Jaa tämä

Näytän vahvuuskorttia 4-vuotiaalle pojalleni ja kysyn: Mitä näet? ”Toi lintu roskaa, ei saa roskaa. Sen pitäisi kerätä noi paperit pois.” vastaa lapseni. Niinpä. Sen minkä aikuinen näkee, ei välttämättä avaudu heti lapselle. ”Mitä linnun kädessä on?” jatkan sinnikkäästi. ”Onko se lennokki?” poika kysyy. ”Kyllä on. Hyvin huomattu.” Poikani hymyilee ja jatkaa kuvan katsomista. ”Tuleeko noista papereista lisää lennokkeja?” hän tiedustelee. ”Noista pinossa olevista voi varmaan tullakin. Miten noi ryppyiset paperit? Voisiko olla, että ne ovat epäonnistuneita?” kyselen. ”Niin!” poikani hengähtää. ” Se ei ole ensiksi osannut. Voidaanko me tehdä lennokkeja?” Se sopii hyvin ja menemme etsimään paperia. Teemme lennokkeja ja mietimme miten lennokin tekemistä voi oppia ja mitä taitoja tarvitaan. Mietimme miksi varis halusi tehdä lennokin ja kuka sille on opettanut lennokkien tekoa? Ehkä äiti, veli tai sisko tai naapurin varis? Lennokkia rakennellessa olemme kehittäneet kuvasta yhdessä tarinan, joka päättyi lennokin lentämiseen yhtä korkealle kuin ampiaiset.

Tässä aivan ensimmäinen keskustelu ja hetki, mitä kävin poikani kanssa sinnikkyyden kortin kanssa. Olimme aiemmin jo puhuneet yrittämisestä ja uudestaan tekemisestä, jos jokin ei onnistu. Nyt ajattelin kokeilla kortin kanssa. Tämän jälkeen olen alkanut käyttää sinnikkyys-sanaa enemmän ja käyttänyt korttia asiasta muistuttamiseen.

Jos jokin ei ole heti onnistu, olen saattanut sanoa: ”Muistatko sen linnun, joka teki lennokkia papereista? Sekään ei heti onnistunut, mutta kun sinnikkäästi yritti uudestaan, niin sitten sai sen lennokin tehtyä.”

Käytin sitä myös onnistumisten kanssa. ”Hienosti onnistuit! Kun tarpeeksi kauan sinnikkäästi harjoittelee ja tekee, niin sitten sitä oppii/pääsee tavoitteeseen. Ihan kuin se lintu siinä kortissa.”

Nostin esiin sinnikkyyden hetkiä. ”Olit kyllä tosi sinnikäs, kun rakensit tota isoa legorekkaa. Vaikka kuinka kauan jaksoit pyöritellä palasia, etsiä oikeaa paikkaa ja lukea ohjeita. Tosi hienoa!”

Tällä tavalla vahvuus, vahvuuskortti, kortin kuva ja siihen liitetty tarina toimivat työkaluna arjessa.

Mutta mennäänpä hieman taaksepäin.

Mitä sinnikkyys on?

Itse olen pyörittänyt luonteenvahvuuksia, niin kauan, että omat mielikuvani sinnikkyydestä ovat jo hyvin vakiintuneet. Siksi lähden kyselemään muilta aikuisilta, mitä sinnikkyys heidän mielestään on? Mitä mielikuvia heillä on sinnikkyydestä.

”Onko se sama kuin pitkäjänteisyys? Jostain syystä ekana mielessä pyörii suomalaisuus ja suomalainen sisu..onko se sama kuin sisukkuus?”

”Semmoinen tietty sisukkuus tulee mieleen sekä sellainen asenne, että vastoinkäymisistä selvitään.”

”Fyysinen sinnikkyys että henkinen sinnikkyys. Että tavallaan kestää ja jaksaa ihan mitä vain.”

Sinnikkyydestä näyttää tulevan helposti mieleen sisukkuus ja sisukkuus on yksi luonteenvahvuuksista. Sinnikkyys ja sisukkuus ovat kuitenkin eri asioita ja siksi haluan avata eroa hieman tässä.

