Vahvuus 23: Anteeksiantavuus

Miksi sanotaan anteeksi? Koska äiti sanoo, että pitää sanoa

Milloin sanotaan anteeksi? Kun äiti pyytää sanomaan

Miksi on hyvä sanoa anteeksi? Että äiti tulee iloiseksi

Tämä humoristinen katkelma anteeksipyyntökeskustelusta 2-5-vuotiaiden lapsien kanssa, kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten anteeksipyyntö käskettynä ei useinkaan opeta lapselle anteeksipyynnön sisällöstä mitään. Mutta ennen kuin kerron miten anteeksipyyntöä kannattaa opetella, niin että lapsikin sen ymmärtää, käsitellään anteeksipyynnön toista puolta anteeksiantoa. Anteeksiantavuus on yksi 26 luonteenvahvuudesta ja hyvin tärkeä taito koko elämän hyvinvoinnin kannalta.

Mitä on anteeksiantavuuden vahvuus?

Anteeksiantavuus (engl. forgivness) luonteenvahvuutena on lempeää suhtautumista toisiin ihmisiin. Sen ymmärtämistä, että olemme ihmisinä keskeneräisiä, teemme virheitä ja ansaitsemme toisen mahdollisuuden. Se on kykyä antaa anteeksi, päästää irti tapahtuneesta ja mennä eteenpäin.

Usein ajatellaan, että anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat kolikon kaksi puolta. Anteeksiantoa voi kuitenkin olla ilman anteeksipyyntöä. Anteeksiantavuus on myös kiukusta, kostosta, vihasta ja katkeruudesta irti päästämistä. Sanotaan, että vihasta, katkeruudesta ja negatiivisista tunteista kiinnipitäminen on kuin joisi itse kuravettä ja toivoisi toisen sairastuvan. Anteeksianto auttaa myös anteeksiantajaa ja vapauttaa katkeruudesta.

Vihasta, katkeruudesta ja negatiivisista tunteista kiinnipitäminen on kuin joisi itse kuravettä ja toivoisi toisen sairastuvan.

Miksi se on tärkeää?

Anteeksiantavuus tekee hyvää itselle ja kanssaihmisille. Anteeksiantavuus ei tarkoita, että hyväksyisi toisen käytöstä, mutta on valmis hyväksymään tapahtuneen ja menemään eteenpäin. Anteeksiantavuus tuo elämään armollisuutta muita ja itseään kohtaan. Anteeksiantavuudessa on hyvä muistaa anteeksianto itseään kohtaan. Omien ajatusten, virheiden ja tekojen hyväksyminen ja niistä irti päästäminen auttaa meitä kehittymään ja kasvamaan ihmisenä.

Onko anteeksiantavuus vahvuuteni?

Ymmärrät ihmisten keskeneräisyyden

Annat helposti anteeksi  ja olet armollinen

Uskot, että ihmisille tulee antaa toinen mahdollisuus

Et janoa kostoa tai hyvitystä

Otat usein ensimmäisen askeleen kohti sovintoa

Anteeksiantavuuden käsittelyhetki

1. Viikon vahvuus

Tällä viikolla viikon vahvuutta arvuutellaan näkymättömän musteen avulla. Tässä valmistelut ovat hieman suurempia, mutta kirjoittaminen ja arvuuttelu on hauskaa puuhaa yhdessä. Tässä arvuuttelija kirjoittaa näkymättömällä musteella viikon vahvuuden ja muut ”taikovat” näkymättömän musteen esiin.

Ohjeet näkymättömän musteen valmistamiseen.

2. Vahvuuden käsittely keskustelun, tarinan tai toimintakortin avulla

Anteeksianto on osa arkipäivän taitoja ja siitä keskustellaan lapsen kanssa ennemmin tai myöhemmin. Anteeksipyyntö ja -anto tilanteita voi käsitellä myös spontaanien tilanteiden välissä. Hyvä aloitus pienten lasten kanssa on tarina, muutamia kirjaesimerkkejä löytyy artikkelin lopusta materiaalista. Isommille lapsille voi antaa vaikka etsintätehtäväksi etsiä anteeksipyynnöstä ja -annosta artikkeleita netistä ja videoita YouTubesta ja käynnistää keskustelu niiden pohjalta.

