Jaa tämä sivu

Vanhemmuus on täynnä tunteita: iloa, ylpeyttä, huolta, turhautumista, rakkautta ja riittämättömyyttä. Usein nämä tunteet kulkevat käsi kädessä, vaihtuvat nopeasti ja yllättävät meidä meidän arjen käytössä. Tunnekymppi tarjoaa konkreettisen, lempeän ja jäsennellyn tien tunnetaitojen harjoitteluun kotona – sekä aikuiselle että lapselle. Tässä artikkelissa syvennymme siihen, miten Tunnekympin portaita voi harjoitella arjessa ja miten vanhempi voi samalla vahvistaa omaa tunnetaitojaan.

1–3. portaat: Vastaanottaminen kotiarjessa

Havaitseminen, hyväksyminen ja kannattelu rakentavat tunnetyöskentelyn perustan. Aikuinen voi lähteä liikkeelle tekemällä pieniä kehopysähdyksiä: ”Miltä minusta tuntuu tässä hetkessä? Miten kehoni viestii siitä?” Samoja pysähdyksiä voi tehdä lapsen kanssa leikin lomassa tai iltatoimien yhteydessä. ”Missä tunnet sun tunteen nyt? Tuntuuko se vatsassa vai poskissa?”

Tunnetta ei tarvitse ratkaista heti. Kannattelu tarkoittaa, että tunne saa olla olemassa. Jos lapsi itkee, aikuinen voi istua viereen ja todeta: ”Saa harmittaa. Mä oon tässä sun kanssa.”

• Pysähdy arjen keskellä lapsen tunteen äärelle. Esimerkiksi: ”Huomaan, että sua harmittaa.”
• Harjoitelkaa kehopysähdyksiä. Voitte sulkea silmät ja kuunnella, miltä kehossa tuntuu.
• Sanoita: ”Tämä tunne saa olla. Me selvitään tästä yhdessä.”

Vinkki: Piirtäkää yhdessä kehokartta, johon merkitään eri tunteiden sijaintia ja tuntemuksia (esim. missä jännitys tuntuu kehossa).

4–6. portaat: Tunteen tutkiminen ja jakaminen

Kun tunnereaktio on tunnistettu ja vastaanotettu, voidaan siirtyä tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja ilmaisemiseen. Tässä auttavat arjen pienet keskustelut: ”Mikä tässä tilanteessa sai sut niin vihaiseksi? Miten sun keho kertoi sen?” Vanhempi voi myös mallintaa omaa tunnetyöskentelyään lapselle: ”Mua alkoi ärsyttää, koska olin nälkäinen ja kiireinen.”

Tunnetaitojen opettelussa tunnesanat ovat keskiössä. Voitte leikkiä tunnekorttien kanssa, tehdä tunnekollaaseja tai kuunnella musiikkia ja tunnistaa, miltä se tuntuu kehossa ja mitä tunteita se nostaa.

• Käyttäkää tunnekortteja tai tunnesanastoja tunnistamisen tueksi. Kysy: ”Onkohan tämä kiukkua vai pettymystä?”
• Harjoitelkaa minä-viestejä: ”Minua harmittaa, kun…”
• Aikuisen esimerkki on tärkein: sanoita myös omia tunteitasi lapselle.

Vinkki: Voitte tehdä tunnepäiväkirjan tai tunnekalenterin, johon merkitään päivän tunne ja tilanne, jossa se syntyi.

7–9. portaat: Tunteen säätely, käsittely ja purkaminen

Kun tunne on tunnistettu ja ymmärretty, voidaan pohtia, miten siihen voisi suhtautua. Aikuinen voi opettaa lapselle hengityksen säätelemistä, keinumista, ravistelua tai vesipullon juomista säätelyn välineinä. Tunne ei katoa, mutta sen kanssa on helpompi olla.

Käsittelyssä voidaan keskustella: ”Miten voitaisiin tämä tilanne hoitaa ensi kerralla toisin?” tai piirtää tapahtunut paperille. Keholliseen purkamiseen sopii ulkoilu, trampoliinilla pomppiminen, tanssi, halaukset tai vaikka rakkaudellinen remuaminen (rough-and-thumble play).

