Positiivinen kasvatus kasvatustyylinä
Kasvatustyyli tarkoittaa vanhemman tai kasvattajan tapaa suhtautua lapseen ja ohjata häntä arjessa. Se näkyy siinä, miten asetamme rajoja, miten osoitamme rakkautta ja miten reagoimme lapsen käytökseen. Kasvatustyyli muodostuu usein huomaamatta ja siihen vaikuttaa esimerkiksi lapsuudessa saatu malli kasvattajan toiminnasta. Kasvatustyylillä on suuri vaikutus lapsen kehitykseen, joten sitä kannattaa tietoisesti pysähtyä tarkastatelemaan.
Positiivinen kasvatus kuuluu Diana Baumrindin kasvatustyylien jaottelun mukaisesti auktoritatiiviseen kasvatustyyliin, jossa yhdistyvät rakkaus ja rajat. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten eri kasvatustyylit näkyvät arjessa ja millaisia vaikutuksia niillä on lapsen kehitykseen. Lopusta löydät kaavion Baumrindin jaosta.
Korjattu versio pienellä hiomisella selkeyden ja sujuvuuden vuoksi:
Huomioithan, että esimerkkitilanteet ovat karkea jaottelu, ja todellisuudessa tilanteisiin vaikuttaa usein moni tekijä. Esimerkit tarjoavat kuitenkin näkökulmia kasvatustyyleihin.
Kasvatustyylien erot kasvatustilanteissa
Siirtymätilanteet, kuten ulos lähteminen, ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten eri kasvatustyylit ilmenevät. Kasvatustyyli vaikuttaa siihen, miten aikuinen suhtautuu lapsen yhteistyöhalukkuuteen ja millaisia keinoja hän käyttää tilanteen ratkaisemiseksi.
Tilanne: Lapsi kieltäytyy lähtemästä ulos
Laiminlyövä tyyli: Aikuinen ei kiinnitä lapseen huomiota tai antaa tämän päättää itsenäisesti, ilman rajoja tai tukea. Hän saattaa lähteä itse ulos ilman lapsen osallistamista tai jättää tilanteen täysin huomiotta.
”Lapsi voi tehdä mitä lystää. Minä teen kuten itse haluan.”
Salliva tyyli: Aikuinen mukautuu lapsen toiveisiin, odottaa, kunnes lapsi on valmis lähtemään. Hän saattaa pukea lapsen puolesta, kantaa tämän ulos tai perua uloslähtösuunnitelman kokonaan. Aikuinen ei aseta rajoja, vaan odottaa lapsen toimivan tilanteen ohjaajana.
”Jos laitan sinulle piirretyt päälle, puetko sillä aikaa?”*
Autoritaarinen tyyli: Aikuinen pakottaa lapsen tottelemaan keinoja kaihtamatta, esimerkiksi uhkailun, kiristyksen tai huutamisen avulla. Tavoitteena on saada lapsi tottelemaan mahdollisimman nopeasti ilman lapsen tunteiden huomioimista.
”Jos et tule heti, kaikki perutaan ja sitten saat olla loppuillan huoneessasi miettimässä!”
Auktoritatiivinen tyyli: Aikuinen tunnistaa lapsen tunteet ja validoi ne. Hän pyrkii ymmärtämään, miksi lapsi vastustaa lähtöä, ja etsii ratkaisuja yhdessä lapsen kanssa, mutta pitää kiinni uloslähtötavoitteesta.
”Huomaan, että sinua ei huvittaisi lähteä ulos. Onko painaako joku mieltä?”
Hän osaa käyttää myös lapselle ominaisia tapoja ratkaista tilanteita.
”Haluaisitko mennä ulos pupuhypyin vai norsun askelin?”
Kasvatustyylien ilmeneminen lapsen tunnekuohussa
Lapsen tunteiden käsittely on olennainen osa kasvatusta. Erityisesti haastavien tunteiden, kuten pettymyksen, kohtaaminen kertoo paljon kasvatustavastamme.
Tilanne: Lapsi on pettynyt ja haukkuu itseään
Laiminlyövä tyyli: Aikuinen ei reagoi lapseen lainkaan tai jopa vahvistaa lapsen negatiivista puhetta.
”No, oletkin vähän hölmö, mitäpä sitä kieltämään.”
Salliva tyyli: Aikuinen yrittää mahdollisimman nopeasti poistaa lapsen pahan olon harhauttamalla tai antamalla palkintoja, mutta ei pysähdy käsittelemään tunteita.
”Ei sinun tarvitse olla surullinen, saat tikkarin, niin tulee parempi mieli!”
Autoritaarinen tyyli: Aikuinen mitätöi lapsen tunteet ja estää häntä ilmaisemasta niitä tai rankaisee niiden ilmaisemisesta.
”Jos et nyt lopeta vinkumista, niin ei ruutua koko iltana.”
Auktoritatiivinen tyyli: Aikuinen hyväksyy lapsen tunteet ja ohjaa häntä pohtimaan niitä turvallisesti.
”Huomaan, että olet pettynyt, ja siksi sanot itsellesi noin. Minullekin tulee joskus sellaisia ajatuksia. Mietitään yhdessä, miten voisimme puhua itsellemme myötätuntoisemmin.”
