Jaa tämä artikkeli
  • 154
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Lapsen kunnioitus on kaksisuuntaista ja kolmikantaista.

Kaksisuuntaisella tarkoitan sitä, että se on aikuisen ja lapsen välillä molemminpuolisesti. Malli lähtee kuitenkin aikuisesta. Vanhastaan saatettiin ajatella, että lasta ei tarvitse kunnioittaa, mutta lapsen pitää kunnioittaa vanhempiaan. Onneksi nykyään tiedämme paremmin. Lasta kunnioittavat aikuiset ovat yksi lapsen hyvinvoinnin pilareista. Sosiaalisen mallintamisen kautta lapsi oppii aikuiselta. Aikuinen on lapsen malli ja aikuisen tulee kunnioittaa lasta kaikissa tilanteissa. Näin lapsi oppii kunnioittamaan kyseistä aikuista ja muita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. 

“No puhut sille takaisin yhtä ikävästi. Sillä tavalla oppii, että miltä tuntuu, kun toinen haukkuu.” kuulen todella huonon neuvon. Ei näin. Se, että aikuinen puhuu lapselle rumasti, ei opeta lasta puhumaan kauniisti. Päinvastoin. Ensinnäkin se rikkoo lapsen luottamuksen ja yhteyden aikuiseen. Lapsi kokee aikuisen uhkana, ei turvana. Toiseksi se vie lapselta esimerkin. Lapsi ei voi ottaa mallia epäkunnioittavasta aikuisesta. Kolmanneksi se nostaa vastarintaa. Aikuisen toiminta satuttaa ja lapsi alkaa miettiä vastatoimia. Todennäköisesti lapsi nostaa kierroksia ja haukkuu vielä enemmän. Tai sitten lapsi lannistuu. Hän kokee, että hänellä ei ole merkitystä. Viimeiseksi se opettaa lapselle huonon ratkaisumallin. Jos joku tekee lapselle ikävästi, niin vastauksena on tehdä takaisin yhtä ikävästi. Koston kierre on valmis. Tällöin olemme omalla toiminnalla antaneet hyväksynnän kyseiselle toimintatavalle. Aikuisen ei tule toistaa lapsen ei-toivottua toimintaa, vaan näyttää esimerkkiä omallaan. 

Vaikka lapsi on meitä kohtaan joissain tilanteissa epäkunnioittava, me voimme olla häntä kohtaan kunnioittava ja ohjata esimerkillämme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi saisi tehdä mitä vain ja millä tavalla vain. Rajat ovat lapsen turva. Esimerkkinä olon lisäksi ohjaamme lasta tilanteeseen liittyvällä ratkaisulla. Jos lapsi puhuu rumasti, vahvistamme hyvää puhetta. Jos lapsi lyö, opetamme itsesäätelyä. Etsimme ratkaisuja, emme anna “samalla mitalla” takaisin.

Lisää ratkaisumalleista: Ratkaise, älä rankaise. Kuinka puuttua lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen, askel 5

Kunnioitus koostuu kolmesta osasta. Lapsen fyysinen, henkinen ja lapsen kasvun kunnioitus.

Ensinnäkin kunnioitamme lapsen kehoa ja yksityisyyttä. Emme kosketa lasta väkivalloin tai muuten ikävällä tavalla. Emme lyö, riuhdo tai vedä lasta hiuksista tai raahaa kädestä. Kunnioitus koskee myös positiivista kosketusta, esimerkiksi halauksia. Hyväkin kosketus voi pakotettuna ahdistaa lasta. On tärkeää esimerkiksi seurata tarkasti lapsen tunteita siitä, missä kutitusleikki on vielä hauskaa ja missä vaiheessa tulee parahdus ja leikin rajat ylittyvät. Lapsen kehon kunnioitus opettaa lapselle muun muassa oman kehon rajoja, oman kehon kunnioitusta, itsemääräämisoikeutta sekä rajojen kiinni pitämisestä. Lapsi oppii, että keho on arvokas. Hän saa määrätä kuka tai millä tavalla siihen kosketaan.

