Positiivisen kasvatuksen aakkoset

Jaa tämä sivu

Aamu – päivän suunta alkaa aamusta. Siksi hyviin aamurutiineihin kannattaa panostaa. Jokaiseen aamuun täytyy mahtua hetki, jossa makoilla lapsen kanssa pienen tovin sohvalla tai antaa aamuhalaus teini-ikäiselle. Kiireetön, rauhallinen aamu on hyvän arjen a ja o.

Bruum, bruum! – auto kaartaa lattialla ja kurvaa autopesulaan. Lattialla istuminen ei ole aina mieluisinta puuhaa, mutta lapselle erityisen tärkeää. Siinä yhdistyvät läsnäolo, aikuisen osoitus lapselle, siitä että hän arvostaa lapselle tärkeitä asioita ja se on myös aikaa lapsen kertoa omia ajatuksiaan. Leikkiminen on arjen terapiaa ja usein hyvä pysähdyshetki myös aikuiselle.

Cd – musiikin kuuntelemisella on monia terveydellisiä vaikutuksia. Tutkitusti musiikin kuunteleminen voi muun muassa vähentää ahdistusta, alentaa verenpainetta ja kivun tuntemusta sekä parantaa unen laatua, mielentilaa ja muistia. Meillä kuunnellaan paljon ja usein musiikkia. Suosittelen musiikin kuuntelemista kurssilaisilleni rentoutumiseen, itsesäätelyyn, stressaaviin tilanteisiin sekä mielen vireyden nostamiseksi.

Tappelemme lapsen kanssa pukemisesta. Tunnen kuinka verenpaine nousee ja alkaa kiukuttaa. Päässäni paukuttaa vain ”Laita ne vaatteet päälle. Heti!”. Olen jännittyneessä vastarintatilassa. Yritän laskea kymmeneen, mutta se ei auta. Lähden tilanteesta viereiseen huoneeseen ja laitan musiikin soimaan. Hengittelen ja kuuntelen musiikkia hetken aikaa silmät kiinni. Hetken kuluttua oviaukosta tulee esiin pää ja kohtaan kysyvän katseen. Jätän musiikin päälle ja siirryn takaisin eteiseen rauhallisena. Kun ajatus kulkee paremmin, keksin mukavan leikin pukemiseen ja myös lapsi on valmiimpi yhteistyöhön, kun olen rauhallinen.

Delegointi – Lapsen kasvattamista ei ole tarkoitus hoitaa yksin. Siihen osallistuu vanhempien lisäksi suku, päivähoito- tai koulun henkilökunta, harrastusohjaajat ja muut kasvattajat. Hyvä turvaverkko koostuu monista kasvattajista, jotka tukevat lapsen kasvua. Hyvä yhteistyö ja vastuun jakaminen auttavat voimavarojen säätelemisessä. Jos tuntuu, että suvusta tai ystävistä ei löydy tukea, voi sitä löytyä vertaistukiryhmästä tai tukiperhetoiminnasta. Lapsen kasvatusta ei tarvitse tehdä yksin! Avun pyytäminen ja kasvatuksen vastuun jakaminen ei ole heikkoutta vaan aikuisen vahvuutta ja vastuullista toimintaa.

Empaattinen kohtaaminen – tehokkaampaa kuin kulmien kurtistus on lapsen empaattinen kohtaaminen. Aikuisen rauhallinen käytös lasta kohtaan aktivoi aivojen empatianeuronit ja saavat myös lapsen rauhoittumaan. Lapsi ei mene puolustustilaan vaan on valmiimpi vastaanottamaan aikuisen ohjausta.

Fffffaarao – varsinkin kiireessä pinna kiristyy helposti ja ärräpäät meinaavat lennellä. Onneksi itsesäätely jarruttaa sanan puoleenväliin ja ärräpäät saa vaihdettua vaihtoehtoisiin sanoihin. Joskus vaihtoehtoiset sanat vääntyvät niin omituisiin muotoihin, että kireys vaihtuu nauruun. Huumori toimii taas hyvänä stressin lievittäjänä.

