”Oletko sä viimein oppinut?” kuulen siskoni äänen puhelimessa. Olemme vaihtaneet kuulumisia ja olen kertonut tämän kevään työ- ja vapaa-ajan suunnitelmista. Olen viimein osannut rajata työtä ja sanonut ei kiinnostaville, mutta liikaa resursseja vieville projekteille. Tuntuu, että parin viimeisen vuoden aivosumu on alkanut helpottaa ja tuntuu, että näen asioita selkeämmin.

Lausun mielessäni kiitoksia ja yksi kiitos kuuluu valmentajalleni Anitalle. Saimme juuri päätökseen yli vuoden pituisen Voimaannuvalmennuksen, joka alkoi wsa-analyysillä. Tästä kirjoitin jo aiemmin Mitä tapahtuu, jos unohtaa itsensä? – kirjoituksessa. Löydät sen täältä.

Vuoden aikana on tapahtunut paljon, mutta mitä ajatuksissa ja teoissa on muuttunut? Olen tähän koonnut viisi tärkeintä asiaa, joilla tavoin tämä valmennus muutti elämääni.

Hyvinvoinnin opettajat tarvitsevat myös hyvinvoinnin ohjaamista

Samalla tavalla kun terapeutit saattavat käydä terapiassa, niin usein hyvinvoinnin opettajat saattavat tarvita hyvinvoinnin ohjausta. Omalle tilanteelle voi olla hyvin sokea. Vaikka itselläni on välineitä paljon hyvinvoinnin tukemiseen ja opetan niitä muille, oli haastavassa elämäntilanteessa vaikea ottaa välineitä käyttöön.

Tuntui, että tein arjessa huonoja valintoja toisen perään, oikein edes tietämättä, missä ongelma oli. Tarvitsemme toisia ihmisiä ajattelutyömme tueksi. Anitan kanssa käydyt keskustelut ja hänen todella oivaltavat ja ohjaavat kysymykset veivät minut niiden ajatus- ja toimintamallieni äärelle, joista ongelman ydin löytyi ja sitä myötä oli myös mahdollista korjata.

Elän niin kuin opetan

Valmennusta aloittaessani minua oli jo kauan vaivannut ajatus siitä, että hyvinvoinnin kannalta en tuntenut eläväni kuten opetan. Unet olivat huonot, kalenteri liian täynnä, aika meni hyvinvoinnin kannalta vääriin asioihin ja tuntui, että palloja oli vain liian paljon käsissä.

Alussa kävimme Anitan kanssa läpi tavoitteitani ja yhdeksi tavoitteeksi nousikin, että voisin elää niin kuin opetan. Tästä tuli myös vuoden aikana tärkein onnistumiseni. Tänään voin sanoa toimivani tavoitteeni ja toiveeni mukaisesti. Olen tehnyt muutoksia elämääni, joiden avulla omat opit ovat siirtyneet käytäntöön.

Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta

”Kohta helpottaa” olin sanonut kaikille läheisilleni ja ystävilleni jo muutaman vuoden ajan. Ajattelin aina projekti, koulutus ja kurssi kerrallaan. ”Kun tämä on päätöksessä, niin sitten on mahdollista levähtää”. Jokaisen jälkeen tuli kuitenkin seuraava ja seuraava. Mielenkiintoisia asioita oli niin paljon, että en osannut enkä uskaltanutkaan sanoa ei. ”Jos tämä mahdollisuus ei tulekaan enää koskaan?” Mietin mielessäni. Joskus tein asioita lomittain ja limittäin, miettien usein kumpi tulee ensin: projektin päätös vai sydänkohtaus?

