Siinä hetkessä tuntuu, että kaikki pysähtyy. Hiljaisuudessa kuulen vain tasaista huminaa ja hengitykseni. Tunnen tyyneyttä, tunnen olevani yhtä maailman kanssa. Minulla ei ole kiire mihinkään. Kaikki elämäni asiat tuntuvat merkityksellisiltä ja luotan tulevaisuuteen. Rauhallisuus ja lämmin olo valtaa kehoni. Olen tässä ja nyt.
Hengellisyys voidaan helposti ajatella uskonnollisuutena, mutta luonteenvahvuutena se ei ole pelkästään sitä. Hengellisyys on paljon laajempi käsite, joka koostuu monenlaisista näkemyksistä.
Mitä hengellisyys on?
Hengellisyys on kokemus siitä, että elämällä on tarkoitus ja olemme osa jotain kokonaisuutta. Oma elämä on osa suurempaa suunnitelmaa, jossa koemme olevamme osallisina. Tämä ohjaa meidän arvojamme, uskomuksiamme, ajatuksiamme ja toimintaamme. Kokemusta siitä, että tapahtuvilla asioilla on tarkoitus ja merkitys.
Ihmiset löytävät hengellisyyttä eri paikoista. Jollekin se on uskonnon harjoittamista, toisille meditointia, kolmansille yhteys luontoon ja neljänsille hyvän tekeminen toisille.
Hengellisyyden vahvuus on käännetty myös suomeksi henkisyys sekä uskonnollisuus. Alkuperäisinä englanninkielisinä vastineina spirituality ja religiousness. Tämä luonteenvahvuus vaikuttaa olevan moniuloitteisuutensa takia hieman vaikeasti käsitettävä. Se voi sisältää uskonnollisuutta tai sitten ei. Uskonnollisuus itsessään on käsite, joka määritellään eri tavalla eri kulttuureissa ja maissa. Näkemyksiä on monia. Itse tarkastelen tätä luonteenvahvuutta henkisyyteen, hengellisyyteen ja merkityksellisyyden kokemukseen liittyvänä vahvuutena ja elämän voimavarana.
Miksi se on tärkeää?
Hengellisyys vastaa useisiin elämäkatsomuksellisiin pohdintoihin. Miksi olen täällä? Mikä on elämäni tarkoitus? Mihin uskon? Hengellisyydestä saadaan muun muassa turvan tunnetta ja mielekkyyttä elämään. Se on monen ihmisen elämän tukipilari ja auttaa tekemään elämän valintoja. Monissa tutkimuksissa on todettu, että merkityksellisyyden löytäminen elämän vastoinkäymisille, auttavat meitä selviämään niistä. Hengellisyys tuo monille tällaista tapahtumien merkityksellisyyttä ja toimii voimavarana vastoinkäymisissä.
Onko vahvuuteni hengellisyys?
Uskot olevasi osa suurempaa suunnitelmaa
Tapahtuvilla asioilla on mielestäsi tarkoitus ja merkitys
Hengellisyys tuo sinulle turvaa ja antaa sinulle voimaa vastoinkäymisissä
Sinulla on vakaa ajatus siihen mihin uskot ja mitkä asiat ohjaavat elämääsi
Tunnet olevasi osa maailmankaikkeutta
Hengellisyyden vahvuuden käsittelyhetki
1. Viikon vahvuus
Tällä viikolla viikon vahvuutta arvuutellaan lauluin. Hengellisyyden vahvuuteen liittyvä laulu voisi olla esimerkiksi virsi, meditaatioääni tai luonnosta kertova kappale. Tärkeää olisi, että laulun tunnelmasta tai sanoituksesta voi arvata luonteenvahvuuden. Arvuuttaja voi laulaa laulun tai laittaa soimaan levyltä
2. Vahvuuden käsittely toimintakortin, kirjan tai keskustelun kautta
Hengellisyydellä ja sen näkymisellä jokaisen elämässä voi olla todella erilaisia muotoja, siksi ei mielestäni kannata lähteä pohtimaan asiaa, jonkun tietyn uskonnon tai ajattelusuuntauksen kautta, vaan enemmän perimmäisten kysymysten. Millainen maailma on? Mikä on elämäni tarkoitus?
Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä konkreettisemmin asiat tulisi käsitellä. Voi lähteä esimerkiksi siitä, että mitä haluan tehdä isona? Vastaus voisi olla vaikka poliisi. Sitten lähteä siitä, että mitä poliisi tekee? Ottaa kiinni rosvoja. Miksi se on tärkeää? Että pahikset saadaan kiinni. Sitten voidaan tehdä asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten ”sinulle on siis tärkeää auttaa ja suojella ihmisiä?”. Lapselle konkreettisten asioiden kautta mennään syvemmälle pohtimaan elämän tärkeitä kysymyksiä.
Myös sadut ja tarinat ovat hyviä. Näistä esimerkkejä artikkelin lopussa, materiaalia osassa.
