Jaa tämä
  • 11
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  

Parhaimmillaan siinä yhdistyvät monta positiivisen kasvatuksen palikkaa. Yhteys, läsnäolo, kunnioitus, myönteiset tunteet, tietoisuustaidot, hyvän huomaaminen, luonteenvahvuudet, joskus empaattinen johtajuus ja positiiviset rajat. Koko malli löytyy täältä.  Mistä maagisesta hetkestä on kyse?

Tietenkin yhteisestä ruokailusta.

Siitä hetkestä kuin koko perhe kokoontuu saman pöydän ääreen. Ollaan yhdessä lähekkäin, keskustellaan päivän tapahtumista, ojennetaan tarvittaessa ruoka-astioita ja maitopurkkia, koetaan myönteisiä tunteita, voidaan syödä tietoisesti, kehua ja kiittää kun toinen ojentaa suolapurkin, jakaa huomaamiamme luonteenvahvuuksia ja tarvittaessa asettaa myös rajoja.

Tämä siis parhaimmillaan.

Paniikki. Harrastukseen lähtöön on 20 minuuttia. Isken eilisen ruoan mikroon ja laitan lautasen lapsen eteen. Mielessäni hoen “syö, syö”. Teen nopeasti itselle leivän, heitän sen suuhuni ja ryntään keräämään tavaroita kasaan. Syyllisyys painaa mieltä huonosta aikatauluttamisesta, mutta nyt ei ole aikaa pysähtyä.

Onneksi näitä on harvemmin. Aina suunnitelmat eivät onnistu, mutta epäonnistumisista voi oppia jotain. Ainakin seuraavan kerran aikatauluttamaan kyseisen päivän väljemmin.

 

Miten luoda hyvä yhteinen ruokahetki?

 

1. Tehkää yhdessä

Parhaimmassa tilanteessa koko perhe tekee ruokaa yhdessä ja osallistuu valmisteluun. Tämä tuskin onnistuu keneltäkään joka päivä, mutta on hyvä ainakin silloin tällöin tehdä ruokaa koko perheenä. Pienet voivat osallistua myös pöydän kattamiseen. Ruoan tekemiseen osallistuminen lisää arvostusta ruokaa kohtaan ja se on myös mukavaa yhdessä tekemistä. Vaikka saattaisit tehdä ruoan nopeammin itse, kannattaa lapsi ottaa mukaan. Yhdessä tekemisessä yhteys vahvistuu ja ruoantekotaidot karttuvat. Lapsi voi löytää myös oman mielenkiinnon kohteen ruoanlaitosta ja teillä asustaa tulevaisuuden pieni kokki!

2. Varatkaa aikaa ja rauhoittukaa pöydän ääreen

Ruokailuhetkeen on hyvä varata reilusti aikaa. Kiire on omiaan luomaan levottomuutta. On myös hyvä, jos kaikki tarvittava on nostettu pöytään valmiiksi. Jos vähän väliä nousee hakemaan maitoa jääkaapista tai leipää toisesta, luo se levottoman tunnelman. Jos tunnelma on kotona levoton, voi alkuun ottaa myös pienen rauhoittumisen. Muutama syvä henkäys tai lapsen “silittely” paikalleen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi istuutuessaan pöytään silitetään lapsi kerran läpi päästä jalkoihin. Ensiksi yksi rauhallinen veto päälaesta sormiin, sitten toinen kainaloista mahaan ja kolmas reisistä varpaisiin. Positiivinen kosketus rauhoittaa lapsen. Tämän voi myös toistaa tarvittaessa pari kertaa.

3. Jättäkää mobiililaitteet ja muut häiriötekijät pois pöydästä

Ruokahetkeen on hyvä keskittyä ja kännykät, tabletit, lelut ja lehtien luku jättää toiseen hetkeen. Jotta ruokahetki vahvistaisi yhteyttä ja olisi perheen yhteinen hetki, on tärkeää olla yhteydessä ja keskustella. Tämä tapa on hyvä aloittaa aivan pienestä lähtien. Perheen yhteinen kännykkäparkki on hyvä käytäntö ruokailun ajan. Tärkeää on siis, että aikuiset näyttävät hyvää mallia. Tästä on hyötyä monella tavalla. Keskustelu sujuu paremmin ja keskittymällä syömiseen ei tule syötyä liikaa tai liian nopeasti. Tästä lisää seuraavassa kohdassa.

