Vahvuus 2: Itsesäätely

Mitä on itsesäätely?

Itsesäätely on muun muassa omien tunteiden säätelyä, huomion keskittämistä ja kiusausten vastustamista. Se on tietoista itsensä ohjaamista kohti pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Kykyä tietoisesti hallita ja ottaa vastuuta omasta toiminnasta.

Miksi itsesäätely on tärkeää?

Vahva itsesäätely on yhteydessä hyvään sopeutumiseen, itsetuntemukseen, myönteisiin ihmissuhteisiin, tunnekuntoisuuteen, turvalliseen kiinnittymiseen, parempiin oppimistuloksiin ja elämässä menestymiseen. – Huomaa hyvä! – kirja

Hyvä itsesäätelykyky vaikuttaa siis myönteisesti monilla elämänalueilla. Se on päivittäin käytössämme ja sen kehittäminen ja kehittyminen jatkuu läpi elämän.

Onko itsesäätely minun luonteenvahvuuteni?

Minulla on hyvä tunteidenhallinta, enkä hermostu pienistä

Kykenen selviytymään myös vaikeista tunteista

Pystyn keskittymään tekemääni toimintaan, enkä häiriinny helposti

Pysyn suunnitelmissani ja pidän kiinni sovituista asioista

Pystyn vastustamaan mielitekoja ja lykkäämään nautintoja

Miten itsesäätely näkyy kotona ja kasvatuksessa?

Tunteiden säätely

Itsesäätely liitetään usein vahvimmin tunteiden säätelyyn. Miten tunteet vaikuttavat minuun ja toimintaani. Pystynkö hallitsemaan hyvin esimerkiksi aggression tunteet vai huudanko heti kun harmittaa? Miten se mitä ajattelen vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten se vaikuttaa siihen mitä teen? Tämän ketjun tunnistaminen ja tietoinen käsittely auttavat tunteiden hallinnassa.

Voin olla sitä mieltä, että lapsella menee liian kauan aikaa pukemiseen ja se ei ole mielestäni reilua minua kohtaan. Tulen siitä turhautuneeksi ja vihaiseksi, mutta miten se muuttuu toiminnaksi? Pahimmillaan se muuttuu huudoksi ja parhaimmillaan joku sisäinen hokema tai muu tunteidenhallintakeino saa minut rauhoittumaan ja odotan rauhassa, kun lapseni pukee päälleen omatahtisesti.

Lapsesi voi olla vihainen siitä, että ei saa enää lähteä enää illalla pelaamaan kavereiden kanssa PokemonGo:ta, koska on ruoka-aika. Alkaako hän paiskomaan ovia ja pakenee omaan huoneeseensa vai toteaako olevansa harmistunut, mutta tulee sitten koko perheen kanssa päivällispöytään, kertoo taas lapsen tunteiden itsesäätelykyvystä.

Kulutuksen säätely

Tässä kohtaa voisi mielestäni puhua myös kohtuullisuudesta ja mielitekojen hallinnasta. Siitä, että ei anna mielitekojen viedä mukanaan. Syönkö sipsipussin kerralla loppuun vai osaanko säädellä mielihalujani? Pysyykö suklaalevy avaamattomana karkkilakon aikana? Miten lapseni toimii herkkuja nähdessään? Syökö heti kipot tyhjiksi vai ottaa maltillisesti muutaman?

