”Tuu leikkimään mun kanssa!” nuorin lapsesi huutaa. Huokaiset ja katsot pyykkivuorta, likaisia astioita sekä tyhjää jääkaappia. Niin monta asiaa pitäisi tehdä ja juuri sinä iltana. Puoliso on kuitenkin töissä ja isommat lapset muualla. Koululaisen ja teini-ikäisen kanssa voisi sopia, että toinen käy kaupassa ja toinen siivoaa. Sen jälkeen voitaisiin viettää yhteistä aikaa. Pienemmät eivät itsenäisesti tee kotitöitä tai käy kaupassa. Mieluusti vastaisit lapsen kutsuun myöntävästi ja leikkisit koko illan, mutta myös kotia tulisi laittaa jossain välissä. Mutta saisiko näitä yhdistettyä?
Poikani oli alle parivuotias, kun aloin ottaa häntä mukaan kotitöihin. Lajittelimme pyykkejä ja samalla opettelimme värejä. Työ oli hitaampaa, mutta samalla teimme asioita yhdessä. Yhdessä tehdyistä kotitöistä tuli leikki. Siivoamisessa poikani pyyhki pölyjä, hieman isompana alkoi imuroida ja nyt sujuu yhdessä myös lattioiden pesu. Kun lapsen ottaa heti alusta mukaan kotitöihin ja liittää niihin hyviä muistoja, hassuttelua ja yhdessäoloa, on helpompaa saada kotityöt jaettua koko perheen vastuulle myös koulu- ja teini-iässä.
Kaupassa lapseni huutaa kärryissä, kunnes pääsee vapaaksi. Hän on jo niin iso, että ei enää viihdy paikallaan kauppareissun ajan, vaan haluaa myös kosketella kaupan tavaroita, juosta käytävällä ja laittaa tavaroita koriin. Oli tehtävä uusi suunnitelma. Miten kaupasta käynnistä saisi mielekästä myös lapselle? Varmasti saisin lapsen pysymään rauhassa kärryissä kännykän avulla. Lastenohjelmiin uppoutuminen rauhoittaisi lapsen kauppareissun ajaksi. En kuitenkaan halunnut lapsen tuijottavan kaupassakäynnin aikana lastenohjelmia, kun oli mahdollista keksiä myös osallistavaa toimintaa. Mitä lapseni tahtoikaan tehdä? Tavaroiden hakeminen ja kerääminen. Hän haluaa auttaa äitiä ostoksissa. Ensimmäisenä mielikuviini nousi kauhukuva kaikkea mahdollista koriin heittelevästä lapsesta, mutta olisiko tavaroiden hakemista mahdollista koordinoida?
Kun lapsi saa osallistua, asiat sujuvat
Laminoin erilaisia kuvia, jotka edustavat niitä ostoksia mitä meillä on tehtävänä. Leipää, salaattia jne. Kaupassa pojalla oli tehtävä. Välillä hän sai hakea tavaroita (alahyllyllä olevia, ei rikkoutuvia), välillä hän toimi ”kauppalapun” lukijana. ”Seuraavaksi salaatti” hän kajauttaa. ”Selvä, johtaja”, vastaan ja kuljetan kärryn kohti vihannesosastoa. Näin lapseni pääsee osallistumaan mukaan kauppareissuun.
Kauppareissuun voi myös liittää kaikenlaisia ”seikkailuja”. Välillä olemme oktonautteja, tutkimusmatkalla läpi kaupan, tarkoituksena kerätä evästä alukseen osumatta meren eläviin (ihmisiin). Tarinoissa on hyvä ottaa huomioon lapsen mielenkiinnon kohteet. Jos lapsi tykkää salapoliisileikeistä, voi kauppaan lähteä ratkaisemaan arvoituksia. Kauppalistan voisi tällöin piirtää kuvin ja tarkoitus on löytää kuvia vastaavia tuotteita. Koululaisenkin voi saada innostumaan itsekseen kaupassa käymisestä, jos antaa hänelle koodikielellä, esimerkiksi numeroin varustetun kauppalapun. Tällöin leipä olisi 11-4-8-15-26. Tai kyse voi olla arvoituksista. ”Sitä aamulla murojen sekaan kaadat ja vahvistusta luihin saatat saada?”, vastauksena tietenkin maito.
Tällaiset asiat vaativat tietenkin etukäteisvalmisteluja ja vaivannäköä, mutta jos tuloksena on iloinen lapsi, jonka kanssa kauppareissu sujuu puolet nopeammin, kun vastustelevan, itku-potku-raivareita saavan lapsen kanssa tai koululaisesi tekee kauppaostokset puolestasi, niin se on mielestäni vaivan arvoista.
Kauppareissun ei tarvitse olla pienenkään lapsen kanssa piinallista. Kun laittaa mielikuvituksen peliin, voi kauppareissu olla miellyttävää kaikille osapuolille. Jopa se viikon odotetuin reissu!
Vinkkejä lapsen kanssa siivoamiseen: Leikki nimeltä siivouspenkki
Viimeisimmät kommentit