Nyt on aika kuunnella lasta.
Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kun voisi ajatella. Reagoimme nopeasti automaattisilla ajatuksilla. Kuvittelemme, että tiedämme jo, mikä syy lapsen käytöksen takana on. Mielessämme pyörii ”lapsi on väsynyt, lapsella on tylsää, lapsella on nälkä” ja menemme ajatuksissamme jo eteenpäin, miettimään ratkaisua. Lapsen vastusteluista huolimatta laitamme lapsen nukkumaan aikaisemmin tai avaamme lastenohjelmat, koska ajattelemme sen hoitavan tilanteen. Kun hyppäämme syistä suoraan ratkaisuihin, unohdamme tärkeän askeleen, kuuntelemisen. Vaihtoehtoisesti ”kuuntelemme”, mutta menemme silti omien tulkintojen mukaan. Jumitumme päähämme ensiksi nousseeseen automaattiseen ajatukseen.
Syyn miettimisen ja tilanteen ratkaisemisen välillä, ota kontakti ja kuuntele lasta.
Tässä esimerkki siitä, jos hyppäämme kuuntelemisen yli.
Aikuinen: ”Me ei osteta sitä lelua. Laita se takaisin hyllylle.
Lapsi: ”En laita. Mä haluan, että sä ostat tän.”
Aikuinen: ”Sulla on tylsää täällä kaupassa ja siksi haluat nyt sen lelun. Laita lelu takaisin ja jatketaan.”
Lapsi: ”Eikä oo ja en laita.”
Aikuinen: ”Nyt sä vänkäät vain tahallasi vastaan. Et saa sitä lelua. Tule nyt ja lopeta toi!”
Lapsi: ”Mutku mä haluan!”
Aikuinen: ”No en todellakaan osta tota lelua.”
Tässä tilanteessa vanhempi saattaisi vaan ottaa lelun pois ja tilanne menisi todennäköisesti vaan kohti pahempaa huutoa.
Tässä lapsi ei tule kuulluksi, eikä ymmärretyksi. Tilanne ei rauhoitu, vaan menee valtataisteluksi. Lapsi joko taistelee enemmän vastaan tai lannistuu lopulta aikuisen tahtoon tulematta kuulluksi. Hän kokee vanhemman epäreiluna auktoriteettina.
Joskus voi tuntua, että jos olen välittämättä lapsen huudosta tai näyttelen, että en kuullut, niin lapsi lopettaa. Lapsi yrittää mahdollisesti toistuvasti ottaa kontaktia: ”Mä haluaisin tän lelun. Kuuletko? Katso tänne. Mä haluaisin tän lelun. Äiti/Isä, katso nyt! Mä haluan tän lelun.”. Lapsi yrittää toistuvasti ottaa kontaktia, mutta vanhempi katselee samalla pesujauhepurkkeja. Jos lapsi tulee toistuvasti torjutuksi, koska ei saa yhteyttä vanhempaan, tuntee hän itsensä hylätyksi tai laiminlyödyksi. Lapsi jää yksin tarpeidensa ja tunteidensa kanssa. Lapsi saattaa jonkun ajan kuluttua lopettaa yrittämisen, mutta lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutussuhde on saanut särön tapahtuneen seurauksena.
Tässä kohtaa on siis muistettava pysähtyä ja ottaa kontakti ymmärtääksemme.
Kuuntele rauhassa ja anna lapsen kertoa tunteensa ja ajatuksensa. Ole empaattinen ja avoin kaikille lapsen ajatuksille ja tunteille. Voit olla ymmärtäväinen ja hyväksyvä lapsen tunteille ja tarpeille, vaikka et muutakaan päätöstäsi olla ostamatta lelua.
Kuunteleminen ja tunneyhteyden luominen lapseen ei tarkoita, että hemmottelet tai lellit lapsen pilalle, vaan se on lapsen ja vanhemman välinen luonnollinen tila. Kuten jo olen aiemmin todennut, lapsi ei ole huomionhakuinen, vaan yhteydenhaluinen.
Kun lapsemme käyttäytyy huonoiten, hän tarvitsee meitä eniten.