• Luo arkeen rauhoittumisen hetkiä: hengitysharjoituksia, keinuttelua, venyttelyä tai yhdessä hengittämistä.
• Etsi jokaiselle perheenjäsenelle sopivat keinot: joku rauhoittuu liikkeestä, toinen äänistä, kolmas piirtämisestä.
• Käy tunteita läpi jälkeenpäin: ”Mitä siinä tilanteessa tapahtui? Miksi se tuntui niin pahalta?”

Vinkki: Tee kotiin tunnesäätelypiste tai rauhoittumispaikka, jossa on työkaluja tunteen käsittelyyn – esim. stressipalloja, kuvia hengityksestä tai tunneaiheisia kirjoja.

10. porras: Tasapainoon palaaminen

Tunteen jälkeen pysähdytään. Miltä nyt tuntuu? Onko olo levollisempi? Nämä hetket auttavat sekä aikuista että lasta tunnistamaan, että tunnetila ei ole loputon.

• Pysähtykää hetkeen, kun tilanne on mennyt ohi. Huomioi: ”Nyt tuntuu taas helpommalta.”
• Opetelkaa kiittämään itseä ja toisia tilanteen jälkeen: ”Me selvittiin. Hyvin meni.”

Vinkki: Ottakaa käyttöön päivän päättävä hyvän mielen hetki, jossa jokainen kertoo jotain, mistä on kiitollinen tai tyytyväinen.

Pienet hetket rakentavat suuria taitoja

Tunnekymppi kotona ei tarkoita, että jokainen tunne käydään aina läpi portaalta portaille. Monissa hetkissä tunteista voi jäädä nauttimaan ja käyttää vain kolmea ensimmäistä porrasta. Tärkeintä on, että luomme turvallisen tilan, jossa tunteet saavat tulla ja mennä. Lapsi oppii tunnetaitoja elämän arjessa: kun vanhempi pysähtyy, tuntee, sanoittaa, säätelee ja kohtaa. Samalla me itsekin kasvamme tunnetaitoisemmiksi.

Muista: Tunnekymppi ei ole suoritettava tehtävälista, vaan jatkuva oppimisen ja yhteyden vahvistamisen polku. Aikuisen lempeä esimerkki ja yhteiset harjoitukset luovat lapselle tunneturvaa ja vahvistavat koko perheen hyvinvointia.

Tunnetilanne 1: Portaat käytännössä: Onnistuminen

Tilanne: Lapsi oppii ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, ja vanhempi on mukana hetkessä.

Havaitseminen:
Lapsi nauraa ja huutaa innoissaan: ”Äiti, katso! Mä osaan!” Vanhemman sydän hypähtää ilosta ja ylpeydestä. Hän havaitsee itsessään ilon ja liikutuksen – kyynel nousee silmäkulmaan.

Hyväksyminen:
Vanhempi pysähtyy hetkeen ja antaa tunteen tulla kokonaan: ”Mikä upea hetki. Mä saan olla täällä, juuri nyt, todistamassa tätä.”

Kannattelu:
Vanhempi juoksee lapsen viereen ja halaa häntä: ”Vau! Olen niin ylpeä sinusta! Eikö olekin mahtava tunne?” Tunne tuntuu koko kehossa. Hetki jää elämään – he molemmat viipyvät ilon tunteessa, kannattelevat sitä ja vahvistavat yhteistä tunnetta kehollaan ja sanoillaan.

Tunnetilanne 2: Portaat käytännössä: Rakkauden tunne

Tilanne: Iltasatu on lopussa. Lapsi nojaa vanhempaansa ja sanoo: ”Tämä on mun lempikohta. Sä luet niin kivasti.”

Havaitseminen:
Vanhempi tuntee lämpöä ja kiintymystä, kun lapsi painautuu lähelle. Hän huomaa rintakehässään keveyttä ja tyyneyttä – keho viestii rauhasta ja rakkaudesta.