Hyvän huomaaminen – Kuinka keikauttaa arjen ”ei”, ”älä” kieltopainotteinen sävel, kehuvetoiseen ”hienoa”, ”hyvin tehty” lapsen ohjaamiseen? Hyvän huomaaminen ei tule useimmalle meistä automaattisesti, vaan sitä pitää tietoisesti opetella. Aivotreeni kuitenkin kannattaa ja kehuvetoisella toiminnalla on suotuisat tulokset. Aikuisen ja lapsen yhteys vahvistuu ja yhteinen oleminen helpottuu. Vahvuuksien kautta kasvattaminen palvelee molempia osapuolia. Kun ottaa omat vahvuudet käyttöönsä on mahdollisuus saavuttaa kukoistus.

Itsesäätely – itsesäätely on 10 suosituimman hakusanan joukossa, jolla tullaan blogiini, eikä ihme. Itsesäätely ei ole helpoimmasta päästä ja tunteiden hallinta niin lapsilla kuin aikuisilla tuntuu olevan haasteita asian kanssa. Onneksi itsesäätelyä voi harjoitella ihan missä iässä tahansa. Sitä voi tehdä myös yhdessä koko perheen voimin.

Joustavuus – rutiinien vastakohtana on tärkeää muistaa joustavuus. Vaikka kotiläksyt on sovittu tehtäväksi aina päivällisen jälkeen, voi isovanhempien yllätysvierailu muuttaa suunnitelmia. Joustavuus opettaa myös lapselle joustamisen taitoja. Muutos ei aina ole pahasta, vaan tilannekohtainen tarkastelu on hyvä taito.

Kunnioitus – kunnioitus koostuu kolmesta osasta. Kunnioittava käsi – en koske sinuun väkivallalla tai tavalla jota et halua. Käytän kunnioittavaa, lempeää kosketusta. Kunnioittava puhe – en puhu sinulle alentuvasti, satuttavasti tai loukkaavasti. Puhun sinulle tasa-arvoisena keskustelukumppanina. Kasvun kunnioitus – en yritä muovata sinusta haluamaani ihmistä, vaan tuen valintojasi, päätöksiäsi, arvoja, vaikka ne eroaisivat omistani. Arvostan ainutlaatuisuuttasi.

Luonteenvahvuudet – luonteenvahvuuksien tunnistaminen, käyttöön ottaminen ja vahvistaminen ovat teitä hyvään oloon ja kehittymiseen. Luonteenvahvuuksien kautta meillä on mahdollisuus kukoistukseen.

Minäpystyvyys – on niin lapsen kuin aikuisenkin itsetunnon perusta. On kyse mistä asiasta tahansa,  ”Minä pystyn tähän” tai ”Minä voin oppia tämän” on ajatus, joka kannattaa löytyä oman pään sisältä. Minäpystyvyys on uskoa omiin kykyihin.

Naama-aika – Naama-aika on ruutuajan vastakohta. Naama-aika on sitä mitä me kaikki tarvitsemme, varsinkin pienet lapset. Se vahvistaa vuorovaikutusta ja nähdyksi tuleminen vahvistaa omanarvontuntoamme. Naama-aika opettaa meille tärkeitä sosiaalisia taitoja ja ovat hyvän kehityksen peruskohtia.

Optimismi – Optimismi on valinta siitä, millä tavalla näkee maailman. Optimismissa keskitytään elämän parhaimpiin puoliin, mikä on hyvin juuri nyt. Optimismi ei ole osa temperamenttia, synnynnäistä, vaan sitä voi tietoisesti harjoitella ja opetella. Optimismista on tutkitusti hyötyä. Optimistit todennäköisimmin säilyttävät täyden toimintakyvyn vaikeissa tilanteissa. He asettavat useampia tavoitteita, eivätkä luovuta helpolla. He pystyvät säilyttämään suhteellisen hyvän hyvinvoinnin ja mielenterveyden tason stressiaikoina. Optimistinen ajattelu tukee positiivisia tunnetiloja, elinvoimaa ja korkeaa moraalia sekä lisää fyysistä että henkistä hyvinvointia.