4. Pysähtykää maistelemaan

Tietoinen syöminen on osa tietoisuustaitoja. Se kehittää hyvää suhdetta ruokaan. Tietoisen syömisen avulla voi oppia syömään enemmän nälän ja kylläisyyden mukaan. Paremman tiedostamisen ansioista voi oppia tunnistamaan asioita, jotka lisäävät tarpeetonta syömistä.

Tietoisen syömisen avulla voi oppia syömään enemmän nälän ja kylläisyyden mukaan. Paremman tiedostamisen ansioista voi oppia tunnistamaan asioita, jotka lisäävät tarpeetonta syömistä: tunteita, ajatuksia, mielleyhtymiä, tilanteita, tapahtumia, tapoja ja tiettyjä ruokia. -Katarina Meskanen, Pysäytä tunnesyöminen

Tietoisessa syömisessä pysähdytään ja keskitytään syömiseen. Syödään rauhassa ilman arvostelua, mutta arvostaen. Maistellaan ja haistellaan ruokaa. Tunnustellaan eri makuja ja ruoan koostumusta. Havainnoista voidaan keskustella muiden ruokailijoiden kanssa. Samalla tunnustellaan oman kehon tuntemuksia ja kylläisyysviestejä.

Lisää tietoisen syömisen harjoituksia Katarina Meskanen: Pysäytä tunnesyöminen

5. Jakakaa päivän huippuhetkiä

Myönteisiä tunteita voi herätellä jakamalla päivän aikana tapahtuneita mukavia asioita. Kolme hyvää asiaa harjoitusta voi hyvin käyttää myös ruokapöydässä. Mistä tulin tänään iloiseksi, tunsin onnistuneeni tai oivalsin? Milloin tunsin kiitollisuutta? Mitä mukavia asioita jäi tänään mieleeni?

Myönteisistä tunteista ja niiden hyödyistä lisää täältä

Muista! Tärkeää on ottaa kaikki pöydässä olijat mukaan keskusteluun. Jos ruokapöydästä tulee aikuisten päivän kuulumisten vaihtopaikka, tulee varmasti lasten osalta ei-toivottua käyttäytymistä. Pienikin lapsi on hyvä katsein ja elein ottaa mukaan yhteiseen ruokahetkeen. Päristely ja pienet kiljahdukset ovat vauvan tapa osallistua keskusteluun.

6. Opetelkaa uusia taitoja

Ruokapöytä on myös hyvä paikka opetella vuoron odottamista keskustelussa. Meillä on kotona käytössä “kirahvi“. Kun jollain tulee asiaa (koskee siis lapsia ja aikuisia), mutta toisilla on juttu kesken, voi nostaa käsikirahvin vuoron odottamisen merkiksi. Näin toiset tietävät antaa vuoron. Varsinkin lasten on vaikea vielä pienenä tuntea keskustelun rytmiä ja sitä mihin väliin oman asiansa voi sanoa. Käsikirahvi hyvä merkki aikuisille hidastaa ja antaa tilaa lapsen asialle. Lapsi voi odottaa vuoroaan oman iän mukaisesti. Pienemmälle lapselle vuoro annetaan nopeasti, mitä isompi lapsi, sitä pidemmän ajan kirahvin noston ja oman vuoron välissä voi olla aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita useita minuutteja, vaan kun asia on sanottu loppuun, on seuraavan vuoro.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Lapsen ja aikuisen käsi sekä kirahvikuva

Idea kirahvikäteen tuli kirahvikuvasta. Käsi on kirahvin kaula ja sormet kirahvin pää.

