”Minä pidän tästä kirjasta.”
Tämä ajatus vahvistuu koko kirjan lukemisen ajan. Luen kirjoja todella paljon. Parhaimpina kuukausina kymmeniä. Kaikki eivät säväytä, osa ovat työn kannalta hyödyllisiä ja ohjaavat parempaan tulevaisuuteen, osa ovat elämää muuttavia. Tämän kirjan laitan kategoriaan – hyvinvointia minulle. Koska tuntuu, että se puhuu juuri minulle tähän, välillä kaaottiseen ja välillä ihanaan, elämänvaiheeseen – ruuhkavuosiin.
Kirjan viesti on selkeä. Elämän ei tule olla pelkkää selviytymistä edes ruuhkavuosina, vaan elämästä tulee voida nauttia. Olen miettinyt tätä paljon. Aivan nimestä lähtien. Jos uhmaikä on muutettu tahtoiäksi ja huomionhakuinen yhteydenhaluiseksi. Mikä voisi olla ruuhkavuosien parempi nimitys? Rikkausvuodet? Runsausvuodet? Vaikka on paljon kiirettä, unettomuutta ja riittämättömyyden tunnetta, niin on myös paljon antoisia tapahtumia. Nauruja, lasten ja oman kasvun ihmettelyä, paljon tapahtumia ja kommelluksia, todella paljon muistoja. Näitäkin vuosia tulee vielä vanhana kaipaamaan, kaikesta rankkuudestaan huolimatta. Mikä nimitys auttaisi muistamaan näiden vuosien ihanat puolet? Omalla tavallaan ne ovat elämän oppivuodet. Ainakin ovat olleet minulle. Lapset ovat tuoneet minusta esiin paljon sellaista, mitä en tiennyt olevani. Niin hyvässä kuin huonossa. En ole niin kärsivällinen kuin aluksi luulin. Toisaalta olen huomannut minulla olevan monia taitoja, joilla ratkaista tilanteita. Olen lapsien kautta tutustunut itseeni uudestaan ja itsetuntemus kasvanut huimasti. Ne ovat täysin ruuhkavuosien ansiota.
Kirja on todella monipuolinen. Siinä otetaan huomioon aivan perustarpeet, kuten uni ja ravinto. Mietitään monelle varmasti aivan uusiakin käsitteitä, kuten sisäinen motivaatio, merkityksellisyys ja kasvun asenne. Katsotaan työmaailmaa ja itseään siinä, aivan uusin silmin ja näkökulmin. Edetään myös syvemmälle tasolle, oman lapsuuden ja sen tuomien odotusten, tapojen ja taakkojen pohdiskeluun. Kirja etenee teoria ja harjoitus syklissä ja on todella hyvin jaksotettu. Tämä helpottaa lukemista. Kirjaa voi lukea osa kerrallaan. Sitä myös suositellaan. Osion jälkeen on hyvä pysähtyä ajattelemaan, pitää lukutauko ja pohtia. Ei vain automaattivaihteella suorittaa kirjan lukua, kuten monia muita asioita saattaa tehdä ruuhkavuosina. Jokaisella osiolla on oma antinsa – sitä kannattaa pysähtyä miettimään.
Kannustusta ja armollisuutta sopivassa suhteessa
Kasvun asenne näkyy läpi koko kirjan. Emme ole ruuhkavuosien, ympäristön tai toisten ihmisten armoilla, vaan viesti on selkeä: ”Voit johtaa itseäsi ja ohjata omaa elämääsi ja arkeasi haluamaasi suuntaan.” Omien vaikuttamisen kehien tunnistaminen on tässä tärkeä väline sekä omaan kasvuun uskominen ja omiin mahdollisuuksiin muuttaa asioita ympärillään ja itseään. Voimme jopa jakaa uudestaan ”elämämme nallekarkit”, emmekä vain surkutella kohtaloamme.
”Itse pärjäämisen eetos elää suomalaisessa yhteiskunnassa vahvasti” ja ”eniten kärsinyt ei oikeasti saa kirkkainta kruunua”. Tämä on yksi minkä asian minäkin haluaisin yhteiskunnassamme muuttuvan. Yhteisöllisyys on voima ja toinen toistamme auttaen pääsemme pidemmälle. Avun antaminen on usein helpompaa kuin avun vastaanottaminen ja varsinkaan sen pyytäminen. Ruuhkavuosissa se on kuitenkin erittäin tärkeä taito. Vahvuutta on pyytää apua ja hyvinvoiva vanhempi tarkoittaa hyvinvoivia lapsia – sekä tyytyväisempää puolisoa.