Jos haluat, että lapsi tekee yhteistyötä kanssasi, tarkoittaa se myös sitä, että tilannetta ratkaistaan yhdessä. Tarkoituksena ei ole vain saada lasta lopettamaan ei-toivottu käyttäytyminen vaan myös opettaa uusia taitoja ja vahvistaa lapsen kykyä toimia tulevaisuudessa vastaavissa tilanteissa. Lapsen ohjaamisessa ja opettamisessa tarvitaan molemminpuolista kuuntelua. Kuunteleminen on osa myös lapsen kunnioitusta.
Jos haluat että lapsi kuuntelee sinua, kuuntele myös lasta.
Lapsen kuuntelun avaimet
Osoitan kuuntelevani. Kuuntelu on muutakin, kuin suun sulkemista ja korvien avaamista. Muun asian tekeminen samaan aikaan (kännykän näpräys tai pesujauhepurkin lukeminen ) antavat lapselle kuvan, että et ole oikeasti läsnä tai kuuntele. Laita siis muut asiat pois ja näytä koko kehollasi olevasi läsnä. Käänny lapseen päin ja laita pois häiritsevät tekijät. Katso lasta silmiin. Älä kuitenkaan pakota lasta katsomaan silmiin, jos hän ei sitä halua. Silmiin katsominen voi olla joillekin lapsille vaikeaa ja silmien sulkeminen on lapsen tunteiden hallintaa. Anna lapselle mahdollisuus katsoa silmiin, mutta älä pakota.
Laskeudun tarvittaessa samalle tasolle. Pienen lapsen kanssa laskeudu samalle tasolle, jotta lapsi voi saada katsekontaktin sinuun. Muista pitää kasvoillasi rentoutunut ja empaattinen ilme, sillä lapsi ei halua katsoa sinua, jos kasvoiltasi näkyy viha tai pettymys siihen, miten tilanne on mennyt. Tarkoitus on ratkaista tilanne, ei pelotella tai pakottaa lasta toimimaan toivomallasi tavalla. Samalla tasolla oleminen viestii lisäksi sitä, että olemme samanarvoisia. Lapsen tunteet ja ajatukset ovat yhtä tärkeät kuin minun. Haluamme ratkaista tilanteen yhdessä, löytää tilanteeseen ratkaisu ottaen huomioon kummankin tahdon.
Yksi lapsen primitiivisimmistä peloista on suuri hahmo näkökentässä. Jos seisomme täydessä mitassa pienen lapsen edessä, laukaisemme lapsen mielessä tämän alkukantaisen pelon. Lapsen keho menee tällöin taistele-pakene-jähmety tilaan, eikä hän pysty keskustelemaan kanssasi.
Daniel J.Siegel ehdottaa, että aikuinen voi laskeutua jopa lapsen silmien tason alle (esimerkiksi nostaa lapsi sängylle polvilleen ja aikuinen lattialle). Tämä viestittää lapselle, että aikuinen ei ole uhka ja lapsi ei mene taistele-pakene-jähmety-pyörry-tilaan. Siegelin kokemuksen mukaan asento rauhoittaa myös aikuista ja pysymme helpommin tyynenä vaikeassa tilanteessa.
Luon yhteyden. Kun lapsi tuntee saavansa sinun yhteyden, hänen kehonsa ja mielensä alkavat rauhoittua. Hänen tunteensa laskevat ja hänen ajatuksilleen tulee enemmän tilaa. Hänen mielensä palaa normaalitilaan, kun yhteys palautuu. Muista olla empaattinen ja rauhallinen, jotta tyyneytesi tarttuu lapseen ja lapsi rauhoittuu (muista peilisolut!). Hän tietää sinun olevan läsnä ja kuuntelevan, mitä hänellä on sanottavaa.
Keskityn siihen mitä lapsi sanoo. Helposti mietimme ja odotamme koko ajan sitä, että toinen (tässä tilanteessa lapsi) lopettaisi puhumisen, jotta voisimme sanoa oman mielipiteensä tai ratkaisunsa tilanteeseen. Se on vasta seuraava askel. Tässä kohtaa on tarkoitus vain kuunnella! Joten keskity vain siihen mitä lapsi sanoo, äläkä mieti samalla sitä, mitä vastaisit seuraavaksi.