”Sisu alkaa siitä, mihin sinnikkyys loppuu” summaa Emilia Lahti.

”Sinnikkyys on intohimoa saavuttaa pitkäkestoisia tavoitteita.” Huomaa hyvä! – kirja

Sinnikkyydellä mennään siis kohti tavoitteita, mutta joskus sinnikkyys ei riitä ja ”viimeinen ponnistus” tulee sisukkuudesta.

Olenko sinnikäs?

Kun aloitat tekemään jotain, teet sen valmiiksi.

Jaksat yrittää uudestaan, vaikka et ensin onnistu.

Pidät kiinni tavoitteistasi ja jaksat puuhailla niiden parissa kauan.

Jatkat suurienkin haasteiden edessä ja vaikka menestys ei olisi taattua.

Hankaluuksien jälkeenkin toivut nopeasti ja jatkat eteenpäin.

Jaksat tehdä myös asioita, jotka eivät sillä hetkellä tunnu mielekkäiltä.

Mitä enemmän voit vastata näihin kyllä, sitä paremmin sinnikkyyden vahvuus sopii juuri sinuun.

Jatkan haastatteluja. Tunnetko olevasi sinnikäs?

”En omasta mielestäni koe olevani kovin sinnikäs”

”Kyllä mä mielestäni olen sinnikäs”

”Mä en todella ole sinnikäs. Tai no joillain elämän alueilla, mutta en kaikilla.”

Tämäkin voi olla totta. Toisilla elämänalueilla voi olla sinnikkäämpi, kuin toisilla. Tarkoittaako tämä, että tällä elämänalueella uskon enemmän taitoihini ja jaksan yrittää enemmän? Vai päinvastoin, että uskon tarvitsevani harjoitusta ja siksi olen sinnikkäämpi? Vai onko kenties kyse motivaatiosta? Sisäinen motivaatio ajaa eteenpäin suuremmalla voimalla kuin ulkoinen. Niillä elämän alueilla, joita ajaa sisäinen motivaatio voi sinnikkyyttä yllättäen löytyä enemmän.

Kenellä sitä on?

Haastatteluissa kysyin onko heillä jotain sinnikkyyden esikuvia?

”Suomessa sotineet sotilaat olivat sinnikkäitä. Aiemmin ihmiset olivat sinnikkäämpiä kuin hoidettiin maatilaa ja eläimiä ja lypsettiin kuudelta aamulla oli arki tai viikonloppu. Eikä valitettu ja ruikutettu jatkuvasti ettei ole rahaa, vaikka ei ollut rahaa uusiin vaatteisiin tai harrastuksiin vaan painettiin duunia aamusta iltaan eikä pelattu Pokemon gota.”

”Mulle tulee mieleen mun mummo. Hän on kestänyt vaikka mitä tässä elämässä ja silti jaksaa elää ja välillä jopa hymyillä.”

Sinnikkyys yhdistetään siis myös selviytymiseen.

Vanhemmalle/aikuiselle: Kannattaa myös miettiä omaa sinnikkyyttä. Luovutanko helposti vai olenko itse sinnikäs? Minkälaisen kuvan annan omasta toiminnastani? Jos alamme tekemään jotain työtä, niin olemmeko heti ajattelemassa, että joku toinen osaisi paremmin tai pyytämässä apua. Lapsi mallintaa vahvasti vanhempien/aikuisten toimintaa. Voisinko minä olla lapseni esikuva sinnikkyydestä?

Mitä hyötyä sinnikkyydestä on?

Sinnikkyys auttaa meitä kohti tavoitteitamme ja ponnistelemaan hyödyllisten asioiden eteen. Menestys ja sinnikkyys kulkevat käsikädessä ja usein sinnikkäät ihmiset pärjäävät elämässä paremmin kaikilla elämän osa-aluilla. Tutkimusten mukaan sinnikkyys on älykkyysosamäärää suurempi vaikuttaja esimerkiksi koulumenestyksessä.

Miten sinnikkyys näkyy?

Sinnikkyys on yksi voimavahvuuksista eli yksi niistä jota voimme oppia, opettaa ja käyttää joka päivä. Miten elämän eri alueilla sinnikkyys tai sen puute voi näkyä?