Lapsuudenkodissani meillä ei ollut karkkipäivää. Meillä oli karkkilaatikko, jonne oli aina vapaa pääsy. Oliko se aina tyhjä? Ei. Tunnen, että yksi syy oli se, että makean syömisestä ei koskaan tehty liian suurta numeroa. Karkkipäivää ei odotettu koko viikkoa kuin kuuta nousevaa ja sitten ahmittu vatsa kipeäksi, vaan makeaa sai silloin tällöin jonkin verran. Toinen oli se, että meille oli itse annettu vastuuta. Tiesimme siskoni kanssa, että jos söisimme laatikon tyhjäksi, ei sitä enää olisi. Otimme siis silloin tällöin vähän jotain hyvää, kun herkuttelumieli iski. Itsesäätely kasvoi vastuunkannon myötä. Mielestäni kaikkea itsesäätelyyn liittyvää, ei tarvitse opettaa kädestä pitäen tai rajoituksien kautta. Joskus vastuunotto auttaa lasta miettimään asiaa itse ja löytämään siihen myös ratkaisun.

Itsesäätelystä voi puhua myös koskien muita hyvinvointiin liittyviä asioita, kuten nukkumisesta, liikunnasta tai terveellisestä ruokailusta. Ajavatko mielitekoni tai tunteeni minua vai hallitsenko toimintaani? Teini-ikäisen itsesäätelykyky voi vaatia kehittelyä esimerkiksi nukkumaanmenossa. Isommalla lapsella vastuu on suurempi, mutta jos itsesäätely ei ole kehittynyt tarpeeksi ja jokailtainen pelaaminen menee liiallisuuksiin, on yhden ihmisen jatkuva univaje helposti koko perheen huolenaihe. Tällöin olisi hyvä ottaa itsesäätely avuksi nukkumaanmenon aikaistamiseksi. Miettiä yhdessä, mitkä asiat auttavat lasta irtaantumaan niistä asioista, jotka ovat tarpeeksi aikaisen nukkumaanmenon esteenä?

Käyttäytymisen säätely

Tässä kohtaa ajattelen tehtäviin keskittymistä ja sovituissa asioissa pysymistä. Miten lapsi keskittyy tekemään koulusta saamia kotitehtäviä ja kuinka pitää kiinni sovituista kotiintuloajoista? Auttaako lasta se, että jokaisen tehtävän jälkeen pitää viiden minuutin lepotauon ja sen jälkeen hän pystyy taas keskittymään hetken. Miten noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä? Osaako lapsi ottaa muut perheenjäsenet huomioon ja säädellä omaa toimintaansa sen mukaan?

Lisäksi: Ajatellaan, että jokaisella ihmisellä itsesäätelyä on rajallinen määrä, joka hupenee käytössä. Se on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Sitä voi kehittää, mutta välillä on pakko ”ladata pattereita”, jotta itsesäätelyvarastot täyttyvät. Kuten lihasta, voit kehittää myös itsesäätelyä paremmaksi, jolloin se kestää pidemmälle. On myös hyvä taito, osata säädellä itsesäätelyn käyttämistä. Suunnitella päivä niin, että niihin tilanteisiin, jossa tietää tarvitsevansa paljon itsesäätelyä menee levänneenä ja patterit täynnä. Eikä myöskään suunnittele liian montaa itsesäätelyä vaativaa tehtävää yhteen päivään. Näin voit estää itsesäätelynkyvyn ehtymisen ja hallinnan menettämisen.

Itsesäätelyn käsittelyhetki

1. Mikä on viikon vahvuus? – peli

Pantomiimi: Viikon sinnikkyyden voi esittää ilman sanoja. ”Itse” voi osoittaa esimerkiksi itseään ja ”säätely” tehdä jonkinlaista säätelyliikettä. Tai sitten voi esittää tilannetta jossa on melkein ottamassa karkkipussista karkkia, mutta kuitenkin kieltäytyy.

Vartalokirjaimin: Tekee jokaisen sanan kirjaimen yksitellen vartalollaan. ”I” on pystysuora seisonta, ”T” kädet levällään jne. kunnes koko sana selvitetty.