3. Päivän pysäkit
Tehkää päivän aikana pieniä pysähtymisiä, jolloin rauhoitutte hetkeksi hengittelemään, tutkiskelemaan kehon tuntemuksia ja ajatuksia. Pysähtymiset mahdollistavat aivojen ”automaattivaiheen” vaihtamisen tiedostavammalle tasolle. Se auttaa olemaan paremmin yhteydessä omaan kehoon ja ajatuksiin sekä avaa aistimme ympäristön tarjoamille kokemuksille. Päivän pysäkki voi olla esimerkiksi rukoushetki, mindfulness hetki, musiikkihetki tai hiljaisuuden hetki.
4. Minun polkuni
Tässä harjoituksessa pohditaan millaista polkua kuljemme elämässä ja mitä kohti olemme menossa.
Pienillä lapsilla ei ole samaa aikakäsitystä, kuin aikuisilla, joten käsiteltävä aikajänne tulisi olla sitä lyhyempi, mitä pienempi lapsi on.
Aiheita voivat olla esimerkiksi millaisia valintoja teen, mikä haluaisin olla isona, mitä asioita tai millaisia ihmisiä arvostan, esikuvani.
Koululaiset osaavat jo pohtia pidemmälle tulevaa koulutietä, ammattia, kotipaikkaa ja elämänvalintoja. Onko ekologisuus minulle tärkeää, mitä arvoja olisin valmis puolustamaan, mitkä asiat ovat minulle merkityksellisiä?
Tässä on tärkeää, pitää mielensä avoimena kaikille lasten vastauksille. Lapset voivat vastata hyvinkin epärealistisesti, mutta tarkoitus ei ole torpata kenenkään ajatuksia tulevaisuudesta, vaan herättää pohtimaan näitä kysymyksiä.
5. Vastoinkäymisten voimavarani
Tässä harjoituksessa mietitään millaisia ajatuksia meille tulee ja mitä teemme, kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Tuntuuko meistä, että juuri näin piti tapahtua ja yritämmekö oppia niistä jotain? Vai jääkö surullisuus helposti päälle ja kestää pitkän ajan kunnes palaudumme?
Pienien lapsien kanssa voi vaikka laittaa lattialle erilaisia vastausvaihtoehtoja tai kuvia. Vastausvaihtoehdot voivat olla esimerkiksi ”tunnen itseni surulliseksi”, ”tunnen itseni hetken surulliseksi, mutta sitten tulen paremmalle mielelle”, ”tunnen että selviän asiasta”, ”ajattelen, että asiat aina loppujen lopuksi kääntyvät hyvään”. Kuvat voivat olla esimerkiksi erilaisia tunnetiloja. Hyviä valmiita kuvia löytyy esimerkiksi Papunetin sivuilta.
Lisäksi voi käsitellä, mitkä asiat auttavat selviämään vastoinkäymisistä? Vastauksia voisi olla esimerkiksi ”Keskustelen aikuisen/ystävien kanssa”, ”Teen omasta mielestä kivoja asioita”, ”Kävelen luonnossa”, ”Luen kirjoja.”, ”Menen äidin/isin syliin”.
Miten vahvistan lapsen hengellisyyttä?
1. Ole avoin mielen kysymyksille
Pieni mieli tutkailee maailmaa ja kyselee paljon. Välillä kysymykset voivat olla myös haastavia ja aikuisen haasteellisia vastata niihin. Varsinkin elämän ikäviin asioihin, eroon, sairastumiseen tai läheisen kuolemaan on usein aikuisilla vaikeaa vastata. Lapsen kysymysten ohittaminen aiheuttaa lapsessa hämmennystä ja asiasta voi tulla tabu. Asia josta ei saa puhua. Siksi on tärkeää nähdä vaivaa ja vastata rohkeasti myös vaikeisiin kysymyksiin. Vaikeiden asioiden käsitteleminen haastaa myös meitä aikuisia pohtimaan omia kipu- ja kasvukohtia. Joskus aikuisen täytyy saada ensin tukea oman ajattelun ja tunteiden tueksi esimerkiksi terapeutilta tai psykologilta, jotta voi olla lapsen tukena ja vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
”Missä se aarrearkku on?” kysyy nelivuotias poikani kirkon pihalla matkalla isoäitini hautajaisiin. Olemme ennakkoon puhuneet hautajaisista, mitä siellä tapahtuu ja millaista siellä on. Olemme puhunut papista, siunaamisesta ja arkusta. Pojallani ei ole aiempaa kokemusta hautajaisista, joten lastenkirjojen aarrearkku on ainoa arkku, mikä hänelle tulee mieleen. Olen välttänyt ruumisarkku sanaa ja puhunut pelkästään arkusta, joten sekaannus on ymmärrettävä. Aarrearkku on toisaalta mielestäni hyvin kuvaava sana. Isoäiti on ollut meille tärkeä ihminen, elämämme aarre. Arkkuun on laitettu meille rakas asia, sellainen kuin aarre voi olla. Selitän pojalle, että vaikka aarrearkku voisi olla hyvin kuvaava, ei hautajaisissa arkkua yleensä kutsuta sillä nimellä. Keskustelun kautta pääsemme yhteisymmärrykseen aarrearkun ja tämän arkun eroavaisuuksista.