Perhe-elämässä

Uskon, että meillä on ihan vauvasta asti sinnikkyyttä. Kun vauva opettelee kääntymään mahalta selälle tai toisinpäin, kun hän opettelee konttaamaan ja kävelemään. Kaikkeen tarvitaan sinnikkyyttä, koska asiat eivät todellakaan onnistu ensimmäisellä kerralla. Lapsuuteen liittyy monta asiaa, jotka vaativat opettelemista ja sinnikkyyttä. Pukemaan ja syömään opettelu, kouluaikana kotitehtävien teko, harrastuksissa käynti ja ystävyyssuhteiden luomisessa. Sinnikkyys jatkuu työelämässä ja parisuhteissa. Se on läsnä läpi elämän ja siksi sitä on myös hyvä kehittää läpi elämän.

Harrastuksissa

Aloittaessaan uutta harrastusta, joutuu nopeasti sen eteen, että mitään ei voi osata ilman harjoittelematta. Jos sinnikkyyttä puuttuu, voi helposti hypätä harrastuksesta toiseen, koska ei löydy pitkäjänteisyyttä harjoitella. Lapsi, jolta puuttuu sinnikkyyttä, ei välttämättä edes aloita mitään uutta, mitä ei tunne heti osaavansa hyvin. Mielestäni harrastamaan pakottaminen ei myöskään ole hyvä juttu, mutta kannustaminen ja motivoiminen erittäin suotavaa. Lapsen voi olla joinain hetkinä vaikea nähdä harrastuksen hyöty ja taitojen kehittyminen, jos vanhempi tai valmentaja ei auta sitä näkemään ja kannusta eteenpäin.

Työelämässä

Jokaisen työssä tarvitaan sinnikkyyttä. Toisilla on päivän aikana pieniä tavoitteita, jotka saattavat liittyä pidempiaikaiin tavoitteisiin, toisilla pidempiä projekteja, joita kohti kuljetaan päivä päivältä. Sinnikkyyttä tarvitaan ihan siinäkin, että pääsee työpäivän alusta työpäivän loppuun. Sinnikkyys auttaa toipumaan myös työhön liittyvistä epäonnistumisista. Nousemaan epäonnistuneen projektin jälkeen ja jatkaa puhtaalta pöydältä kohti uutta.

Sosiaalisissa suhteissa

Ystävyys ja parisuhteissa tulee tarvitsemaan sinnikkyyttä. Ehkä jopa ihan alussa. Kun kysyin ystävältäni, miten hän tuli valinneeksi puolisonsa, hän totesi: ”Hän oli todella sinnikäs. Vaikka olin antanut monta kertaa pakit ja sanonut, että en lähde treffeille. Hän vain jaksoi yrittää uudestaan.” Onneksi jaksoi, koska lopulta he menivät naimisiin. Ystävyys ja parisuhteet seilaavat välillä myös vastatuuleen ja silloin tarvitaan sinnikkyyttä. Kun tavoitteena on pitkäaikainen ystävyys tai parisuhde, auttaa sinnikkyys jatkamaan eteenpäin karikoista huolimatta. 

Sinnikkyyden käsittelyhetki

Välillä etsimme lasten kanssa viikon sinnikkyyttä pelien tai leikkien kautta. Välillä sinnikkyys löytyi ristikkotehtävästä, joskus etsittiin vahvuussanoja kuin aarretta. Isompien kanssa pelattiin hirsipuuta ja vahvuudet löytyivät sana kerrallaan ja niitä yhdisteltiin itse. Näitä samoja pelejä ja leikkejä voi käyttää myös kotona.

1. Mistä vahvuudesta on kyse?

  • Millä kirjaimella – peli?:

Tässä voi olla kaksi tai useampi pelaaja. Yksi on pelin johtaja, joka tietää viikon vahvuuden (yleensä aikuinen). Hän alkaa luetella vihjeitä: Vahvuuden ensimmäinen kirja alkaa samalla kirjaimella, kun minne illalla mennään peseytymään (Suihku). Vahvuuden toinen kirjain alkaa samalla kirjaimella, kun mikä puhalletaan ja laitetaan narun päähän lentämään (Ilmapallo). Vahvuuden kolmas kirjain.. Näitä esimerkkejä jatketaan kunnes koko sanan tulee esiin.

