Jaa tämä sivu

Tunnetaitojen opettelu lapsen eri ikäkausina

 

Lapsen tunnetaitojen kehittyminen on pitkä ja yksilöllinen prosessi, joka rakentuu aikuisen tuen, mallin ja turvallisen vuorovaikutuksen varaan. Kun tunnemme lapsen kehitysvaiheet ja sen, mihin hän on kullakin hetkellä valmis, voimme tukea tunnetaitojen kehittymistä lempeästi ja tehokkaasti – lapsen tahtiin. Tämä vähentää turhautumista, ehkäisee lannistumista ja vahvistaa lapsen itsetuntoa.

Tässä artikkelissa käydään lyhyesti läpi tunnetaitojen kehittymistä ja tukemista eri ikäkausina, alkaen varhaislapsuudesta kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

0–2-vuotiaat: Tunnetaitojen perusta syntyy yhteydessä

Tässä vaiheessa lapsen itsesäätelykyky on vielä kehittymätön, mutta aivojen nopea kasvu luo pohjan tuleville tunnetaidoille. Turvallinen vuorovaikutus, lohduttava läsnäolo ja aikuinen, joka vastaa empaattisesti lapsen tarpeisiin, ovat tunnetaitojen varhaisimmat rakennusaineet.

Rauhoittuminen tapahtuu aikuisten avulla: syli, silittely, rauhallinen ääni ja rytmi auttavat säätelemään kehoa.
Vuorovaikutus on tärkein kehityksen moottori – katsekontakti, ilmeet ja ääntely ovat ”keskustelua”, jota vauva tarvitsee.
Aistien kautta toimivat rauhoittumiskeinot, kuten pehmeä viltti, viileä ilma tai musiikki, tukevat säätelyä.

Tärkein tehtävä aikuisella: Luoda turvaa, olla läsnä, vastata tarpeisiin ja näyttää, että kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä.

2–3-vuotiaat: Tunnesanoja ja kehon viestejä

Taaperoikäinen lapsi alkaa tunnistaa tunteita kehossaan, vaikkei osaa vielä nimetä niitä. Aikuisen tehtävä on auttaa sanoittamaan tunteita ja tarjota turvaa tunteiden myllerryksessä.

Laajenna tunnesanastoa: Puheen kehitys mahdollistaa tunnesanojen harjoittelun.
Tunnetaitoja opetellaan hetki kerrallaan, arjen keskellä: ”Tuo tuntuu varmaan kurjalta”, ”Sun keho näyttää jännittyneeltä, hengitetään yhdessä.”
Rauhoittava kanssasäätely: Lapsi tarvitsee aikuisen kanssasäätelyä vielä lähes kaikissa tunnekuohuissa.

Tärkein tehtävä aikuisella: Nimeä tunteet, hyväksy kaikki tunteet ja auta lasta tunnistamaan kehollisia reaktioita.

4–5-vuotiaat: Yhdessä oppimista ja tunneleikkejä

Lapsen sosiaaliset suhteet vahvistuvat, ja vertaisoppiminen tuo uuden ulottuvuuden tunnetaitojen kehitykseen. Leikki on edelleen tärkein oppimismuoto.

Tunteiden kohtaaminen arkipäivää: Kaverisuhteet tuovat uusia tunnekokemuksia – iloja ja pettymyksiä.
Tunnetaitoja lapsen maailman kautta: Tunnetaitoja voi opettaa leikkien, satujen, laulujen ja lorujen avulla.
Vertaisoppiminen kasvaa: Lasten keskinäiset vinkit ja tarinat tunnetilanteista ovat vaikuttavia oppimiskokemuksia.

Tärkein tehtävä aikuisella: Tukea empatiaa, ohjata leikin kautta ja antaa tilaa tunnekeskusteluille.

6–8-vuotiaat: Sanoittaminen ja itsesäätely kehittyvät

Jos tunnetaitoja on harjoiteltu varhain, tässä vaiheessa lapsi alkaa vähitellen kyetä säätelemään tunteitaan yhä itsenäisemmin. Samalla aivojen kehitys voi tuoda mukanaan uusia haasteita.