2. Itsesäätelyn käsittely tarinan kautta, toimintakorteilla tai keskustelemalla

Itsesäätelyn käsittely toimintakortein

Itsesäätelyn toimintakorttiin liittyviä kysymyksiä:

1. Mitä näet tässä kuvassa?
2. Mitä kuvassa mielestäsi tapahtuu?
3. Mitä kuvassa olevat linnut voisivat ajatella?
4. Mitä on tapahtunut ennen tätä tilannetta?
5. Mitä voisi tapahtua tilanteen jälkeen?
6. Minkä ikäisiä nämä linnut voisi olla?
7. Mikä lintu minä olisin tässä kuvassa?

2-5-vuotiaiden kerholaisten kanssa saimme aikaan tällaisen tarinan. ”Noi linnut ovat lähteneet metsään lukemaan kirjaa, mutta kaksi niistä on aika villiä eikä osaa vielä lukea kirjaa. Noin ei saisi kyllä tehdä, noi kirjat menee rikki. Noi pienet linnut on tuhmia. Mut toi yksi osaa istua rauhassa, se on varmaankin noita muita vanhempi. Noi pienet on varmaan kolme tai neljä vuotiaita. Toi iso on viisi. Se on rauhallinen ja osaa lukea kirjaa. Eikä sitä näytä kyl häiritsevän että noi heiluu tuolla takana. Se on ihan keskittynyt. Ehkä se on rakettikirja tai joku syömiskirja. Se ajattelee niitä asioita, mitä siinä kirjassa on. Tosta ne menisi varmaan kotiin. Noiden pienten äidit voisi kyllä opettaa, miten lukea ja istua rauhassa.” Suurin osa ryhmästä ajatteli olevansa kivellä istuva rauhallinen lintu. Vain muutama koki olevansa pikkulintu.

Tämän jälkeen voidaan puhua itsesäätelystä.

Mitä on itsesäätely? Missä asioissa tarvitsen itsesäätelyä?  Miten voisin kehittää omaa itsesäätelyä? Onko minulla joillain alueilla parempi itsesäätelykyky kuin toisilla? Hallitsen hyvin tunteeni, mutta voin hotkaista karkkipussin kerralla. Miten voisin kehittää itsesäätelykykyä kokonaisuudessaan? Voisivatko samat asiat, jotka auttavat minua säätelemään tunteitani toimia myös mielihalujen vastustamisessa?

3. Kodin itsesäätelymittari

Yksi tapa pitää mielessä itsesäätely ja sen täydentyminen tai hupeneminen on itsesäätelymittari. Jokainen perhejäsen rakentaa oman itsesäätelymittarin, johon voi merkitä, missä tilanteessa tuntee olevansa. Mittarin voi askarrella vaikka pahvista, värittää värikynillä ja laittaa viisariksi vaikka kepin tai kynän. Aamuisin lähtökohtana voi olla keskimmäinen vihreä, josta lähdetään kulkemaan päivän aikana suuntaan ja toiseen.

Aina kun viisaria siirtää, on hyvä pysähtyä pohtimaan seuraavia asioita.

Kun mittari siirtyy kohti punaista:

Mikä tässä tilanteessa saa itsesäätelyni hupenemaan?

Omien ”triggereiden” tunnistaminen auttaa minua mahdollisuuksien mukaan välttelemään niitä tilanteita, joissa itsesäätely vähenee.

Kun mittari siirtyy kohti vihreää:

Mitkä asiat lisäävän itsesäätelyvarastojani? Mitä tapahtui, että pääsin siirtymään kohti vihreää? Onko takana hyvin nukuttu yö, tulinko juuri lenkiltä?

Mittarit koko perheen apuna

Kun mittarit pitää näkyvillä (esimerkiksi jääkaapin ovessa), voivat esimerkiksi puolisot auttaa toisiaan itsesäätelyn lisäämiseksi. Jos toinen vanhempi näkee tullessaan kotiin, että kotona olevan vanhemman itsesäätelymittari on aivan punaisella, on hyvä todeta. ”Mä näen, että sun itsesäätelyvarastot näyttää olevan aika lopussa. Voinko auttaa jotenkin? Haluaisitko levätä hetken tai käydä lenkillä?”

