Jaa tämä

Yksi useimmin kysytyistä kasvatuskysymyksistä on, kuinka saan lapsen ja tarkemmin taaperon tai alle kouluikäisen pukemaan? Siirtymävaiheet ovat lapselle vaikeita. Usein jännitys ja vastarinta syntyy juuri pukemistilanteissa. Miten sitten positiivisen kautta saada lapsi pukemaan? Jokainen lapsi on erilainen, joten yhtä yksittäistä vastausta ei tähän tilanteeseen ole antaa, mutta voin antaa joukon mahdollisia ratkaisuja tilanteeseen. Mitä enemmän sinulla on mahdollisia ratkaisuja, sitä todennäköisemmin tilanne ratkeaa nopeasti. Jos ratkaisujen työkalupakista löytyy vain käsky ja sen jälkeen huuto, menee tilanteet varmasti aina samalla tavalla. Useamman ratkaisun kanssa, voit ottaa eri tilanteet ja lapsen käyttäytymisen syyt huomioon ja saada tilanteen ratkeamaan hyvin mielin.

Aloita miettimällä syytä

Tärkeintä on selvittää syy lapsen haluttomuuteen pukea. Onko kyse siitä, että lapsi ei pysty vai että hän ei halua? Jännittääkö lasta vai onko hänellä vain tylsää? Vai onko aamu mennyt täysin aikuisen ehdoilla ja lapsi tuntee, että häntä ei kuunnella? Syyn selvittämiseen vinkkejä aiemmasta artikkelistani Mieti – älä moiti! Kuinka puuttua lapsen ei toivottuun käyttäytymiseen osa 3

Alkuun voi tuntua, että nämä keinot vievät kauemmin, kuin lapsen käskyttäminen, lapselle jankkaus, uhkailu, kiristys, lahjonta tai lapselle huutaminen, mutta seuratessani useita tilanteita, tiedän sen olevan päinvastoin. Usein vanhemmat saattavat taistella jopa tunnin verran pukemisen kanssa ja pahimmillaan lähteä tilanteen lopuksi esimerkiksi päiväkotiin alaston lapsi toisessa ja vaatepino toisessa kädessä. Esittämilläni vaihtoehdoilla tilanteen voi parhaimmillaan ratkaista muutamassa minuutissa ja mikä tärkeintä, näistä tilanteista kummatkin lähtevät hyvin mielin jatkamaan päivää.

Jos lapsella on tylsää…

Pukeminen on lapsista yksinkertaisesti tylsää ja vaikka väliaikainen tylsyys ei ole pahasta, niin sen voi jättää muualle kuin pukeutumistilanteeseen.

Leikki

Vaatejuna
Aivan pienten lasten kanssa toimiva ratkaisu on esimerkiksi vaatejuna. Siinä vaatteet laitetaan jonoon ja vaatejonon päästä lähtee ”juna” tsut-tsut-eteenpäin. Samalla kun juna etenee, lapsi pukee päälleen. Junan sijaan voi olla myös mato, auto tai mikä tahansa muu lasta kiinnostava asia, joka voi kulkea jonossa. Kiirepäivinä esimerkiksi raketti..

Vaatepiilo
Lapsen kanssa voi myös leikkiä kuumaa-kylmää etsimisleikkiä vaatteiden kanssa. Aikuinen laittaa vaatteet eteiseen piiloon ja lapsen tehtävä on etsiä se aikuisen ohjatessa ”kuumenee”, ”kylmenee” ohjein lasta oikeaan suuntaan. Tarkoitus on aina löytämänsä vaate pukea ennen kuin lähtee etsimään toista.
Piiloa voi myös leikkiä sillä tavalla, että jättää vaatteista osan esiin (hiha tai sukan pää) ja lapsi saa etsiä vaatteet. Tässäkin etsitään ja puetaan yksi vaate kerrallaan.

Peili
Lapsen kanssa voi leikkiä myös pukemispeiliä. Se menee melkein samoin säännöin kuin tavallinen peilileikki, mutta siinä lapsi ei lähesty ”peilinä” olevaa aikuista, vaan pukeutuu. Aikuinen katsoo muualle ja lapsen on tarkoitus pukea ”salaa”. Välillä aikuinen katsoo lasta ja tällöin lapsen on tarkoitus pysähtyä patsaaksi. Sitten kun aikuinen taas kääntää pään pois, lapsi jatkaa pukeutumista ja niin edelleen.

Arvaa mikä seuraavaksi?
Olen leikkinyt lapsen kanssa myös vaatteiden pukemisarvausta. Tässä aikuinen ensiksi arvaa, minkä vaatteen lapsi laittaa seuraavaksi päälleen ja sitten laittaa silmät kiinni. Sitten lapsi pukee päälleen jonkun vaatteen. Sitten katsotaan onko aikuinen ”arvannut” oikein. Tätä jatketaan kunnes kaikki vaatteet ovat päällä. Leikki menee usein niin, että lapsi laittaa päälleen aina sen vaatteen, jota aikuinen ei ole sanonut, mutta pääasia tässä ei olekaan, meneekö leikki ”oikein” vaan että vaatteet menevät päälle.
Mahdollisia pukeutumiseen liittyviä leikkejä on satoja, joten mieti, mistä leikistä lapsi tykkää ja miten sen voisi liittää pukeutumiseen.

Laulu
Useimmat lapset tykkäävät laulamisesta. Tässä ei tarvitse olla mitään tiettyä laulua, vaan voi hieman soinnuttaa puheääntä tai voi laulaa jonkun tutun lastenlaulun sävelin vaihtamalla sanat pukemiseen sopivaksi.
Jos aloittaa laulamisen alusta asti, se tulee luonnostaan pukemistilanteissa ja myös lapsi tottuu siihen. Tällä hetkellä laulan päivittäin pukiessani 4kk kuopustani. ”Laitetaan nyt sukka, sukka, sukka, laitetaan nyt sukka (lapsen nimi).” Ja näin joka vaatteen kohdalla. Toivon tämän ennakoivan toiminnan auttavan meitä, kun lapsi saavuttaa tahtoiän (uhmaikä). Se vahvistaa myös minun ja lapseni yhteyttä sekä viihdyttää vauvaa pukeutumistilanteessa. On helpompi pukea nauravaa kuin huutavaa vauvaa.
Huom! Lapsi ei välitä millaisella äänellä aikuinen laulaa, joten tässä ei kannata kokea ramppikuumetta.

Loru

Loruttelu on myös hyvä vaihtoehto laulamiselle.
Voit keksiä lorun itse tai ottaa jonkun valmiin. Kirjoista ja netistä löytyy useita pukeutumisloruja ihan hakukoneiden kautta. Vaihtoehdoista voit valita itseäsi miellyttävän lorun ja opetella sen pukemisen avuksi.

Huumori
Huumori on hyvä vaihtoehto varsinkin jos tilanne on jo ehtinyt lähteä ikävään suuntaan. Huumorilla voit palauttaa yhteyden lapseen ja saada tilanteen nytkähtämään eteenpäin.
Lapsen vaatteet makaavat lattialla ja lapsi mököttää niiden vieressä. Päätän ottaa huumorin keinot käyttöön ja yritän alkaa pukea lapsen vaatteita päälle, muka huomaamatta niiden olevan lapsen. Sitten ihmettelen suureen ääneen: ”Mitä ihmettä? Miksi nämä vaatteet eivät mene päälle? Olenko minä kasvanut yön aikana jättilaiseksi? Apua!”. Näin ”kauhistelen” ja huomaan lapsen kikattavan vieressä. Sitten hän nappaa vaatteista ja tokaisee: ”Ne on minun” ja alkaa pukemaan niitä päälleen.
Huumori on taitolaji, joten mieti, mikä naurattaa lastasi ja etsi mielen naurunappula.

Jos lasta jännittää…

Oletteko kenties menossa johonkin lasta jännittävään paikkaan? Lääkäriin, uuteen harrastukseen tai huvipuistoon?
Taltuta jännitys sanoittamalla ja ennakoimalla. Ole empaattinen ja kerro ymmärtäväsi lapsen tunnetilaa. Miettikää etukäteen, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan, mihin menette, mitä siellä tapahtuu? Pohtikaa myös lapsen kanssa mikä auttaisi häntä jännityksen kanssa. Haluaako hän olla sylissä, auttaisiko pehmolelun mukaanotto vai laitetaanko sormeen näkymätön rohkeussormus tai taskuun kourallinen suukkoja?

Jos lapsi tuntuu haluavansa itse päättää…

Kerro minulle – menetelmä
Kiireinen aamu ja koko ajan aikuisen ehdoilla meneminen, saattaa nostaa lapsessa vastarintaa sen takia, että hän ei tunnu saavan vaikuttaa mihinkään. Näihin tilanteisiin toimii ”kerro minulle – menetelmä”. Siinä kerrotaan tavoite ”päästä ulos” ja mitä siihen tarvitaan ”kaikilla on vaatteet päällä”. Sitten kysytään lapselta, että mitä aikuisen pitäisi tehdä tai sanoa, että näin tapahtuu?
Meillä on ollut huono aamu ja pukeminen ei ollut sujunut silloin 4-vuotiaan esikoisen kanssa ollenkaan. Lopulta lysähdän lattialle ja viimeisenä keinona mieleeni tulee ”kerro minulle” menetelmä. Katson, myös lattialla makaavaa, lastani, selitän tilanteen ja lopuksi sanon ”kerro minulle mitä minun tulisi sanoa, että pääsemme ulos?”. ”Dippadappadui”, vastaa lapseni. Kulmakarvani kohoavat ihmetyksestä, mutta toistan: ”Dippadappadui”. Tämän kuultuaan lapsi alkaa pukea ja pääsemme viimein ulos. Tässä tapauksessa lapsi halusi vain olla osa ratkaisua, osallistua päätöksentekoon. Kun lakkasin yrittämästä ”työntää lasta” tilanteen läpi ja otin lapsen mukaan ratkaisuun, vastarinta katosi ja yhteistyö alkoi.

Vaikuttaminen voi tapahtua myös antamalla lapselle vaihtoehtoja: ”Laitatko sinisen vai punaisen pipon?” tai ”Laitatko nahkahanskat vai sormikkaat?”. Osallistamalla lapsen mukaan toimintaan, yhteys säilyy ja yhteistyö sujuu paremmin.

Anna lapsen vaikuttaa

Jos pukeminen ja lähteminen on jatkuva ongelma, on hyvä kuunnella lasta tarkemmin. Mikä pukemisessa lasta haittaa? Onko liian vähän aikaa, onko lattialla vaikea pukea tai onko monen lapsen samaan aikaa pukiessa liikaa hälinää?
Ratkaisuksi voi miettiä pukeutumiskelloa, pukeutumistuolia, taustamusiikkia pukeutumisen ajaksi tai omaa pukeutumistilaa. Joskus ratkaisu voi löytyä ympäristötekijöistä.

Tulee tilanne, jossa minusta tuntuu, että pyydän kauniisti ja lapseni mielestä en. Lopulta kysyn lapseltani, miten hän haluaisi minun pyytävän. Hän vastaa ”aloita sanomalla voisitko?”. Tämä sopii minulle. Jatkossa aina kun muistan aloittaa pyynnön sanalla ”voisitko…”, tilanne menee hyvin. Niin paljon kun sanomme lapselle ”pyydä kauniisti”, myös meidän aikuisten on tärkeää muistaa tehdä samoin.

Jos pukemista täytyy vielä harjoitella…

Pienen lapsen kohdalla pukeutuminen voi vaatia vielä opettelua. Aivoihin ei ole vielä tullut tarpeeksi vahvaa mallia pukeutumisesta ja eteisessä voidaan seistä sormi suussa, miettien ”mitä tuo aikuinen minulta oikein haluaa?”

Avuksi voi ottaa esimerkiksi kuvat. Lapsi voi piirtää eri vaatteiden kuvia, kuten sukat, housut, paita tai ne voidaan printata. Hyvä maksuton kuvapankki on esimerkiksi papunet.

Kuvia voi näyttää lapselle kertomaan, mitä hän pukee seuraavaksi tai sitten kuvat voi laittaa seinälle sinitarralla ja seinään viiva. Aina kun lapsi on pukenut kyseisen vaatteen päälle, hän saa siirtää kuvan viivan toiselle puolelle. Kun kaikki kuvat on toisella puolella, kaikki vaatteet ovat päällä.

Joskus apuna voi olla vertaispukeminen. Lapsi saa pukea samaan tahtiin esimerkiksi nuken päälle vaatteita. Vertaispukijana voi toimia myös aikuinen. Tuodaan omat vaatekasat viereen ja sitten vuorotellen puetaan vaatteet alusvaatteista alkaen.
Joskus lapsen voi olla vaikea päättää, mistä aloittaa ja mitä kaikkea nyt pitikään laittaa päälle? Rutiinit auttavat tässä tapauksessa. Se, että pukeutuminen tehdään aina samassa järjestyksessä. Ensiksi alushousut, oikea sukka, vasen sukka, housut tai hame ja niin edelleen, luo toistettavuutta lapsen mieleen. Lapsen aivot toimivat tehokkaammin kun niiden ei tarvitse aina miettiä, mitä seuraavaksi, vaan sama toiminta seuraa aina toista.

Muista myös aina nähdä lapsi edistyksen kautta. Älä siis mieti tai luettele, mitä kaikkea lapsi ei vielä ole pukenut, vaan nosta esiin jo kuljettu matka. ”Hienoa, olet päässyt alkuun, oikea sukka on jo jalassa! Mitä meneekään seuraavaksi päälle?”

Jos lapsella tuntuu olevan liikaa vauhtia…

Joskus tilanne on se, että lapsi ei pysähdy itse miettimään tilannetta. Voikin olla tarpeen, että aikuinen ”pysäyttää tilanteen”. Lapsi saattaa esimerkiksi pelkissä alushousuissa tai pikkareissa juoksennella ympäri taloa. Siinä tilanteessa lapsen pysäyttäminen rauhallisesti sanomalla ”minulla on asiaa” ja kertomalla, että nyt on aika lähteä ulos. Sitten siirtää tilanne lapsen mietittäväksi, ”Mitä tarvitaan, että pääsisimme ulos?”. Usein lapsi toteaa tässä vaiheessa ”vaatteet” ja lähtee pukemaan. Jos näin ei tapahdu, voi lasta johdattaa kohti oivallusta kysymällä uteliaasti: ”Mitä sinulla on päällä nyt?” ja lisätä sitten ”Mitä vielä tarvitaan?”. Usein lapsi tarvitsee vain apua pysähtymiseen ja tukea ajatteluun.

Jos tuntuu, että lapsen kierrokset eivät aikuisen pysäytyksellä rauhoitu, voi olla tarpeen käyttää hetki yhteiseen rauhoittumiseen ja antaa lapsen käyttää itsesäätelyvälineitä.

Siihen vinkkejä lisää: Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Sisäinen motivaatio luo jatkuvuutta

Parhaiten pukeutuminen onnistuu, kun lapsi ymmärtää, miksi pukeminen on tärkeää ja miksi se kannattaa? Lapsi kokee toimintansa hyödylliseksi. Ajattelen, että lapsen kanssa on olemassa kahdenlaisia tilanteita, toimintatilanteita ja opetustilanteita.
Toimintatilanteissa on tavoite on saada lapsi toimimaan tilanteen tarpeen mukaan, esimerkiksi lapsi pukemaan. Opetustilanteissa tavoite on lisätä lapsen tietoja ja taitoja, esimerkiksi saada lapsi ymmärtämään, miksi pukeminen on tärkeää. Kaikki tilanteet eivät voi olla toimintatilanteita, koska silloin lapsi ei itse ymmärrä toiminnan tärkeyttä ja sisäistä tarvittavaa taitoa tai tietoa. Kaikki tilanteet eivät myöskään voi olla opetustilanteita, koska silloin arki muuttuisi liian raskaaksi ja aikaa vieväksi. Yllämainituista ratkaisuista suurin osa oli tällä kertaa toimintatilanteiden ratkaisuja. Opetustilanteissa asian käsittelemiseen käytetään enemmän aikaa ja lapsen kanssa mietitään pukemisen tärkeyttä.
Opetustilanteessa voi esimerkiksi toimia näin: Avatkaa ikkuna ja kokeilkaa kädellä ulos tai katsokaa ikkunassa olevaa lämpömittaria. Miettikää yhdessä millaiset vaatteet ovat parhaimmat tällaisella ilmalla? Ei liian kylmästi, jotta ei sairastu, mutta ei liian kuumasti, ettei tule tukala olo. Voitte miettiä mihin tilanteeseen olette menossa. Puetaanko päälle juhlavaatteet, ulkoiluvaatteet vai onko tarpeen pakata mukaan vaikka uimahousut? Voitte pohtia myös, mitä varten vaatteita on ylipäätänsä olemassa? Lämmön tai suojan takia vai haluammeko viestiä vaatteilla jotain muille? Ehkä lempiväriämme tai suosikki supersankaria tai ohjelmaa? Millaisista vaatteista lapsi tykkäisi? Isomman lapsen kanssa voi myös miettiä vaatteiden tuunausta? Haluaisiko lapsi vaatteeseen koristeita, esimerkiksi nappeja, rintamerkkejä tai piirtää kangastusseilla? Kun lapsi pääsee osallistumaan, tulee pukemisestakin mielekkäämpää ja itse tuunattuja vaatteita kannetaan usein ylpeydellä.

Millä tunteella sinä tulet tilanteeseen?

Jos uloslähtö on ainaista tappelua, voi olla että aiemmat tilanteet ruokkivat nykytilannetta. Saatat huokaista syvään ennen kuin pyydät lasta pukeutumaan. Olemuksesi jännittyy juuri ennen tilannetta. Nämä kaikki tarttuvat lapseen empatianeuronien eli peilisolujen takia. Sinun hermostuneisuus tai kireys tarttuvat lapseen. Jos samalla puhiset ”aina tää on näin vaikeaa” ja ”joka kerta menee tällaiseksi”, luot lukkiutuneita tilanteita. Lapsi ajattelee, että tällä tavalla ulos lähteminen aina menee ja ei usko voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Jo tämän takia lapsi voi vastustella pukemista. Hänellä on aikaisempia huonoja kokemuksia ja pelko sekä jännitys nousee pukemistilanteissa, joko tietoisesti tai alitajuisesti.
Vaikka kaikki aiemmat pukeutumistilanteet olisivat menneet päin honkia, on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä uskoen hyvään. ”Tänään kaikki menee hyvin”, ”Me osataan tää”, High-five läpsy tai halaus lapselle tilanteen alussa, luovat paremmat mahdollisuudet onnistumiseen.
Hyvä on myös muistaa oma malli. Jos itse mariset esimerkiksi puolisolle siitä, miten ikävää on, että talvella pitää pukea niin paljon päälle tai vaatteet ovat huonosti päällä, on siellä aina myös yhdet pienet korvat kuuntelemassa. Tee pukeutumisesta kivaa. Sitä voi harjoitella vaikka pitämällä lapsen kanssa joku ilta muotinäytöksen, jossa kokeilette eri vaateyhdistelmiä ja kävelette ”catwalkilla”.

Muista ennakoinnin voima
Siirtymätilanteita voi helpottaa monen ennakoivan toimen avulla. Lapselle saattaa olla helpompi siirtyä, jos hän on saanut edellisenä iltana valita vaatteensa valmiiksi. Siirtymätilanteiden jännitystä helpottaa se, että lapsi myös tietää, mihin ollaan menossa ja mitä tapahtuu. Varsinkin jos kyse on uudesta paikasta, on tärkeää, että jännitys ei estä lasta toimimasta. Pohdi siis tilannetta etukäteen. Miten voin ehkäistä pukeutumistilanteen kärjistymistä ja mitä teen jos tilanne menee solmuun?

Ennakoinnista lisää: Arjen suojatiet – Ennakoiva vanhemmuus

Sinä tunnet lapsesi parhaiten
Se, mikä ratkaisee tilanteen on täysin kiinni sinusta ja lapsesta. Mitä paremmin tunnet lapsen, sitä helpompaa on löytää tilanteeseen sopiva ratkaisu.

Yksi kurssilaiseni kertoi, että heillä puetaan ”piilossa”. Hän leikkii, että ei ole näkevinään lapsen pukemista ja kun lapsi sitten pukee, hän ”hämmästelee” asiaa suureen ääneen. ”Mitä ihmettä? En nähnyt ollenkaan! Miten tämä tapahtui?” Tällaisella leikillisellä ja humoristisella otteella tilanteet ratkeavat kuulemma todella helposti.

Luota siis omaan intuitioon ja käsitykseen lapsesta. Älä kuitenkaan päästä itseäsi liian helpolla. Vaikka joku keino toimii (esim. lapselle huutaminen), se ei tarkoita, että se olisi paras tapa. Mieti siis keino, jolla tilanne ratkeaa sillä tavalla, että niin sinä kuin lapsesi lähdette tilanteesta hyvin mielin.

Muista armollisuus
Haluan aina loppuun muistuttaa, että aina ei voi onnistua. Päivät vaihtelevat ja välillä väsymys, stressi tai muu tilanne vaikuttaa tilanteen kulkuun. Lapsi ei vaadi sinulta täydellisyyttä, eikä sinunkaan tulisi. Parasta on pyytää anteeksi, yrittää oppia tilanteesta ja seuraavalla kerralla yrittää paremmin.

Ja vielä yksi asia
On hyvä, ottaa huomioon, että pukeutumisvaikeudet voivat kertoa myös muusta, esimerkiksi lapsen aistiyliherkkyydestä. Tällöin tilanne ei välttämättä ratkea millään näistä, vaan täytyy ottaa huomioon myös paljon muita asioita. Tämä kuitenkin vaatii oman kirjoituksensa, joten jätän tämän vain yhtenä mietittävänä vaihtoehtona. Jos tuntuu, että mikään ei tunnu auttavan ja pukeutumistilanteet tuntuvat aina olevan yhtä taistelua, voi vastaus olla lapsen erityisyydessä.

Mikä on sinun ratkaisusi tai mikä toimii teillä? Jätä vinkkisi muille kommentteihin!

Ihania ja hauskoja pukeutumishetkiä!