Huumori on kirjan läpi kulkeva ihana mauste, joka avaa aivot sisäistämään lukemaansa ja vahvistaa sen sanomaa. Uskon jokaisen lukijan löytävän kirjasta iloa ja eri kohtien naurattavan. Itseäni nauratti tämä sarkastinen lause. ”Parasta olisi saavuttaa vähintäänkin sellainen tila, jossa et ainakaan alati odota pesän tyhjenemistä eli lasten muuttamista pois kotoa.” Naurahdan ja samalla saan ruksattua mielessä olevan ”check”-boxin. En odota lasten muuttamista pois – ainakaan joka päivä, joten olen jo vähimmäistasolla.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Helpotusta, ei lisävaivaa
Kirjan ei myöskään ole tarkoitus tuoda uutta projektia elämään lukemisen ja harjoitusten muodossa, vaan se on tarkoitettu kirkastamaan tavoitteita ja karsimaan työlistaa. Itse huomasin ainakin todella monia kirjassa mainittuja aikasyöppöjä. Paremmalla arjen suunnittelulla, voisin päästä nauttimaan siitä enemmän. Yksi oma projektini on jokapäiväinen ruokakauppa ja ”mitä tänään syötäisiin?” rumba. Käytän siihen liikaa aikaa ja energiaa, jotka voisin käyttää itselleni mieluisampiin tehtäviin tai vaan siihen parhaimpaan – aivojen lepuuttamiseen. Siksi arvostan todella paljon kirjan ikiruokalistaa, josta tulee nyt suunnitelmani pohja.
Meillä on myös sykähtelevä ja alati muuttuva rytmi, joka on vain odottanut vakiintumistaan. ”Rutiinit poistavat aivokuormaa ja vapauttavat tilaa sinne, missä sitä todella tarvitaan.” Vaikka olen tietänyt tämän totuuden jo kauan, sen toteuttamista ei ole tapahtunut. Toivon, että kun olen nyt lukenut sen toisen sanomana ja kirjoittamana, se aiheuttaa tekemisen ja aikaansaamisen hypyn. Totuudesta siirrytään toteuttamiseen.
Yksin pärjäämisen lisäksi uskon monen vielä vannovan multitaskingin nimeen. Tämä on jo aivotutkimuksissa todettu myytiksi ja vievän paljon enemmän aivoenergiaa kuin tuovan hyötyä. Kirjassakin todetaan. ”Jatkuva useiden asioiden samaan aikaan ja päällekkäin tekeminen luo harhan tehokkuudesta.” Vuosien ajan kehuin itseäni hyväksi multitaskaajaksi ja se oli jopa cv:ssäni. Nyt tiedän paremmin, että pitkän aikavälin hyöty tulee tehtävien tekemisestä keskittyneesti yksi kerrallaan, alusta loppuun eikä rinnakkaisesta huiskimisesta ja jatkuvasta hyppelystä, joka kuluttaa turhaa aivojen energiaa.
Työelämän kukoistukseen vievä osio saattaa olla monelle haastavin, mutta samalla antoisin pala. Työelämän vaativuus on noussut. Työelämä ylipäätänsä on muuttunut ja itseohjautuvuus lisääntynyt. Tähän tarvitsemme monia uusia taitoja ja tietoja, joita koko ajan opettelemme. Oman itsensä arvostaminen, vahvuuksien löytäminen ja itsensä esiin nostaminen – saatikka kehuminen ei liene kenellekään helppoa. Tässä kirjassa viesti on selkeä. Sinä osaat ja tuo osaamisesi esiin! Ruuhkavuodet ovat myös opettavaisia ja monia sen aikana kotona opittuja taitoja, voi käyttää myös työelämässä. Erityisesti kirkasta, priorisoi ja karsi osio antaa paljon välineitä työn ytimen ja tasapainon löytämiseen – eikä tässäkään hommassa tarvitse pärjätä yksin. Hanki mentori! – on yksi kirjan hyvistä kehoituksista, jonka itsekin aion toteuttaa.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Kirja kulutukseen, ei koristeeksi
Kirjassa toivotaan, että se saa lukijan palaamaan kirjan pariin myöhemmin yhä uudelleen ja uudelleen. Kirja on rakennettu sellaiseksi ja uskon tämän toteutuvan minun kohdallani. Kuten elefantti syödään, tämä kirja otetaan käyttöön, pala palalta. Kun lähtee mikrotavoitteista pääsee todennäköisemmin maaliin kuin yrityksellä tehdä kertarykäisy ja täysikäännös.
Kirjan lopussa ennen kiitoksia löytyy vielä yksi pysähdyttävä lainaus Mike Dooleyltä: ”Elämä ei ole odottamista, toivomista, haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä heti sen jälkeen, kun olet lukenut tämän.”
Tämä on totta. Liian usein jäämme toivomaan ja haaveilemaan, odottamaan että joku tai jokin ratkaisisi tilanteen, vaikka avain löytyy meistä itsestämme.
Suosittelen kirjaa kaikille ruuhkavuosissa eläville vanhemmille, heidän läheisille tai heidän kanssaan töitä tekeville ammattilaisille. Kirja on monipuolinen. Siitä saa vanhempana itse tehtäviä harjoituksia, läheiset voivat löytää tapoja tukea ruuhkavuosissa elävää vanhempaa ja ne soveltuvat myös ammattilaisille ruuhkavuosissa elävän asiakkaan auttamiseksi.
Kaikki lainaukset ruuhkavuodet – kirjasta. Ruuhkavuosiopas – rakenna hyvä arki ja kukoista töissä on kuuden naisen, työn ja perheen yhteesovittamisen asiantuntijoiden, Laura Hannolan, Julia Isoniemen, Johanna Kalliomäen, Linda Rautasen, Laura Rönnholmin ja Riina Salmivallin, kirjoittama opas kaikille ruuhkavuosissa eläville vanhemmille ja heitä työssään kohtaaville. Kirja on saatu arvostelukappaleeksi.
Viimeisimmät kommentit