Samalla tavalla vanhempi voi auttaa lasta. ”Näen, että sun itsesäätelyvarasto on aivan lopussa ja sun on vaikea keskittyä noihin kotitehtäviin. Mitä me keksittäisiin, että saataisiin sut taas vihreälle puolelle? Kun saadaan mittari vihreälle, niin silloin kotitehtävien teko sujuisi varmasti paremmin.”

Kun mittarit ovat taas vihreällä, on sekin hyvä nostaa esiin. ”Sulla näyttää olevan itsesäätelykyky todella korkealla tänään. Mitkä asiat ovat auttaneen sinua tänään?”

Mielikuvamittari: Harjoitusta voi käyttää myös niin, että kuvittelee oman mittarinsa ja etenee päivässä pysähtyen välillä miettimään, missä mittarin viisari olisi tällä hetkellä. Onko se lähempänä täyttä vai tyhjää? Mihin asioihin olen tänään käyttänyt itsesäätelyä ja mistä tunnen että itsesäätelykykyni on lisääntynyt?

4. Itsesäätelyn työkalupakin tekeminen

Kuten aiemmin jo totesin itsesäätelyä on rajallinen määrä ja jokaisella on tarve myös ”tankata” itsesäätelyvarastot taas täyteen. Onkin siis tarpeellista pohtia. Millä tavalla itsesäätelyvarastoni täydentyvät?

Voinko paremmin kun saan tarpeeksi unta? Onko rauhoittava musiikki se, joka saa mieleni keskittymään? Mitkä asiat auttavat minua vastustamaan kiusauksia? Ohjaanko mieleni muuhun toimintaan vai juonko lasin vettä?

Esimerkkilaatikko:

”Stressipallo”. Tämä on väline, joka auttaa akuuttiin tunteen purkamiseen. On hyvä olla jotain, jolla tunteen saa purettua. Se voi olla puristelupallo, rauhoittumispurkki, kuplakalvo (kannattaa säilyttää kaikista pakkauksista tai saa myös tilattua netistä), joku väline, joka teidän perheessä toimii negatiivisten tunteiden purkamiseen.

Musiikkia ja kuulokkeet. Musiikki on monelle erinomainen väline tunteiden hallitsemiseen. Laita laatikkoon välineet joilla voit kuunnella mielimusiikkiasi.

Rauhoittavia ja vahvistavia lauseita. Joillakin toimii sisäisten ”mantrojen” hokeminen ja jopa rauhoittavan lauseen näkeminen auttaa muuttamaan sisäisen äänen rauhallisemmaksi. Laita laatikkoon sinua vahvistavia ja rauhoittavia lauseita.

Saippuakuplia. Saippuakuplien puhaltaminen on oiva väline hengityksen hallitsemiseen(myös aikuiselle). Kuplien rauhallinen leijailu alas rauhoittaa myös mielen. Näille kannattaa sopia myös käyttöpaikka (kylpyhuone/terassi), ettei seuraava selviteltävä tilanne ole sohvalle jääneet saippuakuplatahrat.

Valokuvia. Rauhoittavien maisemien katselu tai hyviin muistoihin palaaminen auttaa mielen rauhoittamiseen ja voimistamiseen. Voit laittaa laatikkoon kuvia, jotka tunnet auttavan sinua rauhoittumaan, virkistymään tai hyvälle tuulelle. Mikä on kulloisenkin kerran tarve.

Laatikon vaihtoehtona voi myös olla rauhoittumispaikka, jossa kaikki nämä tavarat ovat esillä. Tilassa voi olla vaikka nojatuoli, lamppu, kirjoja, musiikkia, erilaisia rauhoittumispurkkeja, kuvia, puristelupalloja jne. Ohjeita rauhoittumisnurkkaan täältä.