3. Anteeksiantokirje

Kirjoita anteeksiantokirje jollekin henkilölle, joka on loukannut sinua. Kerro mitä tapahtui, miltä sinusta tuntui ja mitä teko on aiheuttanut. Kirjoita sitten mitä olet oppinut tilanteesta, miten olet jatkanut elämää ja kuinka annat henkilölle anteeksi. Kirjettä ei tarvitse lähettää. Kirje on vain omaa työskentelyä varten.

4. Kun sain anteeksi

Mieti sellaista kertaa, kun itse olet joutunut pyytämään ja saanut anteeksi. Mitä tunteita sinulla oli ennen anteeksipyyntöjä ja miten tunteet muuttuivat kun sait anteeksi? Tunteista voi antaa täytettäväksi pilvi- ja sydänkuva. Samalla ajatuksella voi antaa tehtäväksi kuvan myös ”Kun annoin anteeksi”-otsikolla. Pilvenä ”Mitä tunsin ennen kuin annoin anteeksi?” ja sydämenä ”Mitä tunsin kun annoin anteeksi?”.

(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)

5. Anteeksiannon ilmapallot – mielikuvaharjoitus

Negatiivisista tunteista toisia kohtaan (mm.katkeruudesta, vihasta) tai itseään kohtaan (itsesyytöksistä ja itseinhosta) pääsemisestä voi harjoitella ilmapallo mielikuvaharjoituksella. Harjoituksessa etsitään ensin rauhallinen paikka, johon pysähtyä. Rauhoitutaan syvien hengitysten avulla ja aloitetaan mielikuvaharjoitus. Ensiksi mieltä vaivaava asia palautetaan mieleen ja laitetaan mielikuvassa ilmapalloon. Sen jälkeen ilmapallo päästetään irti ja katsellaan sen lentämistä kaukaisuuteen. Samalla hengitetään syvään ja rauhallisesti. Kun pallo on kadonnut näkymättömiin, voidaan siirtyä seuraavaan palloon. Näin tehdään kaikkien vaivaavien asioiden kohdalla tai niin monta kertaa kunnes asia tuntuu helpottavan.  Alun rauhoittumisen voi tehdä lapsen kanssa myös pehmoleluhengityksen avulla.

Miten vahvistan lapsen anteeksiantavuutta?

”Mä kostan sille” pihisee koululainen nyrkit puristettuina. Ymmärrän tunteenpurkauksen ja kuinka usein tulee sellainen olo, että vääryyttä kohdatessaan haluaa laittaa ”puntit tasan”. Se kuitenkin aloittaa kostonkierteen, joka vain pahenee joka teon jälkeen. On siis tärkeää opettaa ja ohjata lasta anteeksiantoon.  Miten tilanteen voi ratkaista rauhanomaisesti, miten päästän irti negatiivisista tunteista ja mennä eteenpäin?

1. Anteeksipyynnön sisäistäminen

Ollakseen anteeksiantavainen lapsen on hyvä ymmärtää myös anteeksipyynnön merkitys ja tarkoitus. Sitä on tärkeää harjoitella monta kertaa ja rauhassa, jotta lapsi sisäistää anteeksipyynnön taidon ja ymmärtää sen käyttötarkoituksen.

