Laulaja Benjamin Peltonen kertoi äskettäin haastattelussa elämästään, kokemastaan kiusaamisesta ja kuinka hän onnekseen haki siihen apua. Samaisessa artikkelissa oli mielestäni monta hyvää oivallusta nuorelta miehenalulta.
”Jengi treenaa kuntosalilla fysiikkaansa, mutta olen viime vuosina tajunnut, että on yhtä tärkeää treenata oman pään hyvinvointia.” Benjamin Peltonen, K&K, 24.8.2018
”Oma aika ja itseeni tutustuminen ovat olleet kaikkein arvokkainta. Olen nyt enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan aiemmin. Olen tajunnut, että itsevarmuuteen ei välttämättä tarvita ulkoisia tekijöitä. Aikaisemmin minulla oli niitä, mutta en todellakaan ollut itsevarma” Benjamin Peltonen. K&K, 24.8.2018
Koko artikkeli löytyy täältä.
Tämä artikkeli sai minut tarttumaan aiheeseen, jota olen pohtinut ystävieni kanssa jo pitkän aikaa. Miksi usein panostamme lapsen ulkoisiin tekijöihin enemmän aikaa ja rahaa kuin lapsen sisäisiin asioihin? Saatamme laittaa paljon aikaa ja rahaa lapsen fyysisiin harrastuksiin. Kuskaamme monta kertaa viikossa kalliiseen harrastuksiin tai ainakin potkaisemme välillä pihalle, koska keho tarvitsee liikuntaa. Mutta miten usein jumppaamme lapsen mieltä? Aivot ovat lihas, joka tarvitsee myös treeniä, muutakin kuin koulutehtävät.
Hyvänä kakkosena listalla tulee usein lapsen ulkonäköön, vaatteisiin ja kenkiin menevät eurot. Lapsi voikin olla fyysisesti hyvässä kunnossa, yllään merkkivaatteet ja kädessään uusimmat pelit ja vehkeet. Mutta miten käy mielen? Kuinka paljon laitamme aikaamme ja näemme vaivaa tunnetaitojen opettamiseen tai viemme lapsen harrastukseen, jossa pääasiassa on juuri pääasiat eli ajatustaitojen opetteleminen tai hyvinvointitaitojen vahvistaminen?
En ole yhtään sitä mieltä, että liikunta tai vaatteet olisivat pahasta. Päinvastoin – liikunta vaikuttaa positiivisesti myös mieleen. Toivoisin, että tämän lisäksi – en sijaan – satsaisimme myös lapsen mieleen.
Tällä hetkellä näyttää, että lapset voivat huonosti. Tilastoissa nousevat esiin mielenterveydelliset ongelmat ja syrjäytyminen. Jos lapset kulkisivat ilman vaatteita, saisimme nopeasti apua monelta taholta. Mielen järkkyessä apua on vaikeampi saada. Miten saisimme saman reaktion aikaan hyvinvointitaidoissa? Tällä lapsella ei ole hyvä olla – nopean toiminnan joukot kehiin!
Ongelmaan on varmasti monta syytä – tiedon puute, ajan puute tai vain puute – lapsi jää ilman läsnäolevaa aikuista.
Tottahan se on, että aivojen jumppaaminen vie enemmän aikaa ja jos tunnetaidot tai muut tarvittavat taidot eivät tule vanhemmilta luonnostaan, niitä pitäisi vielä ensiksi opetella itse – kuten minun itsekin on täytynyt.
Itse haluan kuitenkin satsata juuri lapsen mieleen. Haluan opettaa optimismia, ongelmanratkaisutaitoja, sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja ja selviytymiskeinoja. Vahvistaa kasvun asennetta ja opettaa tietoisuustaitoja. Haluan, että lapseni tuntee omat vahvuutensa, hänellä on hyvä itsetunto, hän uskoo omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa oppia uusia asioita.
”Optimismi on kuin rokote masentuneisuutta vastaan” toteaa positiivisen psykologian isäksi kutsuttu Martin Seligman.
Siksi kasvatusmenetelmäni yhtenä pilarina on positiivinen psykologia. Se sisältää juuri niitä taitoja, joita haluan opettaa. Niiden avulla autan lastani lipumasta hyvinvoinnin mittarin miinuspuolelle ja nostan mahdollisimman korkealle plussalle kohti kukoistusta, jotta vastoinkäymisten tullessa – ja niitähän elämässä meille jokaiselle tulee – hänellä on tarpeeksi mielentaitoja selvitä niistä tai ainakin hänellä on matala kynnys pyytää apua – meiltä vanhemmilta tai muilta.
Ei ole todellakaan noloa käydä puhumassa asioistaan. Kannattaa jutella vaikka omille vanhemmille, ystävälle, koulukuraattorille tai psykologille. – Benjamin Peltonen, K&K, 24.8.2018
Jotta voisin olla toivomani vanhempi lapselleni, tarvitsen tietoa. Siksi luen, opiskelen, etsin tietoja ja treenaan aivojani. Teen joka päivä harjoituksia, jotta voin antaa lapselleni parhaimmat taidot pitää huolta omasta hyvinvoinnista – niin fyysisestä kuin henkisestä. Ja tietenkin myös antamani malli on tärkeä. Minun täytyy huolehtia myös omasta hyvinvoinnista.
Hyvähän se on, jos lapsella on hyvä fyysinen kunto ja vaatteet päällä. Itse toivoisin, että sen kaiken koristuksena olisi kuitenkin lapsen hymy. Merkkinä siitä, että myös lapsen mieli voi hyvin.
Viimeisimmät kommentit