Huom! Varsinkin pientä lasta ei tule jättää yksin tunteiden kanssa. Nurkan tarkoitus ei siis ole olla jäähypaikka, jonne lapsi viedään miettimään tekoja. Vaan paikka, jonne lapsi haluaa itse mennä ja jossa lapsi saa rauhoittua. Tunteenpurkamisen jälkeen tilanteista on aina hyvä keskustella ja miettiä mitä tapahtui. Pienen lapsen kanssa rauhoittumista tehdään yhdessä. Isompi lapsi, teini tai aikuinen voi olla rauhoittumisnurkassa yksin.

Yhdessä tällaisen itsesäätelylaatikon tai nurkkauksen rakentaminen on mukava koko perheen projekti ja auttaa  miettimään omia keinoja oman itsesäätelyn kehittämiseen.

5. Voitte myös samalla tavoin kuin Sinnikkyydessä, niin viikon aikana pitää Itsesäätelybongausta. Kiinnittää erityisesti huomiota niihin tilanteisiin, missä näette itsesäätelyä tai sen puutetta.

Miten kasvattaa lapsen itsesäätelykykyä?

Itsesäätelykykymme on osittain myös geneettistä ja liittyy muun muassa temperamenttiimme. Joillain lapsilla on jo syntymästään parempi itsesäätelykyky kuin toisilla. Kuitenkin kaikkien itsesäätelykykyä voi kehittää ja itsesäätely on geneettisen perimän ja vuorovaikutuksen yhteistulos. Tässä neuvoja varsinkin tunteiden itsesäätelykyvyn kehittämiseen.

1.Auta lasta tunnistamaan, käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan rakentavasti

Tunnetaitojen opettaminen lapselle on mielestäni yksi tärkeimmistä tehtävistä vanhempana. Tunteiden nimeäminen, tunteiden hyväksyminen, tunteiden käsitteleminen (mistä tämä tunne tulee) ja tunteiden rakentava ilmaiseminen.

Lyhyt tilannekuvaus: Lopetamme leikkejä siirtyäksemme päivän seuraavaan osaan. Lapsi yrittää lyödä minua, mutta pysäytän hänet. ”Sinä olet vihainen ja sinä saat olla vihainen, kun et saa enää jatkaa pelaamista. Et saa kuitenkaan lyödä minua. Voit sanoa ”olen vihainen, kun en saa enää pelata”, voit ravistella vihan pois tai puristella tunnepalloa.

Tällä tavalla tunteiden käsittely avaa lapselle sitä, mitä hän käy läpi ja miten hänen tulisi toimia tällaisen tunteen kanssa.

2. Auta käyttämään tunteiden purkamiseen eri menetelmiä

Esimerkiksi Ruth MacConville ja Tina Rae ovat kirjassaan Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents keränneet seuraavat keinot vihan tunteiden purkamiseen.

a) Rauhassa hengittely, johon voi yhdistää lisäksi rauhassa taaksepäin laskeminen 10:stä alaspäin tai hengittely yhdistettynä positiivisten ajatusten ajattelemiseen tai hengityksen hallinta, sisään-ulos-tekniikan mukaisesti

b) Itselleen järjen puhuminen, ”Pysy aivan rauhassa. Asiat kyllä selviävät.”

c) Kymmeneen laskeminen

d) Pysähdy-ajattele-toimi. Tekniikka on mielestäni sama kuin tunteiden liikennevaloissa. Kun tunteet ovat punaisella ”älä tee mitään”, kun alat rauhoittumaan ja pääset keltaiselle ”mieti mitä vaihtoehtoja minulla on”, vasta kun tunteet ovat täysin vihreällä, niin ”voit toimia”.

e) Tilanteesta poistuminen, mene hetkeksi rauhoittumaan, kotona esim. rauhoittumisnurkka.

f) Pysäytä negatiiviset ajatukset ja käännä ne positiivisiksi

Viimeisenä oleva negatiivisten ajatusten pysäyttämiseen sopii mielestäni oma VAHVA-mallini.