2. Ole avoin kaikille näkemyksille
Monella on aikuisikään mennessä muodostunut jo oma käsitys siitä, mitä hengellisyyden tulisi tai ei tulisi olla. Hengellisyys ilmenee kuitenkin eri muodoissa, joten kannattaa pitää mieli avoinna kaikille sen ilmenemismuodoille, eikä vain tyrkyttää yhtä mallia.
”Minä niin pidän siitä, kun metsässä lehdet kahisevat tuulessa” huokaisee koululainen metsäretkellä. ”Tulee sellainen rauhallinen olo. Tuuli vie mennessään kaikki murheet ja metsä tuntuu niin turvalliselta. Kaikella on paikkansa.” Olen yllättynyt yhtäkkisestä kommentista, mutta iloinen miten hyvin lapsi pystyy kuvailemaan ja jakamaan kokemustaan. Hänelle hengellisyys tuntuu ilmentyvän luonnon kautta. Minulla itsellä ei ole samaa kokemusta, mutta arvostan lapsen kokemusta siitä, mikä hänestä tuntuu hyvältä ja merkitykselliseltä. Näin voin vahvistaa hänen tapaansa kokea hengellisyyttä.
3. Ohjaa löytämään oma polku
Niin ristiriitaiselta kun se voi välillä tuntuakin, niin lapsella ei välttämättä ole samanlaista hengellisyyttä tai arvoja kuin häntä kasvattavalla aikuisella. Omalla esimerkillä, toiminnalla ja ajatuksilla, jaamme lapselle arvojamme ja näkemyksiämme. Tärkeää on kuitenkin arvostaa myös sitä, jos lapsemme näkemys eroaa omistamme.
Meidän perheessä erilaiset näkemykset ovat sujuvasti sekaisin. Omalla iltasatuvuorollani luemme lapseni kanssa iltarukouksen, isänsä kanssa heillä on oma hyvän yön toivotus loru. Aikanaan lapsemme saavat valita, mitä polkua itse haluavat kulkea. Se voi olla minun tai mieheni tapa tai jotain ihan muuta. Kaikista tavoista kerrotaan ja kaikille näkemyksille on tilaa. Vaikka meillä on mieheni kanssa eri tavat toteuttaa hengellisyyttä, arvomaailmamme kulkee hyvin samoja polkuja. Tästä syystä meidän on helppo olla avoimia toisen tavoille ja ajatuksille. Perheen sisällä on hyvä löytyä tilaa myös eriäville mielipiteille ja näkemyksille.
Materiaalia
Hengellisyyttä voi lähestyä ja käsitellä monesta näkökulmasta. Siihen voi liittää uskonnollisuuden tai käsitellä asiaa yleisemmällä tasolla.
Kirkkovuosi lasten kanssa käsittelee hengellisyyttä Suomen suurimman uskonnon, evankelisluterilaisuuden, kautta. Mitä kirkkovuoteen kuuluu, miten ne voi selittää lapselle ja mitä annettavaa näillä perinteillä on hengelliselle elämällemme. (Monica Wikström-Jokela, John Wikström, Anita Polkutie. Kirjapaja. Helsinki.2004.)
Adventista Ramadaniin – Uskonnolliset juhlat Suomessa käsittelee Suomen uskonnollisia juhlia eri uskontojen kautta. Tässä lapsen on mahdollista saada tietoonsa eri uskontojen perinteitä ja tapoja käytännön tasolla. (Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Olli Seppälä. Kijrapaja.Helsinki.2016.)
Ajatella 1 – filosofiaa tytöille ja pojille osa I – johdattelee filosofisen ajatteluun lähteille pohtimaan muun muassa tietoa, aikaa, onnea ja onnettomuutta. Millainen on maailma ja mistä se koostuu? Mikä on paikkani siinä? (Brigitte Labbé, Michel Puech. Lasten keskus. Helsinki.2006. Olemassa myös osa II.)
Isä on rinkeli – joogaa lapsille ja vanhemmille kirjassa opitaan tarinan kautta jooga-asentoja. Kirjaa lukemalla voi yhdessä lapsen kanssa pitää joogahetken. Tämä sopii esimerkiksi päivän pysäkki harjoituksen tekemiseen. (Baron Baptiste. Suom. Riitta Oittinen. Pieni karhu.Kärkölä. 2007.)
Lisää hengellisyydestä
Huomaa hyvä! – kirjassa käsitellään 16 vahvuutta, joten siellä ei ole enää hengellisyyden vahvuudesta omaa kirjoitusta. Vahvuus löytyy kuitenkin lyhyesti kuvailtuna Huomaa hyvä! – toimintakorteista.
Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents, kappaleessa 24 ”religiousness”
Viimeisimmät kommentit