Positiivinen kasvu – aikuisuus, vanhemmaksi tuleminen tai lasten kasvattaminen ei tarkoita, että olisimme valmiita ja lapsi vain ammentaa viisauttamme ja oppii meiltä uusia taitoja. Moneen kertaan olen todennut ”olemme mitä opetamme”. Emme voi siis opettaa mitään, mitä emme itse hallitse. Lapsen kasvattamisen lisäksi meidän on tärkeää huolehtia omasta henkisestä kasvusta. Mihin suuntaan olen menossa? Mitä taitoja haluaisin vielä oppia? Mitä tietoa saada? Kasvamme syntymästämme aivan elämämme viimeisiin päiviin saakka.

Qwerty näppäimistö – useimmin kysyttyjen kysymysten joukossa on ruutuaika. Miten kauan lapsen voi antaa olla ruudun edessä? Onko eroa tietokoneella, telkkarilla tai pelaamisella? Ruutuaikaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ainoastaan suosituksia. Lapsissa on myös todella paljon eroja. Toiset koukuttuvat helposti peleihin ja toiset jaksavat katsoa ohjelmia vain hetken ennen haluavat jo muihin leikkeihin.

Kun miettii ruutuaikaa on hyvä pitää mielessä kuitenkin seuraavat asiat:

1) Pidä kiinni ikärajoista. Ne ovat oikeasti ajateltu lapsen parhaaksi. Aikuisen läsnäolo ei estä mahdollisesti pelottavien kuvien jäämistä lapsen mieleen. 2) Vastapainoksi on tärkeää olla myös paljon naama-aikaa. Ruutuajan tulee olla tasapainossa muun tekemisen kanssa. Lapsen pitää innostua myös leikkimisestä ja muista puuhista. 3) Pidä huolta, että lapsi saa myös tarpeeksi liikuntaa ja kiinnitä huomiota lapsen peli- tai katseluasentoon. Väärä asento pitkän aikaa voi aiheuttaa fyysisiä ongelmia.  4) Rauhoita ilta-aika. Välkkyvä ruutu häiritsee unta. Vähintään tunti ennen nukkumaanmenoa ruudut pois. 5) Seuraa lapsen tekemistä, jos mikään muu kuin pelaaminen ei enää kiinnosta, on aika vähentää ruutuaikaa.

Rakkaus, rajat, rutiinit, resilienssi-  Tämä on varmaan aakkosten tärkein kirjain. Sen sisälle mahtuu monta todella tärkeää sanaa. Rakkauden tulisi olla kaiken kasvatuksen ydin. Pääajatuksen tulisi olla ”miten ohjaan ja opetan tuota rakasta lasta?” oli kyse sitten omasta, hoitolapsesta tai naapurin lapsesta. Rajat tuovat lapselle turvaa ja ottavat pois liiallisen vastuun. Toinen turvaa tuova asia on rutiinit, jotka auttavat lasta ennakoimaan tilanteita ja poistavat liian jännityksen. Lapsi tietää mitä tehdä ja mitä häneltä odotetaan sekä mitä päivä tuo tullessaan. Resilienssi, ”taipuu vaan ei katkea”, auttaa meitä toipumaan elämän tuomista vastoinkäymisistä. Optimismi, toiveikkuus ja omien selviytymiskeinojen sekä vahvuuksien tunnistaminen vahvistavat resilienssiä.

Syli – olkoon kyse minkäikäisestä lapsesta tahansa, niin sylin on tärkeää olla aina avoinna. Syli ei ole vain lohdutusta varten eikä sitä tarvitse lapsen ansaita. ”Pääset syliin, kun rauhoitut” ajattelu vie lasta pois. Syli on lapsen oikeus, turvasatama, johon lapsen on aina oikeus tulla.

Taitojen opettelu – Kaikki ongelmatilanteet on mahdollista muuttaa taidoiksi. Lapsen ei-toivottu käyttäytyminen on usein taitojen puutetta. Helposti vihastuva lapsi kaipaa itsesäätelytaitoa ja pelokas lapsi rohkeustaitoa. Näitä voi opetella yhdessä.