3. Nosta esiin onnistumiset

”Minua vihastuttaa, kun telkkari laitettiin kiinni. Minua harmittaa, että en näe enää ohjelmia.” totesi 4-vuotias poikani, kun aamulla lähdimme päiväkotiin. Ei huutoa, ei kiukkua, ei käsien nyrkkiin puristamista, vaan puhdasta verbaalista tunteiden ilmaisua. Olin iloinen, että olimme päässeet tunteiden omatoimisessa sanoittamisessa ja ilmaisemisessa tähän pisteeseen. ”Ymmärrän, että sinua harmittaa. Olen ylpeä, miten hienosti pystyit kertomaan tunteesi minulle ja olen iloinen, että otit itsesäätelyn avuksi tässä tilanteessa.” Tunteiden sanoittaminen riitti tässä tilanteessa ja lapsi tunsi tulleensa kuulluksi. Tilanne oli tällä ohi ja päivä jatkui normaalisti.

On erittäin tärkeää ensinnäkin muistaa nostaa esiin ja sanoittaa ne hetken, jolloin lapsi käyttää itsesäätelytaitoja, jotta lapsi oppii tietämään, mitä itsesäätely tarkoittaa. Sen lisäksi nostaa esiin tilanteita kuin itsesäätelykyky on käytössä ja nostaa esiin onnistumisia.

4. Auta asettamaan itsesäätely tavoitteita ja ole tukena

Itsesäätely ei aina koske tunteita, vaan esimerkiksi mielitekojen vastustaminen tai se, että aloittaa lukemaan kokeisiin tarpeeksi ajoissa on osa itsesäätelykykyä. Pohtikaa yhdessä lapsen kanssa, kuinka itsesäätely tällä alueella kehittyisi? Mitä lapsen tulisi tehdä ja miten aikuinen voisi olla siinä tukena? Auta lasta asettamaan omia itsesäätely tavoitteita.

5. Rutiinit

Ennakointi ja päivärutiinit auttavat itsesäätelykyvyn kehittymisessä. Suunnittelua voi käyttää esimerkiksi miettiessä, mikä aika päivästä on hyvä hetki kotiläksyjen tekoon? Onko parempi sopia, että ne tehdään heti koulun jälkeen vai onko ensiksi lepohetki ja sitten kotiläksyt? Kun aika on päätetty ja sitä aletaan toteuttaa, niin tekemisestä tulee rutiinia ja osa päivärytmiä. Läksyt tulevat tehdyksi, kun niillä on tuttu paikka päivässä. Rutiinit auttavat itsesäätelykykyämme riittämään pidemmälle, emmekä mene niin helposti mukaan houkutuksiin.

6. Kehitä myös omia itsesäätelytaitoja

Lapsi katsoo tarkkaan miten vanhemmat reagoivat ja toimivat eri tilanteissa. On siis erittäin tärkeää, miettiä omaa itsesäätelykykyä. Kun teen kotitöitä, keskitynkö yhteen asiaan kerralla ja hoidanko ensiksi pyykkikoneen, tiskaan tiskit ja teen ruokaa vai heitänkö pyykit koneeseen, laitan pannun lämpenemään, tiskaan pari tiskiä, palaan laittamaan pannulle voita ja heitän pyykkikoneeseen pesuaineen? Ryntäänkö paikasta toiseen vai pystynkö keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kun olen väsynyt ja ärtynyt, osaanko hillitä tunteeni vai huudanko, niin että koko perhe varmasti tietää, että nyt on huono päivä? Aseta myös itsellesi itsesäätely tavoitteita niillä alueilla, joilla oma itsesäätelysi mahdollisesti kaipaa kehittymistä.

Lisää vinkkejä lapsen itsesäätelyyn täältä.

Mitkä asiat estävät itsesäätelyn kehittymistä?