Taitojen vakiintuminen: Tunteita voi jo sanoittaa ja tunnistaa tilanteita, jotka aiheuttavat tunnekuohuja.
Aikuinen edelleen rinnallakulkija: Lapsi tarvitsee edelleen aikuista rinnalleen – varsinkin vahvojen tunteiden hetkellä.
Tulevaisuusnäkymät: Tunnesäätelytaitojen harjoittelu kantaa hedelmää myöhemmissä vaiheissa.

Tärkein tehtävä aikuisella: Tunnista tilanteet, joissa lapsi tarvitsee vielä kanssasäätelyä, ja vahvista jo opittuja taitoja.

Alakouluikäiset (n. 7–12 v): Syvempää ymmärrystä ja uudelleen oppimista

Alakoulu tuo lisää kuormitusta ja vaatimuksia itsesäätelylle. Samalla lapselle alkaa muodostua pysyvämpiä ajatus- ja toimintamalleja.

Taitojen tarkistuspiste: Epäsopivat ilmaisukeinot voivat alkaa vakiintua, jos niitä ei tietoisesti harjoitella pois.
Uusien taitojen opettelu: Tietoisuustaidot ja arjen rauhoittumisen hetket auttavat tarkkaavaisuudessa ja itsesäätelyssä.
Aikuisen tuki ei poistu: Lapsi tarvitsee yhä harjoituksia ja tukea, mutta usein jo vahvistuneella omalla vastuulla.

Tärkein tehtävä aikuisella: Ohjata tarvittaessa uudelleen oppimiseen ja auttaa rakentamaan toimivampia tunnetaitomalleja.

Yläkouluikäiset: Murrosikä, myrsky ja mahdollisuus

Murrosikä tuo mukanaan tunteiden voimakkuutta, ristiriitoja ja muutoksia kehossa ja mielessä. Tunnetaitojen tukeminen on tässä vaiheessa entistä tärkeämpää, vaikka ulospäin nuori näyttäisi itsenäiseltä.

Ymmärrys aivojen muutoksista: Vahvat tunnereaktiot voivat purkautua voimakkaasti – kyse ei ole taidottomuudesta vaan keskeneräisestä aivojen kehityksestä.
Laajemmat tunteiden käsittelytavat: Kirjoittaminen, ajatusvirta ja reflektointi toimivat hyvin tunnetyöskentelyn välineinä.
Tarpeellinen palautuminen tunnetaitojen tukena: Liiallinen ruutuaika voi haitata tunnetaitojen kehittymistä – tarvitaan myös “joutoaikaa” ja lepoa.

Tärkein tehtävä aikuisella: Kuunnella ilman kiirettä korjata. Antaa nuorelle kokemus, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi.

15-vuotiaasta aikuisuuteen: Luottamuksen voima

Nuori tarvitsee aikuisen tukea, vaikka ei sitä aina osoita. Hän harjoittelee itsenäisyyttä, mutta kaipaa edelleen turvallista aikuista, jolle voi puhua vaikeistakin asioista.

Arjen tasapaino tunnetaitojen tukena: Aikuinen voi tarjota palautumiskeinoja ja työkaluja stressin säätelyyn.
Myötätunto ja läsnäolo: Avoin, tuomitsematon läsnäolo rakentaa luottamusta.
Taitojen uudelleen harjoittelu: Tunnetaitojen puute näkyy helposti arjessa, mutta niitä voi harjoitella missä vaiheessa tahansa.

Tärkein tehtävä aikuisella: Rakentaa yhteyttä ja olla aidosti kiinnostunut nuoren sisäisestä maailmasta.

Tunnetaitojen opettelu ei ole yksittäinen taito, vaan elinikäinen prosessi. Jokaisessa ikävaiheessa on omat mahdollisuutensa – ja haasteensa. Aikuisen tehtävä on mukauttaa tuki lapsen kehitystasoon, olla läsnä tunnekuohuissa ja toimia turvallisena peilinä ja säätelijänä.

Lapsi oppii tunnetaitoja parhaiten silloin, kun hän saa kasvaa tunteiden kanssa – ei niitä vastaan.