Palautan lapselle kuulemani. Thomas Gordon puhuu tässä kohtaa aktiivisesta kuuntelusta. Aktiivisessa kuuntelussa annetaan lähettäjälle palautteen siitä, mitä on vastaanottanut.
Varmistuakseen siitä, että on kuullut oikein kuuntelija (aikuinen) palauttaa viestin lähettäjälle (lapselle). Tämän jälkeen lapsi voi korjata, jos tuntee, että aikuisen ei ole ymmärtänyt sitä, mitä lapsi on yrittänyt sanoa.
Tässä alun esimerkki tehtynä aktiivisen kuuntelemisen kautta.
Aikuinen: ”Me ei osteta sitä lelua. Laita se takaisin hyllylle.”
Lapsi: ”Jos en mä saa tätä, niin sitten mulla ei ole yhtään kiva päivä”
Aikuinen: ”Sua harmittaa todella paljon, että et saa tätä lelua, jonka kovasti haluat. Mä näen kuinka sun huulet on ihan viivana ja otsa kurtussa.”
Lapsi: ”Niin. Mä haluan tän juuri tänään.”
Aikuinen: ”Sun mielestä se lelu pitäisi ostaa heti.”
Lapsi: ”Joo. Mä veisin sen huomenna päiväkotiin.”
Aikuinen: ”Niin, sulla on huomenna päiväkodissa lelupäivä ja se olisi tärkeää saada siksi juuri tänään.”
Lapsi: ”Niin ja kun Villellä on samanlainen.”
Aikuinen: ”Sä haluaisit samanlaisen lelun kuin Villellä.”
Lapsi: ”Kun kaikki pitää Villestä niin paljon.”
Aikuinen: ”Sä haluaisit, että susta pidetään yhtä paljon.”
Lapsi: ”Niin haluaisin.”
Aktiivinen kuuntelu tässä tilanteessa ilmaisee ymmärrystä, lisää läheisyyttä ja auttaa löytämään sekä sanoittamaan lapsen tarpeita sekä syyn lapsen käytökseen. Lapsi saa viestin, että vanhempi on kuullut, mitkä ovat hänen tunteensa ja tarpeensa.
Tässä tilanteessa tulee esiin, että kyse oli paljon isommasta asiasta, kuin pelkkä lelun osto. Lapsi oli tarve tulla hyväksytyksi päiväkodin kavereiden kesken. Lapsi ajatteli lelun olevan ratkaisu tähän asiaan. Tilanne avautuu aikuiselle erityisen hyvänä mahdollisuutena ohjata lasta ja opettaa uusia asioita. Aikuinen ja lapsi voivat yhdessä miettiä paremman ratkaisun lapsen tilanteeseen, kuin kavereilta ”suosion ostaminen” lelun avulla.
Se, että lapsi saa ilmaistua tunteensa ja tunteillensa nimen, auttaa lasta rauhoittumaan. Näin hän on vastaanottavaisempi ohjeillesi ja neuvoillesi. Tunteet eivät vie aivojen koko kapasiteettia vaan myös yläaivojen ajattelutoiminnalle on tilaa. Tämän jälkeen on hyvä keskustella ja miettiä miten seuraavan kerran toimitaan toisella tavalla. Onko tarve uudelle säännölle, rajalle vai taidolle.
Joskus tilanteet eivät mene kuitenkaan niin kuin toivoisi tai itse ajattelisi. Lapset eivät toimi aina loogisesti eikä heidän tunteensa ja tarpeensa aina ole järjellä selitettävissä tai perusteltuja. Lapset ovat myös hyvin erilaisia käyttäytymiseltään. Toinen pystyy hyvinkin nuorena keskustelemaan ja miettimään tunteita sekä käyttäytymisen syy-seuraus suhteita. Toisilla tällainen ajattelu vaatii pidempää kypsyttelyä. Joskus hyvinkin rauhallisen, empaattisen ja avoimesti keskustelevan aikuisen vastassa onkin hiljaisuus. Anna silloin aikaa lapsen harjoitella
Artikkelisarjan viidennessä ja viimeisessä osassa mietitään tarkemmin tilanteen ratkaisua. Lapsen ohjaamista, opettamista ja ongelmanratkaisukyvyn lisäämistä ratkaisuilla.
Viimeisimmät kommentit