  • Hirsipuu – peli:

Hirsipuun perussäännöillä, mutta sanana on aina viikon vahvuus.

(Tästä pelistä iltapäiväkerhon pojat olivat todella innoissaan! :D)

  • Etsi vahvuus:

Vahvuussana kirjoitetaan lapulle ja piilotetaan kotiin tai lastenhuoneeseen. Lapsilla voi olla aarrekartta tai sanaa voi etsiä myös ”lämpenee-kylmenee”-leikin säännöillä. Aina kun lapsi lähenee sanan piilotuspaikkaa, sanotaan lämpenee ja kun menee kauemmaksi, niin kylmenee. Etsimistä jatketaan kunnes vahvuussana löytyy.

  • Etsi vahvuus 2:

Vahvuussanan kirjaimet erotellaan ja kirjoitetaan lapuille. Kirjaimia piilotetaan tilaan. Kirjaimet voi laittaa vaikka pienten purkkien sisään. Kaikki purkit etsitään. Kerrotaan kuinka monta kirjainta sanassa on. Sitten kirjaimet otetaan esiin ja toinen osa peliä on yhdistää kirjaimet sanaksi. Kun kirjaimista on saatu oikea sana, peli päättyy.

2. Tarinan lukeminen, kuvan katselu tai kokemuksen jakaminen

Keskustelua vahvuudesta lapsen, puolison tai koko perheen kesken voi virittää monella tavalla. Voitte käyttää vahvuuskortteja ja keksiä oman tarinan. Voitte lukea jonkun lastenkirjan sinnikkyydestä. Voit myös jakaa jonkun elämänkokemuksen, jossa sinä kerrot milloin olet käyttänyt sinnikkyyttä.

3. Sinnikkyyden bongauspeli

Perheenjäsenten kanssa voi pelata sinnikkyyden bongauspeliä. Tavoitteena on tarkkailla päivän aikana ihmisiä ja tapahtumia ja etsiä, missä näkee sinnikkyyttä. Bongauspeli voi kestää päivän tai vaikka koko viikon. Ajanjakson päätteeksi kerrotaan toisille, missä ja minkälaisissa tilanteissa on nähnyt sinnikkyyttä. Kyse voi olla pienistä tai isoista hetkistä.

”Koulussa luokkakaveri teki yhtä laskua 15 minuuttia, mutta sitten se onnistui ja oli siitä todella iloinen.”, ”Töissä työkaveri sai päätökseen vuoden urakan, jossa oli paljon mutkiakin matkassa. Juotiin kakkukahvit sen kunniaksi.”. Kyse voi olla myös yrityksistä  ”Näin kun naapurin nuori harjoitteli vanhempansa kanssa taskuparkkeerausta pihalla tunnin verran. Ei onnistunut vieläkään, mutta todella sinnikkäästi istui siellä ratin takana ja yritti uudelleen. Jatkavat kuulemma huomenna taas. Ehkä se sitten onnistuu.”

Huom! Kertokaa myös missä hetkissä, olette nähneet sinnikkyyttä toisissanne!

4. Sinnikkyyden esikuvani

Kuka on mielestänne sinnikäs? Tuleeko mieleen joku yhteinen henkilö, esimerkiksi urheilija? Vai onko jokaisella perheenjäsenellä oma esikuva? Onko se sadusta, oikeasta elämästä vai oma mielikuva jostain sinnikkäästä ihmisestä tai ihmisryhmästä? Voitte laittaa kuvan esikuvistanne vaikka jääkaapin seinään, muistuttamaan sinnikkyydestä.

Asioita, jotka edistävät sinnikkyyden kehittymistä (toimii myös aikuisilla!)

