Jaa tämä

Lapsen hyvinvoinnin ja turvallisen kehityksen kannalta lapsella on oltava rajat. Positiivinen kasvatus ei kuulu salliviin kasvatustyyleihin, vaan kasvatukseen kuuluu rakkauden lisäksi rajat. Siihen ei kuitenkaan kuulu rangaistuksia, vaan lasta ohjataan rakkaudella. Häntä opetetaan säätelemään impulssejaan ja käyttäytymistä (esimerkiksi toisen lapsen lyömistä), opetetaan uusia taitoja, autetaan korjaamaan virheitään ja etsimään ratkaisuja.

Lapsi ei siis toimi rangaistuksen pelosta tai palkkio toivossa, vaan käyttää vanhemmiltaan (tai muulta kasvattajalta) oppimiaan tietoja ja taitoja käytöksensä ohjaamiseen ja päätöksien tekoon. Tärkeää on sisäinen motivaatio ulkoisten motivaattoreiden sijaan.

Lapsi tarvitsee turvalliset ja johdonmukaiset rajat, jotka aikuinen asettaa. Liiallinen vastuu voi aiheuttaa lapselle stressiä ja kyvyttömyyttä suoriutua arjen asioista. Rajat luovat lapselle turvallisuutta. Lapsen tulee olla tietoinen rajoista ja niiden ylittämisen seuraamuksista. Isomman lapsen kanssa rajoista voi jo keskustella ja niistä tarvittaessa neuvotella. Rajoissa on tärkeää muistaa myös joustavuus ja tilannekohtaisuus. On väliä millä tavalla asettaa rajat. Muista empatia, ennakointi ja kunnioitus (reiluus)!

Millaisia rajoja lapsi tarvitsee?

 

1) Rajat, jotka suojaavat fyysisistä kehitystä

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi vyön käyttö autossa, kypärän käyttö pyöräillessä, sopiva ruokavalio ja nukkumaanmenoaika.

2) Rajat, jotka suojaavat henkistä kehitystä

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi elokuvien ja pelien ikärajojen noudattaminen ja nettisivujen rajoitukset.

3) Rajat, jotka opettavat meitä sosiaalisista rajoista (ja taidoista)

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi puhumisen ja kuuntelemisen taidot, fyysisen koskemattomuuden rajat ja sopivan kielenkäytön rajat.

4) Rajat, jotka opettavat meille yhteiskunnan rajoista

Tällaisia rajoja ovat esimerkiksi liikennesääntöjen opettaminen ja toisen omaisuuden kunnioittamisen rajat.

Rajat vaihtelevat perhekunnittain ja lapsiryhmittäin. Toisten kotona saa hyppiä sohvalla ja painia sisaruksen kanssa sängyssä, kun toisen kotona tämä on kielletty. Jokainen perhe asettaa rajat omien arvojensa ja tapojensa mukaan. Ei ole mahdollista luoda kaiken kattavaa ja yhtenäistä säännöstöä lapsen rajoista. Aikuisen tulee asettaa rajoja lapsesta käsin. Lapsilla voi olla erilainen unentarve tai toisen aistit herkemmät melulle kuin toisen. On myös hyvä opettaa lapselle, että jokaisella perheellä on omat rajat. Ystävän luona vieraillessa mennään sen perheen rajojen mukaan, vaikka kotona olisi erilaiset säännöt.

On tärkeää, että rajat on perusteltuja. Lapselle tulee voida selittää, miksi kyseinen raja on asetettu. Mielestäni rajoiksi ei sovi esimerkiksi se, että vanhempi ei pidä jostain toiminnasta tai lapsen valinnoista. Esimerkiksi lapsen vaatetyylistä, musiikkimausta tai harrastuksista.

Rajojen lisäksi lapsella täytyy olla tarpeeksi vapautta niiden sisällä etsiä, kasvaa, käyttää uteliasta mieltä ja nähdä maailmaa. Liian tiukat rajat lamaannuttavat ja kapeuttavat lapsen kokemusmaailmaa.

 

Miten pitää rajoista kiinni?

Rajoista tulee myös pitää kiinni. Aikuisen tulee olla henkisesti niin vahva, että kestää ajoittain lapsen pettymyksen ja vastustamisen. Joustavuus on tärkeää, mutta samalla myös johdonmukaisuus. Jos lapsi saa aina tahtonsa läpi vinkumisen tai itkun kautta, hän ei voi luottaa aikuisen pitävän rajoista kiinni. Millä tavoin pidämme kiinni rajoista on yhtä tärkeää kuin se, että lapsella on rajat. Voimme asettaa ”sähköaitoja”, jolloin rajanylityksistä langetetaan rangaistuksia. Lasta hallitaan pelolla. Tämä on kuitenkin haitallista lapsen ja aikuisen suhteelle. Se aiheuttaa vastarintaa ja etääntymistä aikuisesta. Tällä tavalla lapsi ei myöskään opi uusia taitoja. Pahimmillaan lapsi yrittää vältellä rangaistuksia valehtelemalla tai viimeistään teini-iässä etääntyy täysin aikuisesta.

 

Rajojen ylittämisen takana on aina joku syy

Positiivisessa kasvatuksessa lapsi kohdataan empaattisesti ja häntä ohjataan pysymään rajojen sisällä. Olemme oppaita, jotka estävät lasta eksymästä tai astumasta vaaraan. Lapsella on aina joku syy rajojen ylittämiseen. Voi olla, että lapsi ei tiedä rajan olemassaolosta. Lapsi voi piirtää seinään tietämättä sen olevan kiellettyä. Jos aikuinen rankaisee tässä tilanteessa, tuntee lapsi epäreiluutta. Hän ei tiennyt toimintansa olevan rajanylitys. Jotta tilanne ei toistu, täytyy aikuisen oppaana lisätä lapsen tietoutta.

Kun lapsi raivostuu peliajan loputtua, ei ole mielekästä asettaa pelikieltoa vaan opettaa tunteiden itsesäätelyä sekä auttaa lasta siirtymään tilanteesta toisiin leikkeihin.

Rajoja on hyvä tarkastella uudestaan aika ajoin. Joskus rajoja on tarve kiristää. Jos huomaa, että tietyt pelit aiheuttavat lapsessa levottomuutta, on peliaikaa hyvä vähentää tai peliä vaihtaa. Joskus rajoja on tarpeen löysätä ja lisätä lapsen vapautta suhteessa vastuuseen. Esimerkiksi lapsi toistuvasti myöhästyy kotiintuloajoista, voi syy olla se, että niitä ei ole muutettu pariin vuoteen eivätkä ne vastaa enää tilannetta. Lapsen vastustus tulee siitä, että hänen mielestään raja on epäreilu.

 

Miten sitten pidämme rajoista kiinni empaattisesti?

Olen tätä varten luonut mallin, jonka avulla lapsen ei-toivutun käyttäytymisen tilanteita voi käydä läpi. Se löytyy tietopankista, pääset siihen suoraan tästä.