Kahden kerholapsen välille on syntynyt kiistaa, joka on päättynyt toisen lapsen tönäisyyn. Menen selvittelemään tilannetta empaattisen rauhallisesti ja aloitan jo tutuksi tulleella kysymyksellä: ”Iina* ja Liisa*, voisitteko kertoa minulle mitä tapahtui?” Vaikka olen nähnyt tilanteen, niin annan kummallekin tilaisuuden kertoa tapahtuneen omalta kantiltaan. Samalla lapsi itse käy läpi ja hahmottaa tapahtuneen. Usein lapset toimivat ennen kuin ajattelevat ja yritämme opettaa tekemään päinvastoin. Kun tilanne käydään rauhallisesti läpi uudelleen, saa lapsi myös todellisen kuvan tilanteesta. Tässä tapauksessa molemmat lapset ovat samaa mieltä tapahtuneesta. Iina oli vihastuksissaan tönäissyt Liisaa. Samalla tulee ilmi, että se on ollut Iinalta vahinko. Hän ei ollut halunnut vahingoittaa Iinaa. Jatkan tilanteen selvittelyä miettimällä yhteistä ratkaisua tilanteen parantamiseksi. ”Oletko kuullut sanan anteeksi?” kysyn Iinalta. Hän nyökyttelee. ”Tiedätkö mitä se tarkoittaa?” jatkan. Lapsi vastaa pään pyörityksellä, joten jatkan ”Ihmisillä on usein tapana sanoa ”anteeksi”, kun he aiheuttavat vahingossa jotain ikävää toiselle. Se sana kertoo toiselle, että ”olen pahoillani siitä mitä tapahtui”. Sinä et varmasti halunnut satuttaa Liisaa*. Olit vain todella suuttunut, etkä vielä osannut tehdä muuta.” Lapsi nyökyttelee. ”Aikuisetkin tekevät virheitä” Liisa sanoo. ”Niin tekevät. Aikuiset ovat myös aikanaan harjoitelleet anteeksipyyntöä ja siksi osaavat jo pyytää anteeksi. Usein he myös saavat anteeksi.” vahvistan Liisan sanoman. Sitten käännyn toisen lapsen puoleen ja kysyn: ”Mitä siis tässä tilanteessa voisi tehdä, jotta Liisalle tulisi parempi mieli?” Iina pohtii ja vastaa: ”Jos mä pyydän anteeksi ja puhallan sitä kohtaa, mihin Liisalle sattui?” Hymyilen ja vastaan: ”Se kuulostaa oivalliselta ratkaisulta tilanteeseen.” Iina pyytää anteeksi ja puhaltaa Liisan polveen. Molemmat hymyilevät. Koska tämä on täydellinen opetustilanne, niin jatkan anteeksiannon keskustelulla. ”Miten Liisa voisi vastata Iinan anteeksipyyntöön? Tietääkö jompikumpi?” jatkan kyselyä. Saan vastaani ihmetystä, joten jatkan: ”Kun toinen sanoo ”anteeksi”, voi siihen toinen vastata ”saat anteeksi”. Siitä tietää että tilanne on selvitetty ja on hyvä jatkaa eteenpäin.

*Lasten nimet muutettu

Sanoittaa anteeksipyynnön miten tahansa, tärkeintä on se, että lapsi ymmärtää miksi hän pyytää anteeksi ja kenen takia hän pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat tilanteen molempia osapuolia varten.

Kun lapsi tekee jotain, missä anteeksipyyntö on tarpeen, on tilanteeseen hyvä pysähtyä. ”Pyydä anteeksi” – käsky johtaa vain mekaaniseen toistamiseen, eikä saa lasta sisäistämään anteeksipyynnön tarkoitusta ja herätä sisäistä motivaatiota käyttää anteeksipyyntöä itsenäisesti ilman käskyä. Anteeksipyynnön opettelemiseen kannattaa nähdä vaivaa, eikä sitä tulisi pakottaa sanomaan. Pakottaminen aiheuttaa vastustusta ja pahimmillaan tilanteen lukkiutumisen.

Lapsi voi oppia myös mekaanisesti sanomaan ”anteeksi” aina kun jotain tapahtuu, ajatellen, että se toimii monitoimivastauksena aina kun tekee jotain ikävää. Lapsi voi sanoa ”anteeksi” ja tönäistä sen jälkeen toista kaveria, ajatellen, että asia on ok. Tällaisessa tapauksessa anteeksipyyntö tuntuu lapselle olevan vapautus käytöksestään. Anteeksipyyntöön on hyvä kuulua siis ”anteeksi”-sanan lisäksi myös vastuunotto. Sen täytyy kuitenkin olla sopiva suhteessa tapahtuneeseen. Toiselta karkin ottanut, antaa omistaan takaisin saman verran tai tavaran hajottanut korjaa rikkomansa tavaran. Vastuunoton ei tulisi olla rangaistus vaan tilanteen korjaus.

Isompien lapsien kanssa asian harjoitteluun sopivat esimerkiksi muksuopin vastuunportaat.