1. Käsittele sinnikkyyttä taitona, jonka voi oppia

Vaikka synnymme erilaisilla temperamenteilla, ei sinnikkyys ole kiveen hakattu piirre vaan opeteltava taito. Sinnikkyydessä voi kehittyä. Vaikka lapsesi tai sinä itse, et olisi tällä hetkellä kovin sinnikäs, voi tilanne olla aivan toinen vuoden päästä. Puhu sinnikkyydestä taitona ja osoita lapselle myös se, miten hänen sinnikkyytensä on kehittynyt vuosien varrella.

2. Nosta esiin jo kuljettu matka

Ennen tavoitteisiin pääsemistä on matkalla yleensä monta välietappia. Pyöräilemään opetteleva lapsi oppii ensiksi istumaan pyörän päällä, sitten polkemaan apupyörien kanssa ja lopuksi ajamaan ilman apupyöriä. Kokeisiin lukevaa teiniä voi kannustaa jokaisen kirjan kappaleen lukemisen jälkeen pienellä lepohetkellä tai yhteisellä pelihetkellä. Käy lapsen kanssa yhdessä välitavoitteet, jotta tavoitteen saavuttaminen tuntuu realistiselta ja mahdolliselta. Osoita ne kohdat, jossa edistystä on tapahtunut ja auta näkemään jo kuljettu matka.

3. Auta näkemään hyöty ja kuvittelemaan maalitilanne

Maalaa lapselle mielikuva, siitä tilanteessa kun tavoite on saavutettu. Miten hienoa nuoren on mennä ulkomaille ja käyttää ravintolassa tilatessaan paikallista kieltä? Miten kitaransoiton opettelu voi avata myöhemmin uusia mahdollisuuksia vaikkapa työpaikan suhteen?

4. Nosta esiin aiemmat onnistumiset

”Muistatko kun, et ensin osannut ollenkaan ajaa pyörällä, kaaduit usein ja aika usein kiukuttikin. Kuitenkin nousit pyörän päälle uudestaan ja uudestaan, kunnes onnistuit ajamaan koko pihan ympäri. Muistan miten iloinen olit ja esittelit mummillekin, kuinka ajaa ilman apupyöriä.” Tämä nostaa lapsen minäpystyvyyden tunnetta ja uskoa itseensä.

5. Suhtaudu ”Minä itse”-hetkiin mahdollisuuksina

Kuinka usein kuulemmekaan pieniltä lapsilta ”minä itse!”? Ratkaisevaa on se, miten tilanteeseen reagoimme ja annammeko tehdä lapsen itse. Kiireessä tai oman kärsimättömyyden puutteessa, saatamme viedä lapselta mahdollisuuden opetella taitoa ja kasvattaa sinnikkyyttä. ”Minä itse” – tilanteessa onkin hyvä olla kärsivällinen, vetää syvää henkeä ja vaivautua odottamaan. Vaikka tietäisit, että lapsi ei mahdollisesti saa tehtyä asiaa itse, on hyvä antaa lapselle mahdollisuus ja yrittää. Vaikka asia ei onnistuisi, niin muistaa kehua myös yrittämisestä. ”Minä itse”´- vaihe voi myös yllättää vanhemman. Joskus lapsemme on oppinut sellaisia taitoja, mitä emme aiemmin ole huomanneet. Kuitenkin, jos ”minä itse” – hetki tulee silloin kun lapsi haluaa tehdä jotain ikäiselleen vaarallista, niin luonnollisesti silloin aikuisen on otettava tilanne haltuun.

6. Lisää lapsen myönteistä sisäistä puhetta ja asennetta

Kehu ja kannusta. Usko lapsen onnistumiseen ja osoita lapselle, että hänellä on tavoitteen saavuttamiseen tarvittavia taitoja ja että uskot hänen pystyvän saavuttamaan tavoitteensa. Se, että lapsen sisäinen ääni sanoo: ”Minä pystyn siihen”, tarvitsee usein sen, että joku muu sanoo sen ensin.

7.  Auta pääsemään yli karikoiden

Lapsen puolesta tekeminen ei kasvata lapsen sinnikkyyttä, mutta epäonnistumisen yhteydessä on hyvä ojentaa auttava käsi lapsen tukemiseen. Älä kuitenkaan tee asiaa lapsen puolesta, vaan kannusta jatkamaan ja näytä reitti eteenpäin. ”Voisitko kokeilla vaikka tätä? Tai oletko ajatellut tätä tapaa?” voi avata lapselle uusi näkökulmia asiaan, uusia reittejä tavoitteeseen ja ratkaista tilanteen. Näitä asioita voi käsitellä myös etukäteen, ainakin pitkien tavoitteiden yhteydessä. Tehdä toimintasuunnitelma vastoinkäymisten varalta. ”Mitä jos et tänä vuonna pääsekään haluamaasi opiskelupaikkaan? Miten saat voimaa ensi vuonna yrittää uudestaan?”

8. Muistuta myös levosta

Lasta ja nuorta on hyvä muistuttaa myös levon tarpeesta. Usein tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan monta harjoituskertaa tai yritystä ja lepo siinä välissä on tärkeää. Uutta kieltä ei opi päivässä ja kaikkia balettiliikkeitä ei opetella yhdellä tunnilla. Levon aikana keho ja mieli valmistautuu uuteen suoritukseen. Suuremmalla todennäköisyydellä jaksat ajaa 100km pyörällä, kun pidät matkalla muutaman juomatauon, kuin että yrität paahtaa kerralla maaliin.

9. Lähde mukaan!

Luonteenvahvuuksien opetteleminen on koko perheen projekti. Yhdessä tekeminen on mukavampaa ja motivoivaa. Jos haluat tukea lapsen sinnikkyyttä, anna lapsen olla myös sinun kannustajasi siinä mitä sinä voisit kehittää.

Asioita, jotka voivat estää sinnikkyyden kehittymistä

1. Autat liikaa

Olen huomannut, että varsinkin kun on vain yksi lapsi, on helposti koko ajan auttamassa. Asioissa, jotka lapsi varmasti hallitsee jo, kuten pukeutuminen tai syöminen auttava käsi on välillä liiankin lähellä. Jos lapsi pyytää apua, siksi että häntä ei huvita, on kannustaminen parempi kuin auttaminen. ”Minä tiedän, että osaat pukea. Muistatko? Eilenkin aamulla valitsit hienosti sukat, alkkarit, paidan ja housut, ihan itse.” Tässä tarvitaan myös kärsivällisyyttä. Kun varsinkin pieni lapsi yrittää, niin aikuisella täytyy myös olla kärsivällisyyttä odottaa toisen sinnikkäitä yrityksiä. Kenkien jalkaan laittaminen on varmasti nopeampaa aikuisen avustuksella, mutta samalla se lamaannuttaa lasta. Lapsi tottuu siihen, että joku on aina tekemässä asioita hänen puolestaan eikä hänen tarvitse itse tehdä mitään. Hänestä voi tuntua myös, että aikuinen ei lapsen taitoihin ja kykyihin, eikä halua senkään takia yrittää tehdä itse.

Toiseksi liika auttaminen vie lapselta onnistumisen tunteen. Kun antaa lapsen yrittää ja hän viimein onnistuu, lisää se lapsen luottamusta itseensä ja omiin taitoihin.

”Äiti, auta mua tässä palapelissä. Mä en tiedä mihin tää pala tulee.” poikani pyytää. Tekisi mieli ottaa pala ja laittaa se oikeaan paikkaan, mutta tällä kertaa vastustan kiusausta. ”Katsotaanpa. Mitä värejä palassa on?” kysyn pojalta. ”Sinistä, mustaa ja valkoista.” hän vastaa. ”Missäs sellaisia värejä on jo pöydällä?” jatkan kyselyä. Poikani etsii hetken ja löytää vastapalan. Istun hiljaa vieressä ja katselen, kun pala palalta kuva alkaa kasaantua. Kun palapeli on valmis, poikani hymyilee innoissaan: ”Nyt se on valmis. Ja mä tein sen ihan itse!” Katson iloista ja itsestään ylpeää lasta ja mietin: ”Tuokin olisi jäänyt näkemättä, jos olisin auttanut koko ajan.” Nyt autoin vain kinkkisen tilanteen läpi ja loppumatka oli lapsen oma.

