Otan pari vuotiaan itkuisen lapsen äidiltä syliin ja kuiskaan korvaan: Ei hätää, sinulla on ikävä äitiä. Ikävä on hyvä asia. Se tarkoittaa, että välittää. Äiti tietää sen kyllä ja kun päivä on ohi, voit kertoa sen äidille.
Monilla lapsilla ikävä iskee juuri eron hetkellä. Sillä lapsi sanoo, minä välitän sinusta ja sinä olet tärkeä. Tulen kaipaamaan sinua. Monilla lapsilla ikävän tunne ilmenee aluksi itkuna. Epävarmuus ja pelko sekoittuvat vielä tuntemattomaan tunteeseen. Tunteenhallinta on keskeneräinen. Kun lapsi tottuu siihen, että äiti, isi, mummi, pappa tai muu läheinen tulee hakemaan lapsen päivän jälkeen muuttuu itku heilutukseksi – Kohta taas nähdään. Usein lasta helpottaa kun lapsen tunteen vastaanottaa ja sanoittaa. Näin lapsi saa tuntemuksilleen nimen ja hyväksynnän myös siitä, että tunne on hyväksytty.
Pääsemme ajamaan muutaman metrin kunnes takapenkiltä kuuluu: Minulla on ikävä Paavoa ja Annaa (nimet muutettu). Paavo ja Anna ovat poikani parhaat ystävät ja olemme juuri matkalla kotiin ensimmäiseltä vierailulta heidän kotonaan. Ilta on mennyt yhdessä leipoessa ja leikkiessä. Kolmivuotias poikani haluaisi heti takaisin, mutta luonnollisesti emme voi palata. Kotona poika on allapäin ja haluton tekemään mitään. Kivan illan päättyminen, jännityksen laukeamisesta johtuva väsymys ja ikävän tunteet painavat. Iltapuhteet eivät oikein suju, vaan poika vastustelee, vaikka yritän lauleskella iloisesti hampaidenharjauslaulua. Pysäytän tilanteen ja otan pojan syliin. ”Meillä oli kiva ilta, mutta nyt se on ohi. Sinua väsyttää ja sinulla on ikävä Paavoa ja Annaa. Ikävä tarkoittaa, että välität heistä. Paavo ja Anna välittävät myös sinusta ja varmasti ikävöivät myös sinua.” Poika katsoo minua otsa kurtussa ja tokaisee: Niinkö? Ja jatkaa heti perään: Niin varmaan onkin. Keskustelemme hetken siitä, mitä iltapuuhia Paavo ja Anna ovat lähdön jälkeen tehneet ja miten ikävöineet myös poikaani. Lopuksi ehdotan: ”Mitä jos lähettäisin Paavon ja Annan äidille kiitosviestin ja samalla toivoittaisimme Paavolle ja Annalle hyvää yötä?”. Poikani silmät kirkastuvat ja hän rientää hakemaan kännykkäni. Yhdessä muotoilemme ja lähetämme viestin. Loppuilta sujuu hyvin.
Lapset tarvitsevat apua tunteidensa sanottamiseen. Tuossa tilanteessa kivan illan jälkeen kiukutteleva lapsi voi tuntua monesta epäkiitolliselta. Miksi järjestää mitään kivaa kun kiitoksena on kiukutteleva lapsi? Ärtymyksestä voi nousta moniakin ajatuksia ja lapsen kannalta huonoja lausahduksia: ”Miksi sinä kiukuttelet, meillä oli niin kiva ilta?” (lapsen tunteen kyseenalaistaminen), ”Jos Paavon ja Annan luona tulee noin paha olo, niin sitten emme voi mennä enää toista kertaa” (uhkailu), ”Jos nyt käyttäydyt kiltisti, niin voimme mennä heille uudestaan” (lahjonta). Pahimmassa tapauksessa lapsi jätetään yksin tunteen kanssa.
Joillekin vanhemmille illan jälkeinen tunteenpurkaus voisi jopa estää tulevat vierailut. Miksi lähteä, kun sen jälkeen loppuilta menee täysin tapellessa? Tappelun voi kuitenkin välttää kun ymmärtää lapsen tunteet ja purkaa ne lapsen kanssa.
Lapset eivät ole hankalia tahallaan tai kiusallaan. He vasta opettelevat elämää ja tunteita. Meidän tehtävämme on auttaa siinä. Tunteita ei tarvitse pelätä. Niistä täytyy ottaa selvää.
Viimeisimmät kommentit