Tässä siis kertauksena anteeksipyyntötilanteen askeleet:

Askel 1: Käy rauhallisesti läpi mitä tapahtui

• Käy läpi tilanteen tapahtumat pyytämällä lapsia kuvailemaan tai kuvaillen itsenäkemääsi tilannetta ilman leimoja
• Esimerkiksi ”Kun kiusasit Liisaa” on tulkintaa, ”Kun tönäisit Liisaa” on käytöksen kuvausta
• Opeta myös lasta kuvailemaan käytöstä ilman leimoja.
• Älä syyttele tai komenna, vaan tarkastele tilannetta rauhallisesti. Liiallinen syyllisen etsiminen tai virheistä pilkkaaminen opettaa lapsen vain peittämään virheensä tai kieltämään ne.
• Älä etsi syyllistä, etsi ratkaisua!

Askel 2: Käy läpi mitä siitä seurasi molemmille osapuolille

• Kysy molemmilta osapuolilta, mitä tunteita tilanteesta nousi?
• Keskustelu voisi mennä esimerkiksi näin
  • ” Kun mä tönäisin, niin Liisa alkoi itkemään, mutta en mä tarkoittanut pahaa.”
  • ”Sinua kaduttaa, että tönäisit?”
  • ”No kyllä.”
  • ”Ja olet pahoillasi.”
  • ”Olen”
  • Miltä Liisa susta tuntui?
  • ”Mua sattui kun Iina tönäisi ja mua alkoi itkettämään”
  • ”Loukkaannuit Liisan teosta.”

Askel 3: Mieti yhdessä miten tilanteen voisi korjata

• ”Miten saisimme Liisan olon paremmaksi?” Anna lapselle mahdollisuus korjata sanomaansa tai tekemäänsä. Anteeksi voi pyytää monin tavoin muutenkin kuin vain sanomalla ”anteeksi”. Esimerkiksi silittämällä, halaamalla, antamalla takaisin ottamansa toisen omaisuuden, korjaamalla rikkomansa asian tai sotkun.
• Jos lapsi ei osaa ehdottaa mitään, ehdota jotain ”Miten olisi anteeksipyyntö ja halaus?” Jos anteeksipyynnöstä ei ole puhuttu aiemmin, niin kannattaa käydä keskustelu myös siitä, miksi pyydetään anteeksi ja mitä anteeksipyynnöllä tarkoitetaan? Älä kuitenkaan pakota lasta toimimaan haluamallasi tavalla. Anna vaihtoehtoja ja aikaa. Tällaisen tavan oppiminen voi kestää joitakin kertoja.

Askel 4: Opeta anteeksipyyntöä ja -antoa (ja muita puutuvia taitoja)

• Jos lapsi ei ole vielä sisäistänyt anteeksipyynnön ja -annon merkitystä, on asiaan hyvä palata toisena ajankohtana, kun tunteet ovat laantuneet ja tilanteeseen on saatu etäisyyttä. Pienen lapsen kanssa voi lukea aiheeseen liittyvää kirjaa ja isomman kanssa keskustella tilanne esimerkkien kautta tai muksuopin vastuunportailla.
• Jos lapsi on joutunut anteeksipyyntötilanteeseen sen takia, että häneltä puuttuu jotain taitoja, esimerkiksi itsesäätelytaitoa, on sitäkin hyvä harjoitella. Emme halua, että lapsi jatkuvasti joutuu tilanteisiin, jossa joutuu pyytämään anteeksi. Jos esimerkiksi alun tönäisy johtuisi siitä, että lapsi ei vielä osaa purkaa vihaansa, niin näitä taitoja voisi harjoitella tilanteen jälkeen. Harjoittelemme vihan purkamista jalan polkaisulla tai hengittelyllä.

Askel 5: Jatka eteenpäin

• Kun tilanne on ohi, älä palaa siihen enää, jos lapsi ei itse halua siihen palata.
• Anteeksipyyntöä ja -antoa sekä taitoja voi opetella palaamatta siihen hetkeen, jossa asiat menivät pieleen.
• Lapsen virheistä muistuttamista toimivampaa on ratkaisukeskeisesti harjoitella sitä taitoa, mitä haluamme lapsen oppivan. ”Ensi kerralla osaat” valaa lapseen uskoa siihen, että hän voi toimia paremmin ja pystyy oppimaan anteeksipyynnön ja -annon taidon. Virheisiin ei tartuta ja suurennella, vaan niistä opitaan ja mennään eteenpäin.