2. Liian suuret vaatimukset ja tavoitteet

Jos lapselle asetetaan liiat suuret vaatimukset, hänen taitoihinsa nähden, on yritys melkeinpä tuomittu epäonnistumaan. Tavoitteiden saavuttaminen täytyy vaatia lapselta ponnisteluja, mutta jos riman nostaa liian korkealle, lisää se vain lapsen epäuskoa itseensä. Kun opetellaan kenkien jalkaan laittoa on siis hyvä aloittaa tarralenkkareista ja harjoitella sitten nauhojen sitomista. Pienet askeleet eteenpäin auttavat lasta saamaan onnistumisenkokemuksia ja uskomaan itseensä.

3. Oma epäusko lapsen kykyihin

Jos vanhempi tai aikuinen, ei usko lapsen kykyihin on lapsenkin vaikea uskoa onnistuvansa. ”Ei toi onnistu kuitenkaan.”,”Turhaan hukkaat aikaasi tuollaiseen.” voi joissain lapsissa herättää näyttämisen halun, mutta tällainen tapa voi myös sumentaa toiminnan tarkoitusperän. Pyrkiikö lapsi sinnikkäästi tavoitteeseen, koska haluaa sitä itse vai vain näyttääkseen epäilijöilleen?

Joskus aikuisen epäusko lapsen kykyihin ei kumpua sanoista, vaan katseista, eleistä ja huokauksista. Siinä vaiheessa, kun lapsesi ryhtyy toimeen, näkeekö hän kasvoiltasi epäluulon, suustasi huokauksen tai olkasi kohautuksen? Muista myös kiinnittää huomiota omaan keholliseen viestintääsi.

4. Väärät tavoitteet

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta löytämään intohimonsa ja ne asiat, joita varten on valmis tekemään työtä. Motivoiva tavoite kannustaa lasta yrittämään sinnikkäästi enemmän kuin kannustavat sanamme. Sisäinen motivaatio toimii ulkoista paremmin.

Voiko sinnikkyyttä olla liikaa?

Jos lapsesi kuluttaa kaiken ajan, voimat ja energian johonkin tavoitteeseen, johon hänen on ”pakko päästä”? Kun sinnikkyydestä tulee hampaat irvessä puurtamista ja päähän seinään lyömistä? Silloin on hyvä pysähtyä lapsen kanssa miettimään, onko tavoite sellainen jota kohti kannattaa sinnikkäästi mennä vai olisiko parempi vaihtaa tavoitetta toiseen? Itsestäni on tärkeää, että en puhu luovuttamisesta, vaan esimerkiksi ”energian uudelleenohjaamisesta”. Toiseen tavoitteeseen vaihtaminen on järkevää ja vastuullista. Tavoitteen vaihtaminen ei ole luovuttamista, vaan luovuutta.

Lasten kirjoja sinnikkyydestä:

Todella monesta lasten kirjasta löytyy näkökulmia sinnikkyyteen.

Tässä kolme esimerkkiä.

Kolme kirjaa sinnikkyydestä

Ystävyyden metsässä on tarina puhista ja kurpitsassa nimeltään ”Nalle Puhin kurpitsa”. Siinä tulee esiin kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja ystävien tukemista.

Harri ja dinot suojelevat eläimiä – kirjassa on toiminnallisempi ote tavoitteiden saavuttamisessa. Siihen matkaan kuuluu myös epäilyksiä ja vastoinkäymisiä.

Suomen lasten laulukirja on mielestäni yksi parhaimmista ja monipuolisimmista laulukokoelmista. Laulut ovat myös hyvä tapa opettaa asioita ja sinnikkyyttä löytyy mm. Tiku ja Taku – laulussa.

Koululaisten ja teini-ikäisten kanssa hyviä ovat elämänkerralliset tarinat. Jos lapsen intohimo on esimerkiksi jalkapallo, voisi häntä kiinnostaa Cristiano Ronaldon – elämänkerta. Kirjan jälkeen voisi puhua siitä, mitkä asiat auttoivat häntä pääsemään tavoitteisiin ja mitkä ovat lapsen omat unelmat ja tavoitteet.

Lisää harjoituksia:

Huomaa hyvä! – kirja ja toimintakortit

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents