Vilkaisen kelloa. On aika kerätä lelut pois ja siirtyä iltapuuhiin. Leikki on sujunut hyvin, mutta siivoamisen siirtyminen aiheuttaa ”velttouskohtauksen”. Lapsi makaa lattialla ja valittaa sitä, että kaikki energia on mennyt leikkimiseen, eikä ole yhtään jäljellä siivoamiseen. ”Äiti siivoaa” kuuluu valitusvirsi. Äiti ei kuitenkaan siivoa vaan keksii jotain aivan muuta.
Totuus on se, että varmasti siivoaisin lapseni tavarat nopeammin pois lattialta kun opettaisin lasta siivoamaan, mutta minkälaisen viestin antaisin sillä lapselleni? Että muut siivoavat hänen jälkensä? Että yhteisestä hyvästä, kuten kodin siisteydestä, ei tarvitse välittää?
Muistan omasta lapsuudesta vanhempien uhkauksen siitä, että lattialle jäävät lelut menevät roskiin. Se toimi aikanaan(vaikka näin ei koskaan tehtykään), mutta itse en halua käyttää uhkailua, joten on aika keksiä jotain lapsen taitoja ja mieltä kasvattavaa tapaa. Miten hoitaa siivoaminen niin, että se on lapsesta kivaa ja samalla opettavaista? Voisiko siivoaminen olla leikki?
Pyydän apulaista soittamaan päiväkerhon kelloa. ”Kling, kling” siivouskello kilahtaa ja koko ryhmä räjähtää. ”Siivotaan, siivotaan!” huutaa pienet suut, mutta ”siivous” on lähinnä kaverin kanssa hyppimistä, huutamista ja tavaroiden heittelyä. Kello ei toimi enää aikatauluttajana vaan Pavlovin koiran tavoin ehdollistajana. Kilistys laukaisee lapsissa levottomuuden. Tilanne tarvitsee uusia luovia tapoja.
Emme osaa työkaverini Miian kanssa tehdä Maija Poppasia. Hoitaa siivousta tanssin ja laulun kera, mutta leikkiä osaamme. Vedämme esiin matalat, pitkät lasten penkit ja ohjeistamme lapsia istumaan niille. Sitten alkaa leikki nimeltä siivouspenkki.
Siivospenkki: Versio 1: (Ohjeistettu) – Nopein
Tässä versiossa ohjaaja/opettaja ohjaa lapsien toimintaa. Hän antaa vuorotellen lapsille erilaisia keräystehtäviä lattialla olevista leluista.
Esimerkiksi
”Anna vie kolme ponia eläinlaatikkoon.”
”Artturi vie neljä vihreää lelua punaiseen laatikkoon.” (Hyvä myös värien opetteluun)
”Enni nostaa kaikki eläinpehmolelut isoon koriin.” (Voi myös käyttää eri teemaryhmiä)
Siivouspenkki: Versio 2: (Ratkomistehtävä) – Keskitaso
Tässä versiossa ohjaaja ohjaa lapsien toimintaa, mutta lapsia ei ohjata suoraan nimillä ja tässä sama ohje voi koskea montaa eri lasta.
Esimerkiksi
”Se jolla on sukissa raitoja vie kolme pikkuautoa autolaatikkoon” (Jos monella lapsella on sukissa raitoja, koskee kaikkia)
”Se joka on ryhmän pisin, vie nukenvaunut omalle paikalleen” (Lapset selvittävät ensin kuka on pisin ja pisin toimii ohjeiden mukaan)
Siivouspenkki: Versio 3: (Osallistava) – Hitain
Tässä versiossa lapset saavat olla myös ohjaajan roolissa. He saavat antaa vuorotelleen toisille siivoustehtäviä. Tämä voi mennä joko nopeasti tai hitaasti. Riippuen miten nopeasti lapset keksivät toisilleen siivoustehtäviä. Puolitie on tehdä sillä tavalla, että ohjaaja sanoo mitä tehdään ja muut lapset valitsevat esimerkiksi liikkumistavan.
Anni: ”Se jolla on paidassa pilkkuja, vie kolme pikkuautoa siniseen koriin.”
Villellä on paidassa pilkkuja, joten hän tekee Annin antaman tehtävän.
Lopussa voi lapsilta vielä kysellä, että näkevätkö jossain vielä leluja? Jos leluja näkyy, voivat he keksiä keräystehtävän jäljellä olevista leluista.
Lisävinkkejä siivouspenkkiin
Riippuen lasten iästä voi siivoustehtävään lisätä haastetta.
Liikkumistapa – ohjeeseen voi kuulua myös lapsen liikkumistapa
”Se jolla on kukkia paidassa vie pupuhypyin neljä pehmolelua koriin.”
Tässä tulee myös hyvä liikunnallinen lisäys päivään!
Löytäminen – lelut ensiksi etsitään ja nopeimmin lelun löytänyt saa viedä sen koriin
”Kuka näkee nallen kukkakuvioisilla housuilla?”
Huumori – leikkiin voi lisätä huumoria maustamaan leikkiä
”Se jolla punainen pupu paidassa vie neljä nukkekotinukkea”
Kellään ei ole kuitenkaan punaista pupua paidassa, joten kukaan ei lähde. Nauru syntyy lapsilla siitä, kun joku oivaltaa, että kellään ei ole pupua paidassa ja aikuiset hassuttelevat.
Kenelle tämä sopii?
Kaikkia kolmea versiota voi leikkiä niin kotona lasten kanssa kuin päiväkodissa/-kerhossa/tai muualla lapsiryhmän kanssa. Parhaiten toimii alle kouluikäisille lapsille.
Usein käytetään sitä, että jokainen siivoaa omat jälkensä. Niin yksinkertaiselta kuin se tuntuu, on käytäntö usein monimutkaisempi. Lapset kinastelevat kerääkö se, joka koski siihen viimeisenä vai se joka leikki sillä pisimmän ajan? Joskus saattaa unohtua, että on ylipäätänsä leikkinyt jollain lelulla. Siksi tällainen yhteinen tapa: Kaikki leikkii, kaikki siivoaa (tai leikkii siivousleikkiä) toimii mielestäni paremmin.
Entä jos on vain yksi lapsi?
Yhden lapsen kanssa aikuinen leikkii siivousleikkiä yhdessä lapsen kanssa.
Esimerkiksi
”Kumpi löytää ensin kolme legoukkoa? tai ”Se jolla on raitapaita vie kolme nukkea punaiseen lelukoriin” (luettelet omia ja lapsen vaatteiden tunnusmerkkejä)
Voi tuntua, että tämä tapa vie enemmän aikaa, eikä siksi sovi monen kiireiseen arkeen tai päiväkodin/kerhon aikatauluun. Olen kuitenkin huomannut, että kun ei lapsen tai lapsiryhmän kanssa tarvitse käydä koko ajan ohjaamassa siivousta, on tämä useimmiten nopeampi tapa. Varsinkin kun lapset sisäistävät leikin ja innostuvat uudesta tavasta siivota.
Ja se hyöty!
Kun lapsi siivoaa, on hyvä muistaa toiminnan myönteinen vahvistaminen eli kannustaminen sekä kehuminen.
Siivoamisen aikana
Esimerkiksi
Yhdelle lapselle: ”Hienoa! Löysit kaikki ja sait oikeaan paikkaan. Hyvä homma.”
Sitten voi antaa seuraavan tehtävän.
Ryhmälle: ”Tämä sujuu todella hienosti. Jokainen on hoitanut tehtävänsä todella hyvin. Näin saadaan yhteinen tilamme nopeasti puhtaaksi ja kaikille mukavaksi.”
Sanaton positiivinen vahvistaminen: High-five, taputus, hymy, halaus. Näitä voi käyttää joko suoritetun tehtävän jälkeen tai kun siivoaminen on kokonaan tehty tai sekä että.
Mieti mikä on sinulle luontaisin tapa kehua ja kannustaa lasta ja toimi sen mukaisesti.
Siivoamisen jälkeen
Kun siivoaminen on tehty on hyvä tuoda näkyväksi myös sen tuoma vaikutus ja hyöty.
”Minä tulin niin iloiseksi, kun siivosimme yhdessä lelut pois. Onpa mukava jatkaa päivää yhdessä.” (positiivinen vaikutus muihin ihmisiin)
”Nyt kun kaikki on omalla paikalla, niin on seuraavan kerran helppo löytää haluamansa lelut.” (positiivinen vaikutus tuleviin leikkeihin)
”Onpa ihanaa miten lattia näyttää puhtaalta! Nyt ei tarvitse pelätä, että jalan alle jää pikkulegoja.” (positiivinen vaikutus turvallisuuteen)
Herään vessahätään ja pimeässä hamuilen kohti vessaa. Yhtäkkiä tunnen viiltävää kipua oikeassa jalkapohjassa. Kipu on niin kova, että suustani pääsee kiljahdus ja kyyneleet alkavat vieriä pitkin poskia. Laitan valot päälle ja katson vertatihkuvaa haavaa jalkapohjassa, johon syynä on lattialle jäänyt lelu. Kiljahdus on herättänyt muut ja vaikka en yöllä tee isoa numeroa tapahtuneesta, vaan totean olevani kunnossa, niin huomaan seuraavana päivänä yöllisen tapahtuman vaikutukset. Illalla lelujen keräys sujuu mukisematta ja yllättävän tarkasti. Siivouksen jälkeen poikani toteaa: ”Äiti, nyt suhun ei enää satu.” Olen vaikuttunut ja jatkan lapsen lausetta: ”Nyt kenenkään meidän jalkaan ei satu.”. Tulemme molemmat hyvälle tuulelle ja keksimme vielä yhdessä siivouslorun: ”Iltaisin nyt lelut kerää, muuten siihen joku herää. Kun on lelut laatikossa, niin jalkapohjat pysyvät turvassa.”
Tällaiset tilanteet on hyvä nähdä oivina oppimistilanteina, eikä ikävinä onnettomuuksina. Asioiden seurauksien näkeminen voi avata lapselle selkeän ja mieleen jäävän syy-seuraus yhteyden. Kun siivoaa, niin kenenkään ei tarvitse pelätä oman turvallisuuden puolesta, ei aikuisten eikä lapsien. Näissä tilanteissa on kuitenkin parasta olla tarkkana miten käyttää opetustilaisuuden hyödyksi. Jos olisin yöllä alkanut huutamaan ja syyttelemään lasta lelujen levälleen jätöstä, olisi se aiheuttanut vain pahaa mieltä ja oloa. Vastaukseksi saisi lapselta todennäköisesti selityksiä ”En se ollut minä. Vaan veli/sisko/koira” tai vastustusta ”Oma vika. Miksi kävelit pimeässä?”.
Kun hillitsin yöllä itseni ja vasta seuraavana päivänä selitin rauhassa mitä tapahtui ja miksi, oli vaikutus toisenlainen. Lapsi ymmärsi lelujen siivouksen tarkoituksen ja siitä nousi halu huolehtia yhteisestä hyvästä, siivouksesta ja perheen turvallisuudesta.
Muutama extravinkki
Leikkejä voi keksiä aivan oman mielen mukaan. Tässä muutamia otteita itse käyttämistäni leikeistä.
Tavaroiden pakoleikki
Aikuinen katsoo ikkunasta ulos ja leikkisästi lausahtaa .
”Oih! Näen hurjan legotuulen tulevan ulkoa, nyt täytyy kaikkien legojen ja legoukkojen mennä heti piiloon omaan koriin. Pelastautukaa, oi legoukkelit!”
Tarkoitus on että lapset alkavat viemään legoja ”turvaan” omiin laatikoihin. Kun lelut on siivottu voi lopuksi voi todeta.
”Huh, huh. Kaikki legot ehtivät suojaan ja nyt tuuli vain puhalsi ohi huomaamatta legoja ollenkaan. Hyvä homma.”
Huom! Lapsen tulee olla leikissä mukana eikä oikeasti ajatella ja pelätä ulkoa tuulen tulevan ja vievän hänen lelunsa mukanaan.
Lelujen nukutusleikki
Leikkimisen päätteeksi on laittaa myös lelut nukkumaan. Autot nukkuvat mieluiten autolaatikossa, nuket laitetaan nukenrattaisiin ja -sänkyihin, pelit saavat parhaimman unen pelikaapissa ja niin edelleen. Tämä on varsinkin sopiva jos siivous tapahtuu ennen lapsen iltapuuhia.
PS: Jos tarvitset vinkkejä kauppareissulle, niistä olen kirjoittanut Leikkimään kauppaan.
Viimeisimmät kommentit