En kuitenkaan uskaltanut pysähtyä, enkä tuntenut sen olevan mahdollista. Kahden lapsen yksinhuoltajana ja yrittäjänä, taloudelliset huolet olivat suuret. Olin jo useamman kerran miettinyt palaamista takaisin palkkatöihin. Stressi vähenisi ja palkka nousisi. Vielä halusin kuitenkin pitää kiinni unelmastani, koska en pysty tällaisenaan toteuttamaan ja viemään positiivista kasvatusta eteenpäin missään muualla. Anita auttoi minua näkemään, että muutos ei lähde mistään muusta kuin itsestäni. Jos en raivaa tilaa kalenteriin, se täyttyy aina uudesta projektista. Kun kartoitimme työtehtäviäni, hän laski minun tekevän noin kolmen ihmisen työt. Oli selvää, että jostain piti lähteä karsimaan.

Itsemyötätunto lisääntyy harjoittelun kautta

Olen koko elämäni ollut vaativa itseäni kohtaan. Jo skeematerapian (tunnelukkoterapian) opinnoissa vaativuuden tunnelukko nousi erityisen voimakkaana testeissäni esiin. Pääni sisältä löytyi ankara piiskaaja, joka sanoi: ”Voit tehdä vielä enemmän”, ”Et sinä mitään taukoja tarvitse”, ”Kyllä sinne vielä yksi projekti mahtuu”. Anitan johdolla lähdin myös tekemään johdonmukaisesti työtä näiden ajatusten kanssa. Muuttamaan tätä ääntä muun muassa itsemyötätuntoharjoituksilla.

Tämä oli myös tarpeen töiden kuormituksen vähentämiseksi. Muuten vaativuuden tunnelukko estäisi minua siivoamasta kalenteriani. Tämä on yksi viimeisen vuoden ilahduttavimmista muutoksista. Tunnen, että harjoittelu on tuottanut hyviä tuloksia ja puhun itselleni lempeämmällä ja sallivammalla äänellä. En tartu enää niin voimakkaasti virheisiini, enkä vaadi itseltäni koko ajan lisää ja enemmän.

Hyvinvointi ei tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin juuri nyt

Elän tällä hetkellä läpi vaikeaa elämänvaihetta. Henkilökohtaisessa elämässäni kohtaan hyvin haastavia tilanteita, jotka vievät aikaa, energiaa ja voimavaroja. Yksi minkä olen oppinut, että hyvinvoiva elämä ei tarkoita täydellistä tai helppoa elämää. Se tarkoittaa, että on tarpeeksi voimavaroja selvitäkseen myös vaikeista ajoista ja sitä, että osaa vaikeina aikoina keskittyä olennaiseen – itsestä huolehtimiseen. Olosuhteet huomioon ottaen voisin olla hyvin huonossa kunnossa. Valmennus ja muiden ihmisten tuki ovat kuitenkin auttaneet minut siihen pisteeseen, että tiedän pärjääväni ja katson toiveikkaasti tulevaisuuteen, vaikka elämä tällä hetkellä tuo eteen suurempia haasteita.

Extra: Kaksi päätä on parempi kuin yksi

Frank Martela sanoi sen jo aikanaan. ”Ihminen ei ole yksilö, vaan suhdelo”. Ihmissuhteet ja se, miten peilaudumme takaisin toisistamme, vaikuttaa hyvinvointiimme.

Omiin ajatuksiin voi jäädä jumiin. Jos kukaan ei ympärillä kysy tärkeitä kysymyksiä. ”Onko tuo ajatus totta?”, ”Mihin tämä ajatus/toimintapa sinua vie?” Tai ”Pitäisikö tuota muuttaa?”, voi jäädä omien ajatusten kierteeseen. Keskustelu, yhteinen dialogi, vie meidät uusien ajatusten ja oivallusten luo. Silloin on mahdollista päästä irti myös negatiivisista kierteistä tai jumeista.

Kenenkään ei myöskään tarvitse pärjätä yksin.

Voimaannuvalmennus on jotain sellaista, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle. Tässä ei ole väliä millaisia haasteita elämässä kohtaa tai millaisesta taustasta tulee. Tarkoitus on löytää sisäiset vahvuudet, voimavarat, syventää itsetuntemusta ja vahvistaa omia selviytymiskeinoja. Tätä kaikkea Anitan valmennus tarjosi minulle. Itsetuntemukseni on nyt parempi kuin koskaan.