1.Vanhemman puutteellinen itsesäätelykyky

Jos vanhemman on vaikea hallita tunteitaan, säädellä mielitekojaan tai muuten itsesäätelykyky on heikko, vaikeuttaa se myös lapsen itsesäätelykyvyn kehittymistä. Vanhemman on vaikea opettaa lapselle sellaista, mitä ei itse hallitse ja ”älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon” ei saa lasta kuuntelemaan tai kunnioittamaan aikuista, vaan nostaa enemmän vastarintaa kuin yhteistyöhaluja.

Vinkkejä aikuisen itsesäätelyyn täältä

2. Tunteiden kieltäminen

”Nyt lopetat ton murjottamisen. Mä en katsele enää yhtään tollaista naamaa.”, ”Ei tollaisesta nyt voi olla vihainen. Nyt lopetat.” Se, että lasta kielletään tuntemasta joitain tunteita tai lapsi tuntee, että ne ovat vääriä, eivät lisää tunteiden käsittelytaitoja. Se, että lapsi oppii peittämään tunteensa ei ole itsesäätelykykyä. Pahimmassa tapauksessa tunteet jäävät kytemään pinnan alle ja tulevat esiin vuosien päästä yllättävissäkin tilanteissa. Tunteiden kieltäminen ei ole tunnekäsittelyä eikä näin kasvata mielestäni itsesäätelykykyä.

3.Välinpitämättömyys

Joskus vanhemmat ajattelevat, että on parempi, että ei huomioi ollenkaan lapsen huonoa käyttäytymistä. Joka asiaan ei kannata tarttua, mutta isot asiat tulee käsitellä. Jos annat lapsen raivota, lyödä sinua, purra tai muuten purkaa tunteitaan huonolla tavalla, puuttumatta siihen ollenkaan, et auta lasta käsittelemään tunteitaan. Lapsi ajattelee, että hän voi toimia näin myös muiden kanssa. Lapsi lyö sinun lisäksi myös muita lapsia ja aikuisia. Hän ajattelee sen olevan sallittua eikä välttämättä myöskään osaa ilmaista tunteitaan muulla tavalla. Mielestäni on vanhemman velvollisuus opettaa lasta ilmaisemaan tunteitaan ei-väkivaltaisella tavalla.

Materiaalia

Tässä yhteydessä vinkkaan kolme varsinkin tunnekäsittelyyn liittyvää teosta.

Sarah Silverton: Mindfulness: Tietoisen läsnäolon läpimurto on hyvä apu koko perheen itsesäätelyn harjoittamiseen. Kirja sisältää harjoituksia niin aikuisille kuin lapsille. Hengityksen hallitseminen ja kehotietoisuus auttaa myös tunnehallintaan.

Ben Furmanin: Ratkaisutarinoita 2: Elina kesyttää tiikerin on kertomus siitä, kuinka Elina kesyttää oman kiukkunsa. Kirja auttaa lasta ja vanhempaa löytämään ratkaisuja lapsen kiukkuun ja kiukkukohtauksiin. Olen itse käyttänyt kirjaa lukemalla ja keskustelemalla lasten kanssa. Olemme myös piirtäneet tiikereitä ja tehneet tiikerinaamioita. Kirjan tarinan ympärille voi rakentaa leikkejä ja askarteluja asian käsittelyn tueksi.

Katri Kirkkopelto: Molli kertoo Mollista joka haluaisi ystäviä ja tähän tarinaan liittyy paljon tunteita.

Kirjaan liittyy harjoitusmateriaalia. Molli. Hyvällä mielellä vai pahalla päällä – tunteet taidoiksivihkonen, joka sisältää tunnetaitoharjoituksia, joita tehdä lasten kanssa sekä tunnekortit, joita käyttää eri harjoitusten tekemiseen.

Lisää harjoituksia:

Huomaa hyvä! – kirja ja toimintakortit

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents