Kirjat saatu arvostelukappaleeksi. Sisältää lopussa linkin yhteistyökumppanin sivuille.

Fanni ja suuri tunnemöykyn kansikuva vie minut mielikuvissani ensiksi lapsuuteen. Näen itseni lukemassa Dumboa. Tarinaa rohkeudesta ja itseensä uskomisesta. Se oli yksi lempikirjoistani. Nyt kyseessä on kuitenkin tunnetaidot ja lukijana seitsemänvuotias poikani. ”Ei omena kauas puusta putoa” mietin ja tässä kohtaa se on erittäin hyvä asia.

Tunnetaidot ovat tärkeä osa kasvatusta. Niihin tarvitaan toistoa, jatkuvaa opettelua ja siksi kaikki materiaali tunnetaitojen opetteluun ja käsittelyyn ovat aina tervetulleita.

Fanni-sarjaan kuuluu kolme kirjaa: Fanni ja suuri tunnemöykky, Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari sekä Fanni ja rento laiskiainen.

Hyvä aloitus tunnetaitoihin saadaan Fanni ja suuri tunnemöykky – kirjasta. Tarinan sanoma välittää viestin siitä, että kaikilla meillä on erilaisia tunteita ja niissä ei ole mitään hävettävää. Tunteet ovat hyvä asia. Kirja auttaa lasta hyväksymään erilaiset tunteet niin itsessään kuin toisissa ja opettaa tunnesanastoa. Millaisia tunteita on? Miten ne tuntuvat ja näkyvät minussa? Miten ne tuntuvat ja näkyvät toisissa?

Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari, antaa apuja tunnesäätelyn harjoitteluun. Tarinassa käydään läpi erilaisia vaikeita tunteita, kuten riitaa, kiukkua ja pelkoa. Asioita käsitellään lasten kanssa kätevän ja tutun tunnelämpömittarin avulla. Kirjasta saa ohjeita siihen, kuinka lapsen kanssa voi konkreettisesti käydä läpi tunteita, niiden voimakkuutta ja voimakkuuden säätelyä.

Lempikirjani näistä oli ehdottomasti ”trenssi-kirja” eli lapsen stressistä kertova kirja, Fanni ja rento laiskiainen. Lapsen stressistä puhutaan vielä liian vähän, vaikka se on yhtä yleistä kuin aikuisen stressi. Kirjan teoriaosiossa on hyvin taulukoitu niitä asioita, mitkä lasta voi stressaa ja mitä aikuinen voi näissä tilanteissa tehdä? Joten sen lisäksi, että pääsee sukeltamaan siihen todellisuuteen, että lapsellakin voi olla stressiä, saa hyviä työkaluja sen käsittelyyn.

Kaikkien kirjojen alussa esitellään kirjan päähenkilöt: Fanni, Ralf, Lilli ja Lenni. Kaikki hahmot ovat hyvin erilaisia, mutta kuten kirjassa sanotaan ”sovimme hyvin yhteen” . Kirja ohjaa myös erilaisuuden arvostamiseen ja erilaisten hahmojen joukosta jokaiselle lapsella löytyy varmasti oma suosikki!

Kirjan lopussa tarinan jälkeen löytyvät teoria ja harjoitukset. Pelkän tarinan varassa ei siis tarvitse tunnetaitoja opettaa, vaan aikuinen saa myös ytimekkäästi ilmaistun teorian ja harjoituksia. Kirjassa on otettu myös ansiokkaasti aikuisen näkökulma ja ihan lopussa on pieni osio, aikuiselle. Siinä annetaan neuvoja, miten huolehdin omista tunnetaidoista ja stressinsäätelystä. Kun osaa itse taidon, voi sitä opettaa myös lapselle – tai harjoitella yhdessä lapsen kanssa.

Kirjoja suositellaan 4-7-vuotiaille, mutta mielestäni kirjat sopivat myös nuoremmille. Aivan muutaman vuoden ikäisistä – esikoululaisiin. Luimme kotona kirjaa 7-vuotiaan ja kohta puolitoistavuotiaan kanssa. Pienempi ei niinkään tarinaa seuraa, mutta hän katsoo mielellään ihania kuvia, kuulee tunnesanastoa ja saa ihanan rauhallisen hetken perheenjäsenten kanssa. Isompi taas nauttii yhdessä lukemisesta ja hauskoista tarinoista. Vaikka hän juuri alkaa olla siinä iässä, että ”lastenkirjat ovat ihan lässyjä”, niin saamme kuitenkin aikaiseksi hyviä keskusteluja kirjasta. Tunnetaidot ovat meidän kotona tuttuja asioita, mutta kertaus ei koskaan ole huono asia ja tunnetaitoja ei voi koskaan harjoitella liiaksi.

