”Kun meistä tulee aikuisia, niin voidaan tehdä ihan mitä halutaan. Mä en jaksa odottaa, että olen aikuinen.” totesi ystäväni, kun olimme ala-asteella. Muistan silloin ajatelleeni, että aikuisena sitä on sitten jotenkin ”valmis”. Kotoa saadaan kaikki elämäntaidot ja opit. Sitten vaan kotoa lähtiessä eletään niiden mukaan.
Nykyään en itse usko, että koskaan olisin valmis. Aina voi oppia uutta, aina voi parantaa taitojaan. Ihmisen ajattelu kehittyy ja muokkaantuu koko elämän ajan. Parhaimmillaan ihmisen henkinen kasvu jatkuu aina kuolemaan saakka.
Jokainen päivä tuo elämäämme uusia asioita, mutta suuret linjat määrittyvät usein elämänmuutosten kautta. Kun muutamme pois kotoa, aloitamme opiskelun tai parisuhteen, saamme lapsia, joku läheisemme kuolee tai eroamme. Muun muassa nämä ovat asioita, jotka määrittelevät kasvun suunnan. Miten muutokset vaikuttavat minuun? Miten otan ne vastaan ja miten toimin? Miten oma roolini muuttuu suhteessa muihin ja miten sopeudun siihen? Lisääntyvätkö voimavarani, kasvanko henkisesti vahvemmaksi ja viisaammaksi vai lamaannunko ja katkeroidun? Menetänkö elämäni hallinnan, hetkellisesti vai lopullisesti? Menenkö positiiviseen vai negatiiviseen suuntaan?
Pohja näiden tilanteiden kohtaamiselle luodaan mielestäni lapsuudessa. Ne taidot, joita on tai ei ole opittu kotona, vaikuttavat tilanteesta selviytymiseen ja kasvun suuntaan. Kodin lisäksi eväitä elämään antavat muun muassa muu suku ja läheiset, koulu, harrastustoiminta ja ystävät. Monia taitoja opetellaan kuitenkin vasta aikuisuudessa. Joko niitä ei ole opittu lapsuudessa tai niille ei ole ollut aiemmin tarvetta.
Itsetuntemus on mielestäni yksi avainsana. Mitkä ovat tämänhetkiset taitoni, tietoni ja tarpeeni? Miten käytän niitä vahvuuksia tässä tilanteessa? Mitä taitoja vielä tarvitsisin? Miten opin ne? Selviänkö yksin vai tarvitsenko apua?
Saan kiitoksia näytelmän jälkeen. Tunneilmaisuni on voimakasta ja räiskyvää. Rooli oli minulle helppo, koska se sopi silloiseen tuliseen luonteeseeni ja vahvaan teatteriopiskelijan ”tunne edellä-järki perässä” -ajatteluun. Siirryttyäni yliopistoon tilanne jatkui suunnilleen samana. Sosiaalisissa tilanteissa uin kuin kala vedessä opittujen ilmaisutaitojen ja positiivisen asenteen avulla. Kärsimättömyyteni toimi jopa etuna siihen, että sain asioita eteenpäin. Tein paljon ja nautin vauhdista. Olin mukana kaikessa ja kaikkialla. Kun minusta tuli äiti, ei entiset toimintatavat olleetkaan sopivia. Lapsen kanssa ei voinut olla kärsimätön eikä asioita tehdä kiireellä. Tunne-elämän räiskyvyys ei todellakaan ollut arvostettu ominaisuus perhe-elämässä. Ainakaan jos haluaa perheen voivan hyvin. Täytyi vahvistaa ja lisätä kärsivällisyyttä ja itsesäätelyä. Käytin paljon positiivisen psykologian harjoitteita, joihin tutustuin opiskelujeni kautta. Uusien taitojen opettelu ei ollut helppoa, mutta ehdottomasti kannattavaa. Yllättäen se toi elämään myös paljon muutakin. Yhden taidon opettelu avasi ovia myös muille asioille. Itsesäätelyn vahvistumisen myötä tunsin kehittyväni myös kuuntelijana, vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa parani ja tunneskaalani laajeni. Kärsivällisyyden lisääntymisen kautta tulin muissakin asioissa huolellisemmaksi ja tarkemmaksi sekä rauhallisemmaksi, ihan puheenkin tasolla. Papupadasta tuli pohdiskeleva mietiskelijä, sanoissaan ja ilmaisussaan tarkempi viestijä. Hyödylliset vaikutukset ulottuivat myös työhöni ja ystävyyssuhteisiin. Positiiviset vaikutukset läpäisivät kaikki elämänalueet.
Uusia taitoja opetellakseen ja omaa henkistä kasvua vahvistaakseen ei kuitenkaan tarvitse odottaa elämänmuutoksia, vaan niitä voi opetella joka päivä. Miten lisään omaa hyvinvointia, optimistisuutta, elämäntyytyväisyyttä, resilienssiä ja kykyä selvitä elämän haasteista?
Positiivinen psykologia antaa mielestäni paljon hyviä välineitä aikuisen oman positiivisen kasvun tukemiseen. Pienet asiat arjessa lisäävät henkistä hyvinvointia ja tukevat positiivista kasvua. Kuvassa muutamia mitä itse toteutan.
(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)
Vanhemmilla (ja muilla kasvattajilla) on oman henkisen kasvun lisäksi vastuullaan myös lapsen henkisen kasvun turvaaminen. Miten luomme pohjan positiiviselle kasvulle? Kuten jo aiemmin olen useasti todennut: olen mitä opetan. Jotta voisimme auttaa lasta kasvamaan positiiviseen suuntaan, pitää meidän huolehtia omasta positiivisesta kasvusta. Jos elämän tuomat muutokset laittavat aikuisen kasvun negatiiviseen kierteeseen ja tuovat esiin katkeruutta, itsesäätelyn katoamista, vihan tunteita tai muita negatiivisia tekijöitä, on niillä vaikutusta myös lapsiin. Jos lapsi näkee aikuisen kadottavan elämän hallinnan, vaikuttaa se myös lapseen. Viisain teko silloin on hakea apua. Mielestäni kenenkään ei ole pakko pärjätä yksin. Jokainen tarvitsee jossain vaiheessa elämää apua ja parhaimmassa tapauksessa sitä myös saa.
Positiivisessa kasvatuksessa on kyse kasvusta, kasvattamisesta ja yhdessä kasvamisesta. Siksi blogini nimi voisi yhtä hyvin olla positiivinen kasvu ja kasvatus. Tavoitteena antaa vanhemmille (ja muille kasvattajille) välineitä huolehtia omasta positiivisesta kasvusta kohti kukoistusta sekä auttaa lapsia saavuttamaan positiivisen kasvatuksen kautta oman täyden potentiaalin, kukoistuksen.
Summa Summarum – Lapset oppivat meiltä joka päivä ja me opimme uusi asioita lapsistamme ja lastemme kautta. Turvataksemme lapsemme kasvun, pitää meidän huolehtia myös omasta hyvinvoinnista ja tarpeista.
Viimeisimmät kommentit