Toiseksi kunnioitamme lapsen henkistä hyvinvointia. Kuuntelemme lapsen toiveita, mielipiteitä ja ajatuksia. Kuuntelemme ja yritämme ymmärtää lapsen mieltä. Suojaamme lapsen kehitystä ja henkistä hyvinvointia sopivilla rajoilla. Opetamme tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja ja muita elämässä tarvittavia taitoja. Emme hauku, väheksy tai häpäise lasta. Kunnioitamme hänen tunteitaan. Emme vähättele lapsen vaikeita tunteita, on se sitten kiukkua, raivoa, surua tai pettymyksiä. Autamme häntä selviämään ja toipumaan niistä. 

Lisää lapsen vaikeiden tunteiden kohtaamisesta: Sinulla ei ole mitään syytä itkeä – sananen lapsen tunnetaitojen tärkeydestä

Kolmanneksi kunnioitamme lapsen kasvua. Kunnioitamme häntä itsenään ja annamme hänen etsiä ja kehittyä omaan tahtiin omanlaisekseen yksilöksi. Kuuntelemme lapsen toiveita, emmekä syötä hänelle omia unelmiamme ja haaveitamme. Kuuntelemme lapsen omia toiveita esimerkiksi harrastuksista ja elämän valinnoista. Lapsella on oikeus olla sitä mitä hän on. Vanhemman tehtävä ei ole tehdä lapsesta jotakin. Vaan uteliaisuudella seurata lapsen kasvua ja pohtia, millainen lapsi on ja mitä hänestä näyttää tulevan. 

Kunnioitukseen kuuluu myös anteeksipyyntö lapselta, silloin kun aikuinen on itse toiminut huonolla tai ikävällä tavalla. Siitä on monta hyötyä. Ensinnäkin se näyttää lapselle, että kunnioitat häntä. Samalla annat hyvän mallin anteeksipyynnöstä ja inhimillisyydestä. Me jokainen teemme virheitä, ei tarvitse olla täydellinen. 

Esimerkillä suurin vaikutus

Miten puhun puolisolle tai ystävälle? Millä tavalla kohtelen tavaroita omia tai lapseni? Miten kohtelen yleistä tai muiden omaisuutta? Millä tavalla kunnioitan ympäristöä ja luontoa? Lapsi seuraa aikuisen toimintaa ja etsii sieltä mallia itselleen. Toiminnallamme on suurempi vaikutus kuin sanoillamme.

Jos esimerkiksi kutsumme lapsen tavaroita romuiksi vaikuttaa se monella tavalla lapsen suhtautumiseen omiin ja toisten tavaroihin. Ensiksi loukkaat lapsen tunteita. Hänen tavaransa ovat hänen aarteitaan. Olkoon ne sitten vaikka kasa kävelyretkiltä kerättyjä oksia. Toiseksi tapa ei opeta kunnioittamaan omia eikä toisen tavaroita. Lapselle tulee helposti romusta ajatus, että niistä ei tarvitse huolehtia ja niille voi tehdä mitä vain. Purkaa vaikka kaikki pieniin osiin. Saatamme tällöin ihmetellä lapsen toimintaa, vaikka lähtöpiste on itsessämme.  

Annamme esimerkkiä myös sillä, miten puhutaan muille ihmisille ja varsinkin ristiriitojen ratkaisuista. Se, että vaikeiden tunteiden vallitessa, osaamme puhua kunnioittavasti ja rauhallisesti, antaa myös lapselle saman toimintamallin. 

Kunnioittamiseen kuuluu myös lapselle tilan ja yksityisyyden antaminen hänen kasvaessaan. Kasvaessaan lapsen päätösvalta ja yksityisyys häntä koskevissa asioissa kasvaa. Kunnioittava vanhempi antaa lapselle omaa tilaa lapsen kehitys- ja ikätason mukaisesti.

 

Kunnioituksen huoneentaulu

Olen kunnioittava lasta kohtaan.

Lapsi saa kunnioituksen mallin minusta. Minä olen aikuinen ja esimerkki.

Käytän kunnioittavaa kättä

Lapsen keho on hänen omansa. En koske siihen väkivallalla tai muuten epäsopivasti.

Käytän kunnioittavaa puhetta

Puhun lapselle kunnioittavasti. En hauku, väheksy tai nimittele lasta missään tilanteessa.

Kunnioitan lapsen kasvua

 Lapseni on omanlaisensa, uniikki kappale ja hänen tulee kasvaa omanlaisekseen yksilöksi, ei minun toiveideni tai tahtoni kappaleeksi.