2. Pyydä ja anna anteeksi

Aikuisen antama malli on erittäin tärkeä. Jos itse kieltää tekevänsä virheitä eikä ota vastuuta mokistaan, antaa lapselle mallin siitä, että ihmisen tulisi olla virheetön tai ainakaan niitä ei tulisi myöntää. On siis tärkeää pyytää anteeksi, kun itse tekee virheitä.

Lisää aiheesta: Vanhemmuuden virheet – anteeksipyyntöjä, syyllisyyttä ja oppimiskokemuksia

Ole myös anteeksiantavainen. Kohtaa lapsi empaattisesti, hänen tehdessään virheitä. Kerro tunteesi, mutta älä tuomitse. Ole armollinen, anna uusia mahdollisuuksia ja kulje lapsen kanssa eteenpäin.

Muista empaattinen suhtautuminen lapsen virheisiin

Lapset tekevät virheitä usein harjoitellessaan uusia taitoja ja vasta opetellessaan elämänhallintaa. Ymmärtäväinen ja empaattinen kohtaaminen auttaa lasta ymmärtämään, että virheensä on hyvä myöntää ja jokainen meistä tekee virheitä. Näin lapsi oppii olemaan empaattinen ja anteeksiantavainen myös toisten virheitä kohtaan.

Hyvä lyhyt esimerkkivideo asiasta löytyy YouTubesta.

3. Ohjaa näkemään anteeksiannon hyöty

Anteeksianto tekee myös hyvää anteeksiantajalle. Se keventää mieltä ja sydäntä. Kun opetat antamaan anteeksi pieniä asioita, on helpompi antaa anteeksi isoja asioita. Ohjaa lasta päästämään irti negatiivisista tunteista. Tähän hyvänä apuna on esimerkiksi kiitollisuuden harjoitteleminen. Alun kuravesi esimerkki herättää myös ajattelemaan anteeksiannon hyötyjä myös anteeksiantajalle.

Lisää kiitollisuudesta: Vahvuus 6: Kiitollisuus

Materiaalia

Anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat osa arjen taitoja. Alle kouluikäisille löytyy useita kirjoja, jotka käsittelevät anteeksipyyntöä ja -antoa

Anteeksi! – kirja kertoo Nallesta ja Pupusta, joille tulee kiistaa. Siitä suuttuneena he lähtevät omille teilleen, mutta kaipaus ystävän luo saa miettimään, miten asia ratkaistaan? (Norbert Landa-Tim Warnes, Kustannus-Mäkelä Oy: Karkkila, 2009)

Miten olisi anteeksi! – kirja kertoo Riku oravasta, jolle käy vahinko. Hän pakenee paikalta ja miettii murheissaan kaikkea mahdollista pahaa, mitä asiasta voi seurata. Kirja opettaa anteeksipyynnön lisäksi vastuunottoa teoistaan ja anteeksiantoa. (Sibylle Rieckhoff, Sophie Schmid, Lasten Keskus: Helsinki, 2010)

Franklin antaa anteeksi – kirja keskittyy anteeksipyynnön toiseen puoleen eli anteeksiantoon. Siinä Franklin on jo oppinut anteeksipyynnön tärkeyden, mutta anteeksi antaminen tuntuu olevan vielä vaikeampaa. Sitä opetellaan yhdessä kultakalan ja siskon kanssa. (Sharon Jennings, Tammi: Helsinki, 2010)

Lisää anteeksiantavuudesta

Huomaa hyvä! – kirjassa  käsitellään 16 vahvuutta, joten siellä ei ole enää anteeksiantavuudesta vahvuudesta omaa kirjoitusta. Vahvuus löytyy kuitenkin lyhyesti kuvailtuna Huomaa hyvä! – toimintakorteista.

Via institute on Character: Forgiveness

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents kappaleessa 16 – Forgiveness