Jaa tämä sivu

”Nämä tavat ovat toimineet 30 vuotta ja toimivat seuraavat 30 vuotta.” kuulen erään vanhan linjan kasvattajan toteavan. Joskus vanhat tavat toimivat, paremmin kuin pussillinen uusia, mutta kun on kyse kasvatuksesta, on aika vaihtaa näkemystä. Kolmenkymmenen vuoden aikana kehittymistä on tapahtunut monella alueella. Olemme siirtyneet lankapuhelimista älypuhelimiin, joten miksi emme päivittäisi tietämystämme myös kasvatuksessa? Tiedämme enemmän aivojen toiminnasta, meillä on vankkaa tutkimustietoa tunteiden kehittymisestä ja eri kasvatustyylien vaikutuksista. Monia pitkäaikaistutkimuksia on valmistunut ja tiedämme sen, kuinka väkivallalla tai sen uhalla kasvattaminen vaikuttaa myös henkisesti rappeuttavasti ja kuinka henkinen pahoinvointi vaikuttaa masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien syntyyn. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat tehneet parhaansa, sillä tietämyksellä, mikä heidän aikanaan on ollut. Miksi me emme käyttäisi myös tämän ajan tietämystä, parhaan kasvatustyylin valitsemiseen?

Miksi muuttaa vanhoja tapoja?

Vaikka jotkut asiat toimivat, se ei tarkoita sitä, että ne ovat hyviä. Pelkokasvatus toimii, koska lapsella on biologinen tarve tuntea yhteyttä vanhempiinsa (ja muihin aikuisiin) ja pelko yhteyden katkeamisesta saa heidät toimimaan.

Saat varmasti lapsen toimimaan väkivallalla, pakottamalla, pelottelemalla ja nolaamalla, mutta jättämäsi jäljet näkyvät lapsen elämässä pitkälle aikuisuuteen.

Physical Pain. Emotional Pain. Social Pain. We are fooled into thinking it´s good because it Works. – Rebecca Eanes

Näillä tavoilla lapsi ei opi uusia taitoja, vaan oppii ainoastaan välttämään sitä toimintaa, mikä uhkaa hänen yhteyttä kasvattavaan aikuiseen. Saamme aikaan loputtomia valtataisteluja, joissa yhteytemme lapseen huononee kerta kerralta.

Rebecca Eanes ohjaakin kasvattajia pelkopohjaisesta kasvatuksesta rakkauspohjaiseen (fearbased to lovebased), jossa kasvatus ei pohjaudu rangaistuksiin ja lapsen pelkoon, vaan kasvattajan ja lapsen väliseen yhteyteen, positiiviseen ohjaukseen sekä empaattiseen johtajuuteen.

Mikä kasvatustavoissa on muuttunut?

Alamme siis pikkuhiljaa siirtymään pelkopohjaisesta kasvatuksesta rakkauspohjaiseen kasvatukseen. Monissa uudemmissa kasvatusmetodeissa panostetaan vuorovaikutukseen, ohjaukseen ja opettamiseen. Meidän ei ole tarkoitus olla ylempiarvoisia, dominoivia hahmoja, vaan opettavia ja ohjaavia esimerkkejä.

Tottele – vs – ajattele. Ymmärrämme, että lapsen ei tule vain totella, vaan haluamme ohjata lapsemme ajattelemaan. Opetamme uusia taitoja, kasvatamme ongelmanratkaisutaitoja, annamme välineitä tunteiden hallintaan ja luonteenvahvuuksien tuntemiseen. Ohjaamme lasta kohti omaa ajattelua.

Minä vastaan sinä – vs – Me yhdessä. Kun tulee ongelmia, ei ole kyse siitä, että aikuinen ratkaisee ongelman ja pakottaa lapsen toimimaan toivomallaan tavalla. Valtataisteluja ei tule, kun yhdessä etsitään ratkaisuja siihen, miten toimia ensi kerralla paremmalla tavalla. Empaattinen johtajuus ohjaa etsimään ratkaisuja, ei lisäämään rangaistuksia.

Minä olen sinua parempi – vs – Me olemme samanarvoisia. Vaikka vanhemman aivot ovat jo valmiiksi kehittyneet ja tiedämme paljon enemmän elämästä, ei se tee meistä ylempiarvoisia. Lapsen tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä, kuin aikuisen. Vaikka aikuinen lopulta päättää ja on myös vastuussa päätetyistä asioista, on lapsella samat oikeudet kertoa oma mielipiteensä, ilmaista tunteensa ja tulla kuulluksi.

Rakkauspohjaisella kasvattamisella vastassamme on valoisampi tulevaisuus, niin yksilöinä kuin yhteisönä. Ne opit, mitkä saamme kotoamme, viemme myös maailmalle. Rakkaudella ja kunnioituksella kasvatetut lapset oppivat rakastamaan ja kunnioittamaan myös toisia ihmisiä.