Fanni kirjat ovat psykologien Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonen käsialaa. He ovat lasten kehitykseen ja vanhemmuuden tukemiseen erikoistuneita psykologeja. Pienet ja isot lukijat hurmaavan kuvituksen on tehnyt Linnea Bellamine.

Timanttien viilausta

Haluan kuitenkin nostaa esiin kolme asiaa kirjoista, joita voisi vielä hioa ja kehittää.

Puhe negatiivisista ja kielteisistä tunteista. Kirjojen teoriaosiossa puhutaan negatiivisista ja kielteisistä tunteista. Tämä särähtää korvaan. Puhuin itse ennen positiivisista ja negatiivisista tunteista. Ne ovat psykologian opinnoissa ja oppikirjoissa hyvin tuttua tavaraa. Kuitenkin sanat vaikuttavat mielikuviimme. Tunteet ovat yksi kokonaisuus. Ei ole hyviä tai huonoja tunteita. Eikä mitään tunteita tarvitse tai ole hyväksi kieltää. Kaikilla tunteilla on tärkeä rooli ja niiden kaikkien hyväksyminen sekä käsittely on tärkeää. Tämä kirjassa kyllä nostetaan esiin ja  siitä puhutaan, mutta myös käyttämämme sanat ja termit luovat mielikuvia, aivan alitajuntaan asti. Siksi puhun nykyään mieluummin myönteisistä ja vaikeista (tai haastavista) tunteista. Näitä termejä suositaan positiivisessa psykologiassa. Usein koulutetut tunnetaito-ohjaajat puhuvat myös mielihyvän ja mielipahan tunteista, jotka mielestäni sopivat myös paremmin kuin positiiviset ja negatiiviset tunteet.

Lapselle ”Ei mitään hätää” – lauseen sanominen. Tämä särähtää korvaani, koska lapsella vaikeiden tunteiden pyörteessä on mielen hätä. ”Ei mitään hätää” –  lausetta, hokemaa, on käytetty omassa lapsuudessani ja vielä kuulee useasti. Se on kuitenkin kuin sanoisi lapselle hänen kaaduttuaan, että ”ei sattunut”. Kyllä sattui ja kyllä lapsella on hätä, kun vaikeat tunteet tuntuvat valtaavan mielen ja kehon. Silloin lapsen hädän tunnistaminen ovat kunnioittavampi ja toimivampi tapa. ”Näen, että sinulla on hätä. Taidat olla (tunne), mutta yhdessä me tästä selvitään. Minä autan sinua.”. Aikuinen siis tunnistaa, näkee ja kuulee lapsen hädän, mutta samalla viestittää, että on lapsen tukena ja turvana sekä auttaa lasta selviämään tunteen kanssa. Tai sitten voi jättää kokonaan hädästä puhumisen pois ja keskittyy vaan rauhoittumiseen, mutta ei ainakaan kiellä lapsen hätää.

Harjoitusten vähäiset keholliset keinot. Mieli ja keho eivät ole erillisiä ja keholliset keinot ovat erittäin tärkeitä tunteiden säätelyssä. Kun rauhoitamme kehon, myös mielemme rauhoittuu. Varsinkin lapsen aivojen kehityksen ollessa kesken, on keholliset keinot vielä tärkeämpi. Hengitysharjoitukset, kehon tunnustelu, ravistelu  ja muut vastaavat keinot ovat erittäin tärkeitä tunteiden säätelyyn. Pelkästään mielen keinojen tai ajattelun avulla tunteiden säätely ei ole mahdollinen. Ei edes meille aikuisille. Kirjassa on vain muutamia kehoon liittyviä harjoituksia, muut ovat mielikuva, ajatus tai luovan ilmaisun, kuten piirtäminen tai maalaaminen, harjoituksia. Olisin toivonnut enemmän tunteiden käsittelyä myös kehon kautta ja kehollisia säätelykeinoja. Varsinkin kun puhutaan lasten tunnetaidoista. Näitä toivottavasti on lisää tulevissa kirjoissa.

Ei kirjahyllyn koristeeksi vaan päivittäiseen käyttöön

Nämä pienet huomiot ja viilaustoiveet eivät kuitenkaan vähennä sitä, että Fanni-kirjat ovat erittäin hyviä kirjoja tunnetaitojen ja stressitaitojen harjoitteluun. Tarinat ovat ihania ja kuvat vangitsevia. Kirjan tuomat hyödyt voittavat pienet kuopat mennen tullen. Joten ei muuta kuin lukemaan. Näistä kirjoista hyötyy kyllä koko perhe!

Psst! Osallistuin myös kirjan julkkareihin, joissa viitattiin tulevaan materiaaliin ja uusiin kirjoihin. Saman huomaan myös kirjojen lopussa. Fanni sarjaan on tulossa lisää kirjoja ja tunnetaitokortit. Odotan näitä jo innolla!

Lisää Fanni-kirjoista täältä. (Linkki vie tunnetaitoja lapselle-sivustolle)