”Voidaanko lukea toinen iltasatu?”
”Kyllä voidaan – sopiiko huomenilta?”
”Voidaanko mennä laskemaan mäkeä?”
”Kyllä voidaan – viikonloppuna. Katsotaanko kalenterista kumpana päivänä?”
Voinko mennä festareille?”
”Kyllä voit – ensi vuonna. Suunnitellaanko jo minne menet?”
Ehdollinen kyllä on ratkaisu tilanteisiin, joissa voimme kyllä suostua lapsen pyyntöön, mutta emme juuri nyt.
Tässä ratkaisuissa lapsen pyyntö otetaan huomioon, se hyväksytään, mutta se laitetaan sille sopivaan ajankohtaan.
Pelkkä ”ei” aiheuttaa usein vastarintaa. Tiukkana ja perustelematta se nostattaa lapsessa taistele-pakene-jähmety reaktion ja konfliktitilanne on valmis. Ajattelemalla tilannetta laajemmin ja näkemällä hieman vaivaa, voimme välttää turhat konfliktit ja rakentaa samalla lapsen taitoja ja ajattelua.
Pieni lapsi ei myöskään ymmärrä aikaa samalla tavalla ja voi ajatella, että hänen pyyntönsä ei koskaan toteudu. Silloin tuntuu, että aikuinen on vain tyhmä ja epäreilu, eikä tee niin kuin lapsi haluaa ja varsinkin kun se on lapselle aivan maailman tärkein asia – juuri sillä hetkellä.
Samoin ”mietin asiaa” on melkein sama kuin ei. Usein siinä siirretään vain vaikeaa tilannetta eteenpäin. Aikuinen haluaisi sanoa ”ei”, mutta koska ei jaksa lapsen vastarintaa tai jankkaamista, siirtää asiaa. Hän toivoo lapsen unohtavan tai luopuvan toiveestaan.
Emmekä tietenkään halua joka asiaan sanoa ”ei” ja vain rajoittaa lapsen maailmaa. Haluamme etsiä ratkaisuja, joissa molemmat voittaa. Varsinkin jos pyynnössä ei ole mitään vikaa – ainoastaan ajankohta ei ole sopiva.
En saa leikkiä ruualla, enkä puhua sitä suussa.
Pitää kiltisti kuunnella, istua hiljaa paikallaan.
Ei enää muuta kuulekaan, kuin:
”Älä älä älä älä älä älä älä älä
Läl läl läl läl lä.”
– Ufo Mustonen, Lastenhuoneen kapina –
Kun sanomme pyyntöön kyllä, lapsella on myös jotain mitä odottaa. Lapsen toivoma kiva asia tapahtuu, mutta ei juuri nyt. Tämä opettaa tunnetaitoja, ongelman ratkaisutaitoja ja myös kärsivällisyyttä. Tapahtumasta voi tuntea jo ennakkoon paljon myönteisiä tunteita, kuvittelemalla mielessään, miten kivaa onkaan se hetki kun odottama asia toteutuu.
Vaikka lapsi ei saakaan haluamaansa heti, hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen, joten pystyy paremmin käsittelemään pettymyksen tunteita. Tämä taas vahvistaa lapsen resilienssiä eli toipumiskykyä. Lapsi oppii myös kuvittelemaan tulevaisuuden tilanteita.
Tässä on kuitenkin tärkeää muistaa, että lupauksista tulee pitää myös kiinni. Joka kesä ei voi sanoa teini-ikäisen festaritoiveelle, että ensi kesänä. Vaihtoehtoinen kyllä ei tarkoita sitä, että siirtää sillä vaikeaa tilannetta eteenpäin, vaan se on ratkaisu tilanteisiin, jossa pyyntö on hyväksyttävä, mutta ajankohta ei.
Kehitä ja sovella omaan tilanteeseen sopivaksi
Tästä voi muokata myös lähtötilanteisiin sopivan mallin.
Esikoiseni ollessa neljän jouduin hankalan tilanteen eteen. Lähtiessämme ystävän luota lasten leikki usein päättyy itkuun, koska vaikka kuinka kauan on leikitty, niin lasten mielestä leikit jäävät aina kesken. Vaikka yritin välttää sanaa ”ei” ja muotoilla lauseen toisin, ei se auttanut. Joka kerta, kun sanottiin ”Nyt on aika lähteä” ja vakuuteltiin, että joku päivä leikitään taas, niin itku tuli. Ei auttanut tunteiden sanoitus eikä ikävän poistot. Huomasin, että ”joku päivä” oli lapsille liian epämääräinen ja muutin tapaani hoitaa asiaa. Tulin lasten luo kalenterin kanssa ja lähdinkin kysymään: ”Milloin leikitään taas?” Vaikka lapset eivät juuri päivistä vielä ymmärtäneet, he ymmärsivät, että seuraavasta leikkikerrasta oli suunnitelma. Laskettiin yhdessä monta yötä aikaa. Seuraava leikkipäivä oli viikonloppuna tai seuraavalla viikolla. Kotona seurasimme päivien kulumista seinäkalenterista.