Kasvatustyylien näkyminen varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatuksessa tulee usein eri kasvatustyylejä, koska usein jokaisella kasvattajalla on oma tapa suhtautua lapseen ja toimia lapsen kanssa. Parhaimmillaan aikuiset toimivat kuitenkin yhteistyössä ja jokainen noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä. Tällöin lapsen etu toteutuu toiminnassa.
Tilanne: Lapsi ei halua siirtyä leikkipaikalta ruokapöytään
Laiminlyövä tyyli: Aikuinen ei puutu tilanteeseen tai jättää lapsen yksin leikkimään muiden siirtyessä syömään.
”Syö kun haluat, ei sillä ole niin väliä.”
Salliva tyyli: Aikuinen suostuttelee lasta pitkään ja antaa lisäaikaa loputtomiin.
”Vielä viisi minuuttia… No, vielä viisi lisää…”
Autoritaarinen tyyli: Aikuinen pakottaa lapsen lopettamaan leikin välittömästi.
”Nyt tulet heti! Ei mitään keskustelua!”
Auktoritatiivinen tyyli: Aikuinen ennakoi siirtymän ja tukee lasta siirtymään lempeästi mutta jämäkästi.
”Leikki on mukavaa, ymmärrän sen! Pian on kuitenkin ruoka-aika. Haluatko itse päättää, millä lelulla lopetat?”
Kasvatustyylien vaikutus koulumaailmassa
Koulussa kasvatustyyli vaikuttaa muun muassa siihen, miten opettaja suhtautuu oppilaan haasteisiin ja käyttäytymiseen.
Tilanne: Oppilas ei halua tehdä tehtäviä
Laiminlyövä tyyli: Opettaja ei puutu tilanteeseen tai antaa oppilaan tehdä, mitä haluaa.
”Jos et halua tehdä tehtäviä, niin ei sitten.”
Salliva tyyli: Opettaja yrittää motivoida oppilasta pelkillä palkkioilla eikä aseta rajoja.
”Jos teet tehtävät, pääset aiemmin välitunnille.”
Autoritaarinen tyyli: Opettaja pakottaa oppilaan tehtävien pariin rangaistuksen uhalla.
”Jos et aloita nyt heti, saat jälki-istuntoa!”
Auktoritatiivinen tyyli: Opettaja ymmärtää oppilaan tunteet mutta pitää kiinni oppimisen tavoitteista.
”Tuntuu vaikealta aloittaa tehtävä? Voimme miettiä, mikä siinä tuntuu hankalalta, mutta tehtävät täytyy silti tehdä. Voinko jotenkin auttaa sinua alkuun?”
Kasvatustyylien pitkäaikaiset vaikutukset
Nopea tilanteen ratkeaminen tai lapsen välitön totteleminen ei aina kerro kasvatuksen onnistumisesta. Tärkeämpää on tarkastella kasvatustavan pitkäaikaisia vaikutuksia.
Laiminlyövä tyyli voi johtaa turvattomuuden tunteisiin ja vaikeuksiin säädellä tunteita. Lapsi oppii, ettei voi luottaa aikuiseen tuen saamisessa.
Salliva tyyli voi heikentää lapsen omatoimisuutta ja vastuunottokykyä, sillä lapsi oppii, että hänen ei tarvitse itse ratkaista ongelmia.
Autoritaarinen tyyli voi synnyttää miellyttämiskäyttäytymistä tai vastarintaa. Lapsi voi joko alistua hakemaan hyväksyntää tai kapinoida.
Auktoritatiivinen tyyli tukee lapsen itsesäätelytaitoja, ongelmanratkaisukykyä ja turvallisuuden tunnetta. Lapsi oppii tunnistamaan omia tunteitaan ja toimimaan rakentavasti myös vaikeissa tilanteissa.
Kokonaisuus ratkaisee
Lopuksi on tärkeää muistaa, että kasvatustyyli ei ole pysyvä leima tai muuttumaton totuus. Kukaan meistä ei toimi aina samalla tavalla kaikissa tilanteissa – ja hyvä niin. Vanhemmuus ja kasvatus ovat elävää vuorovaikutusta, jossa vaikuttavat omat voimavarat, lapsen temperamentti, arjen kuormitus ja lukemattomat muut asiat.
Kasvatustyyliä ei tarvitsekaan tarkastella syyllisyyden silmin, vaan lempeän uteliaisuuden kautta: Millaisia vaikutuksia minun tavallani toimia on lapseni hyvinvointiin? Miten voisin vahvistaa yhteyttä ja turvaa?
Jokainen meistä mokaa joskus. Tärkeämpää kuin täydellisyys on se, että pysähdymme ajoittain katsomaan kokonaiskuvaa ja kysymään itseltämme:
Auttaako tapani kasvattaa lastani kasvamaan omaksi itsekseen – lempeästi, turvallisesti ja vahvaksi sisältäpäin?
Ja jos joskus huomaat, että haluaisit muuttaa jotakin, se on jo merkki kasvusta.
Me emme voi olla aina parhaimmillamme, mutta voimme olla aina matkalla kohti parempaa. Ja sillä on merkitystä. 💛