7. Kertokaa bongaamistanne vahvuuksista

Jos olette opetelleet luonteenvahvuuksia, on ruokapöytä myös hyvä paikka jakaa päivän aikana tekemistänne huomioista. Voitte kertoa omista luonteenvahvuushetkistä tai  päiväkotikaverin, koulukaverin, ystävän, työkollegan toiminnasta, jossa olette nähneet luonteenvahvuuksia. Voitte ottaa myös teemaviikkoja, joissa tarkoitus on bongata juuri tiettyä vahvuutta ja jakaa niistä havaintoja ruokapöydässä-

Luonteenvahvuudet löytyvät täältä

8. Kiittäkää ja kehukaa

Ruokapöydässä on myös hyvä hetki keskittyä hyvään. Kiitä ojennetusta leipäkorista tai suolapurkista. Kun tulee pienikin hyvä hetki, kerro lapsille ja puolisolle tai muille ruokailijoille, mikä ilo on syödä yhdessä. Vaikka joku asia menisi pieleen tai lapsen esimerkiksi vaikea pysyä paikallaan, niin älä laita niille niin suurta painoarvoa. Kiinnitä huomiosi hetkiin (pieniinkin sellaisiin), kun kaikki menee hyvin.

9. Hoitakaa loppuun yhdessä

On tärkeää, että ruokahetki ei lopu siihen, että kaikki ryntäävät lopuksi omiin hommiin vai ruokahetki hoidetaan loppuun yhdessä. Meillä on tällä hetkellä kuusivuotiaan kanssa kotona kolme askelta pöydästä poistumiseen. Kysytään muilta ruokailijoilta voiko nousta, kiitetään ja viedään oma lautanen ja muut ruokailuvälineet pesukoneeseen. Tässä yhdistyy muiden perheenjäsenien kunnioitus, kiitos ja oman osuuden hoitaminen. Pienempi lapsi voi aloittaa kysymyksestä ja kiitoksesta. Lautaset voidaan viedä yhdessä. Lapset voivat osallistua myös pöydän muiden astioiden korjaamiseen, pöydän pyyhkimiseen tai muihin siihen liittyviin askareisiin. Tämä riippuu lapsen iästä ja kehitystasosta sekä perheen toiveista ja tavoista.

10. Pidä kiinni myös rajoista

Aina kaikki ei suju ilman aikuisten ohjausta. Ruokapöytätavat unohtuvat tai mahdollisesti päivän aikaiset tapahtumat purkautuvat lapsen ei toivottuna käyttäytymisenä. Empaattinen johtajuus ja positiiviset rajat kuuluvat myös ruokapöytään. Kun lapsi menee piiloon pöydän alle tai kännykkä ei meinaa löytää tietään parkkiin, on hyvä ohjata lapsi takaisin rauhalliseen ruokahetkeen. Ruokahetken tulisi olla kaikille mukava hetki, joten rajoista on hyvä pitää kiinni positiivisen kautta. Keskity enemmän hyviin hetkiin ja lapsen edistymiseen, kuin epäonnistumisiin tai ei toivottuun käytökseen. Joskus tapahtuneesta on parasta puhua ruokahetkien välissä, eikä itse hetkessä. Jos lapsen on esimerkiksi vaikea pysyä ruokahetkellä pöydässä, voidaan miettiä tasapainotyynyn hankkimista tuolille tai pienen rauhoittumishetken pitämistä ennen ruokailua. 

Muista myös itsemyötätunto ja kasvun asenne!

Yksi tai muutamakin epäonnistunut ruokahetki ei tarkoita sitä, että ruokailut tulisivat aina olemaan samanlaisia. Mieti, mitkä tekijät vaikuttivat tilanteeseen ja miten niitä voisi jatkossa muuttaa? Voitte myös koko perheen kanssa keskustella, millainen ruokahetki heidän jokaisen mielestä olisi paras. Mitä asioita siinä tulisi olla? Joskus ratkaisu voi olla hyvinkin yksinkertainen, esimerkiksi istumajärjestyksen muuttaminen tai ruokailuajan muuttaminen.   

Lisävinkki! Joskus voi olla hauskaa perinteisen pöytäsyömisen sijaan hoitaa ruokailu muulla tavalla. Pitäkää sisäpicnic tai syökää ruoka ulkona lumilinnassa. Vaihtelu herättää myönteisiä tunteita ja lisää iloa. Se myös tuo virkistystä ja sen jälkeen “tavallinen” ruokailu tuntuu taas mukavalta.

 

Miten teidän yhteiset ruokahetket sujuvat? Kuinka monta kohtaa teillä on käytössä?