Tätä voi käyttää myös lähtiessä esimerkiksi muista mukavista paikoista, kuten puistosta, lomalta tai muusta lapselle mieluisasta paikasta.
Mutku mä haluan nyt!
Voi myös käydä niin, että lapsi ei hyväksy ajankohdan siirtoa. Aikuisen tehtävä on tässä kuitenkin pitää kiinni positiivisista rajoista. Empaattinen kohtaaminen ja lapsen tunteiden sanottaminen auttavat usein eteenpäin. Avain on tunnistaa lapsen tarve ja kohdata empaattisesti lapsen tunteet.
”Sun taitaa olla vaikea odottaa seuraavaan kertaan? Ymmärrän, olisi paljon mukavampaa jos asiat tapahtuisivat aina heti, kun haluaisi. Odottamisessa on kuitenkin myös hyviä puolia. Saa mielikuvitella ja maiskutella asiaa etukäteen. Tehdäänkö niin?”
Voi siis lähteä mielikuvamatkalle lapsen kanssa mukavaan tapahtumaan ja jutella siitä hetken. Miltä tuntua laskea mäkeä ja minkä laskuvälineen aikoo valita? Mitä bändejä nuori haluaisi kuunnella festareilla? Kenen kavereiden kanssa hän haluaisi mennä?
Toinen ratkaisu laittaa joku konkreettinen asia muistuttamaan asiasta, kuten seuraavan illan kirja sängyn viereen tai pulkka eteiseen odottamaan. Näin asia pysyy lapsen (ja aikuisen) mielessä.
Tunteiden sanotusta, empatiaa ja eteenpäin siirtymistä
Lapsen kanssa ei kannata lähteä kinastelemaan tai jankkaamaan asiasta. Kun lapsen toive on kuultu ja mahdollisia pettymyksen tunteita sanoitettu tarpeeksi, autetaan lasta siirtymään päivässä eteenpäin. Autamme lapsen mieltä suuntaamaan tulevaisuuteen. Aikuisen tehtävänä on auttaa lasta siirtymään tilanteesta eteenpäin. Jos iltasadun jälkeen on vielä iltalaulu. Voi sanoa, että ”nyt siirrytään iltalauluun” tai ”voisin vielä tässä hetken silitellä sinun selkääsi”.
Loukatulle on tärkeämpää tulla nähdyksi ja kunnioitetuksi tunteissaan kuin saada tahtonsa läpi. – Pertti Simula
Itse olen kehittänyt tätä eteenpäin ja löytänyt arjesta myös toisen mallin, jota kutsun ratkaisuksi osittainen kyllä.
Seitsemänvuotias poikani haluaisi tehdä youtube-videoita pelaamisesta. En ole vielä valmis antamaan tähän lupaa, oikeastaan vielä vuosiin. En kuitenkaan sano ei, vaan sanon, että se sopii tulevaisuudessa ja siihen mennessä, hän voi tehdä harjoitusvideoita. Hän voi kuvata kännykällään videoita, voimme editoida niitä koneella, mutta niitä ei julkaista missään. En kiellä häneltä asiaa kokonaan, vaan mietin pitkän aikavälin hyötyä. Näin hän saa kulkea askeleita tavoitteitaan kohti, vaikka ei heti saa sitä, mitä haluaa. Tämä riittää tähän hetkeen ja harjoittelu sujuu hyvin.
Seuraavan kerran kun olet sanomassa lapsen pyyntöön tai toiveeseen ”ei”, pysähdy miettimään. Mikä lapsen toiveessa ei sovi? Onko se mahdollista toteuttaa myöhemmin tai edes osittain? Jos ei ollenkaan, niin miten otan huomioon lapsen tarpeen ja tunteet sekä autan häntä vaikeiden tunteiden kanssa?
Voi myös käydä, että välillä sanomme ”ei” liian nopeasti, ensireaktiona. Kompromissi ei ole heikkoutta ja välillä voi myös pysäyttää tilanteen ”odotas hetki, mietin tätä tarkemmin” ja todeta pienen tauon jälkeen, että ”en ollut ottanut huomioon tätä asiaa, joten oikeastaan asia onkin ok”.
Olet sanonut nuorten telttaretkelle ”ei”, kunnes selviää, että tarkoitus ei ole yöpyä metsässä, vaan valvotulla leirintäalueella, joka sinulle sopii. Tässä on vaihtoehtona pysyä kannassaan ”Minähän sanoin jo kerran ei” tai valita jäykkyyden tilalle joustavuutta ”No oikeastaan, kun mietin tätä uudestaan, niin retki sopii.” Kasvatuksessa joustavuus kertoo lapsen tarpeiden toiveiden ja tarpeiden kunnioittamisesta.
Viimeisimmät kommentit