Hyväksyminen:
Vanhempi antaa tunteen täyttää koko kehonsa, ei kiirehdi tilanteesta pois. Hän ajattelee: ”Tämä on juuri se hetki, jossa haluan olla. Tämä saa tuntua hyvältä.”

Kannattelu:
Vanhempi silittää lapsen hiuksia ja sanoo pehmeästi: ”Minustakin tämä hetki tuntuu ihanalta. Olet niin rakas.”
He pysyvät sylikkäin vielä hetken hiljaisuudessa. Ei tarvitse sanoa enempää. Molemmat saavat olla täysin tunteessaan – levollisesti ja turvallisesti.

Tunnetilanne 3: Portaat käytännössä: Pettymys

Tilanne: Lapsi kuulee koulussa, että luokkakaveri on jakanut synttärikutsut kaikille muille – paitsi hänelle.

Havaitseminen:
Lapsi tulee kotiin hiljaisena. Kun vanhempi kysyy päivän kuulumisista, lapsi purskahtaa itkuun. Vanhempi huomaa välittömästi, että lapsi kokee voimakkaan tunteen.

Hyväksyminen:
Vanhempi ei kiirehdi lohduttamaan tai selittämään tilannetta, vaan antaa lapsen itkeä sylissään. ”Saa itkeä. Tuo tuntuu varmasti tosi pahalta.”

Kannattelu:
Vanhempi pysyy läsnä ja hengittää rauhallisesti. Hän pitää lasta sylissä ja kuiskaa: ”Olen tässä. Et ole yksin tässä tunteessa.” He istuvat sohvalla pitkään hiljaa.

Tunnistaminen:
Lapsi sanoo lopulta: ”Mua harmittaa. Tuntuu, ettei mua haluta mukaan.” Vanhempi auttaa nimeämään tunnetta: ”Se kuulostaa pettymykseltä. Ehkä myös ulkopuolisuuden tunteelta?”

Ymmärtäminen:
Yhdessä pohtivat: ”Miksi tämä tuntui niin pahalta?” Lapsi muistaa, että hän on ollut ystävä kyseisen lapsen kanssa. Pettymys syveni, koska hän ei osannut odottaa tällaista.

Ilmaiseminen:
Lapsi sanoo: ”Tuntuu kuin mä en olisi tarpeeksi hyvä.” Vanhempi sanoittaa: ”Nämä tunteet on ihan totta ja tärkeitä. Ne kertovat, että välität ystävyydestä.”

Sääteleminen:
Vanhempi ohjaa hengitykseen: ”Hengitetään rauhassa yhdessä.” Lapsi heiluttaa jalkoja ja ravistaa käsiään – vapauttaa kehoa jännityksestä.

Käsitteleminen:
He keskustelevat, mitä tilanteesta voisi oppia. Vanhempi kysyy: ”Onko ketään, kenen kanssa haluaisit viettää aikaa tämän sijaan? Miten voit huolehtia itsestäsi nyt?”

Purkaminen:
Lapsi lähtee aikuisen kanssa ulkoilemaan ja purkaa tunnetta liikkeen kautta. Ulkoilun loppupuolella hän huokaisee: ”Nyt on jo hieman helpompi olo.”

Tasapaino:
Illalla vanhempi huomaa lapsen leikkivän rentona. Hän menee lapsen viereen ja sanoo: ”Tänään kävit läpi ison tunteen. Olen ylpeä sinusta.”

Huom! Tässä viimeisessä esimerkissä käsiteltiin vain tunteen käsittelyä. Tilannetta voi tunteen käsittelyn jälkeen lähteä toiminnallisesti ratkaisemaan monin tavoin. Ehkä kaverin kanssa jutellaan seuraavana päivänä, miltä oli tuntunut, kun ei ole saanut kutsua tai selvitetään, onko kutsu esimerkiksi hukkunut matkalla. Tunteen käsittely on kuitenkin eri asia kuin tilanteen käsittely.