Uniikki – Kasvatus ei ole ”One size fits all” toteaa Daniel Siegel. Jokaisen lapsen kohtaaminen ainutlaatuisena yksilönä, auttaa lasta kasvamaan omanlaiseksi persoonaksi. Ne, joilla on monta lasta tai työskentelevät eri lapsien kanssa, tietävät miten kaikki tavat eivät sovi kaikille lapsille. Siksi on hyvä olla laaja työkalupakki, josta ammentaa ratkaisuja eri tilanteisiin.

Vastarinta – uhma on monen vanhemman ja kasvattajan pelko ja solmukohta. Uhma on kuitenkin erittäin tärkeä osa lapsen kehitystä. Siksi sitä tulisi kutsua tahtoiäksi. Sen kautta kehittyy lapsen itsenäisyys, oma ajattelu ja itsetuntemus. Uhman kanssa selviää empaattisella kohtaamisella ja rakkaudellisella ohjaamisella. Tärkeää on aikuisen suhtautuminen. Meidän ei ole tarkoitus luoda toista vastarintaa, uhmakasta aikuista, vaan ohjata lasta ymmärryksellä uhmakauden läpi.

X-hyppy – uni, ruoka ja liikunta ovat hyvinvoinnin peruspilarit. Pitkälle pääsee jo sillä, että nämä kolme asiaa ovat tasapainossa. Liikunta, olkoon se mikä laji, tahansa on hyvä ujuttaa siis osaksi arkirutiineja.

Yhteys – aikuisen ja lapsen välinen yhteys on se pilari, mille rakennamme luottamuksen ja kunnioituksen. Ilman yhteyttä meillä ei ole vaikutusvaltaa, emme voi opettaa lasta. Yhteys vahvistuu yhdessä tekemisestä, läsnäolosta, lapsen kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta.

Zzzzz – Unella on vahva yhteys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Monista syistä se voi kuitenkin jäädä vajaaksi. Stressi, ruuhkavuodet, välkkyvät ruudut tai muut häiriötekijät lyhentävät ja keventävät unta niin, että se ei ole yhtä virkistävää. Hyvän unen takaamiseksi kannattaa nähdä vaivaa. Rauhoittamalla ilta-ajan ja varaamalla tarpeeksi aikaa rauhoittumiseen lapsen kanssa auttavat unen tuloa ja laatua. Illalla tehtävät mindfulness harjoitukset, satuhieronta tai yhdessä lukeminen ovat oivia apuvälineitä rauhallisen unen takaamiseksi.

Ååå! – ihmettely, uteliaisuus on osa lapsen kanssa olemista. Lapselle moni asia on uutta ja ihmeellistä. Myötäinto vetää meidät mukaan lapsen maailmaan ja vahvistaa positiivisia tunteita. Maailma on suuri ja ihmeellinen. Sitä on kiva tutkia ja ihmetellä yhdessä.

Ääni – se millaisella äänensävyllä, äänenkorkeudella ja voimakkuudella puhumme lapsille vaikuttavat siihen miten he kuuntelevat tai sulkevat korvansa meiltä. Rauhallinen, empaattinen äänensävy avaavat lapsen mielen ja korvat kuuntelemaan.

Öökkösjärjestys – eli käänteinen sanajärjestys muistuttaa meitä, kuinka tärkeää nurinkurinpäivät ja huumori on arjessa. Välillä on hyvä olla päiviä, jolloin lapset saavat päättää (muistetaan kuitenkin turvalliset rajat) esimerkiksi mitä syödään ja mikä on päiväohjelma. Joskus picnic-retken voi pitää myös olohuoneessa ja jälkiruoan syödä ennen pääruokaa. Huumori ja hassuttelu virkistävät arkirutiineja ja luovat monia mukavia muistoja.

Nämä kirjaimet ja sanat yritän pitää mielessäni joka päivä. Ne muodostavat mielekkään arjen ja auttavat ongelmatilanteissa.