan siihen jo pysähtyä.

Kirjassa on paljon apuja siihen, miten tunnistaa uupuminen. Ensimmäinen osio kertoo kattavasti uupumisen kehittymisestä ja miten erottaa masennuksen tai ahdistuksen uupumuksesta. Vaikka ne saattavat esiintyä myös yhtä aikaa.

Yhteen kohtaan laitoin itselleni tupla-tripla alleviivauksen. ”Kuvittele elämää, jossa sinun ei tarvitse pelätä omia tunteitasi.” Olen vuosien aikana opetellut ja oppinut paljon tunteista, kasvattanut omia tunnetaitoja ja siinä myös paljon edistynyt. Silti kohtaan hetkiä, joissa huomaan pelon nousevan ja halun paeta omia tunteita. Tunteiden välttely ja piiloutuminen vie todella paljon energiaa, jotka mieluummin kannattaa käyttää tunteiden hyväksymiseen ja käsittelyyn. Koska ne tulevat kuitenkin vastaan jossain vaiheessa.

Taitoja työelämään työntekijöille ja esimiehille

Minun olisi pitänyt lukea tämä kirja jo teini-iässä.” sanon ystävälleni esitellessäni hänelle kirjaa. Uuvuksissa kirja tarjoaa sellaisia työelämän itsensä johtamisen ja hyvinvoinnin taitoja, joita jokainen meistä tarvitsee.  Kuten kirjassa todetaan: ”Nykyajan työelämässä pärjää parhaiten ketterä, itseohjautuva ja nopeasti oppiva mukautuja, sillä muutos on monilla aloilla jatkuvaa eikä pitkiin oppimisprosesseihin useinkaan ole aikaa.” Ristiriitaisesti juuri näiden ominaisuuksien takia, olen aina pärjännyt hyvin työelämässä. Kuitenkaan osaamatta pitää tarpeeksi huolta itsestä ja omista voimavaroista. Kumpaakin näistä kuitenkin tarvitaan, jotta jaksaisi työelämässä pitkään. Kirjan kolmas osa keskittyy siihen, miten pääset oman hyvinvointisi johtajaksi. Miten rakentaa uusi arki, tutkia toiveita ja tavoitteita sekä muokata oma työ imuisaksi.

Kenelle suosittelen kirjaa? Voisi sanoa kaikille, mutta erityisesti sinulle, joka olet uuvuksissa, olet joskus ollut uuvuksissa tai pelkäät uupuvasi. Kirja toimii kuitenkin myös ennakoivalta kannalta kaikille. Työnimu on uupumisen vastavoima ja sen löytäminen vie sinua kauemmaksi uupumuksesta. Suojaavia tekijöitä on myös muita, jotka voi oppia kirjan harjoituksien kautta.

Tämä on myös erittäin hyvä kirja jokaiselle, joka on esimiesasemassa. Silloin on vastuussa myös muiden kuin itsensä hyvinvoinnista. Kun osaa rakentaa työympäristöä, työnjakoa ja työilmapiiriä työntekijää tukevaksi ja tarkkailla omissa työntekijöissään uupumuksen merkkejä, toimii hyvänä johtajana.

Kirja auttaa myös tunnistamaan läheisissä uupumisen merkkejä ja olemaan avuksi. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että itse uupunut ei ole valmis kuulemaan totuutta tilanteestaan. Muistan itse, että uuvuksissa olin samaan aikaan vihainen siitä, että kukaan ei tuntunut ymmärtävän ja auttavan minua. Samalla en suostunut kuitenkaan hidastamaan tai tekemään muutoksia elämääni, vaikka ympärillä siihen kehotettiin. Yltiöoptimistinen (optimismilla on myös varjopuolensa) usko omaan suoriutumiseen ja jaksamiseen sekä ajatus siitä, että ennenkin tällaisista tilanteista on selvitty, vääristivät omaa kuvaa todellisuudesta. En ollut päässyt vielä ensimmäiseen askeleeseen: Tunnista ja myönnä uupumuksesi.

Uupumisesta toipumisen ensimmäinen askel on tunnistaa ja myöntää uupuminen

 

Samaa Uusitalo-arola kirjoittaa kirjassaan ”Uupumuksen edetessä tuntuma omaan kehoon, mieleen ja jaksamiseen hämärtyy.”.  Tähän ei tietenkään auta, että yksi uupumuksen varoitusmerkeistä on ristiriitaisesti, tunne ällistyttävän hyvästä jaksamisesta. Tällöin ajattelee olevansa superihminen. Huomaamatta, miten paljon se vie omasta hyvinvoinnista. Itselläni oli ajoittain tätä ja siksi en suostunut hidastamaan. Olin vain yllättynyt, kun vähin resurssein sain niin paljon aikaiseksi. Eihän silloin voi olla uupunut? Eihän? Ja kuitenkin voi.

Tästä kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi. Varsinkin kun itsellä on niin paljon yhtymäkohtia aiheeseen. Yhteenvetona voisi kuitenkin todeta, että tämä kirja toimii niin uupumukselta suojaavana tekijänä kuin antaa uupumuksesta kärsivälle toimintaohjeita sekä apuja palautumiseen. Siinä on sopivassa suhteessa teoriaa ja harjoituksia.

Tulen varmasti palaamaan tähän kirjaan vielä useasti, hakeakseni tukea hyvinvoinnilleni ja kokeillakseni eri harjoituksia. Kirjaan on myös saatu koottua niin paljon asiaa, että sitä ei ihan yhdeltä istumalta sisäistä. On siis hienoa, että kirjahyllystä löytyy nyt tällainen työkalupakki, johon tarvittaessa tarttua.

Uuvuksissa – kirja on osa yhteistyötä Entä jos – kaupan kanssa. Kirja löytyy kampanjahintaan tämän linkin takaa ja saat kampanjakirjoista vielä 10 % alennuksen alennuskoodilla: positiivinen kasvatus.