Jaa tämä
  • 462
  • 3
  •  
  • 1
  •  
  •  
Kirjoituksen lopussa mainittu kirja saatu arvostelukappaleeksi.

 

Olet ensimmäistä päivää uudella työpaikalla . Olet innoissasi painelemassa tietokoneen nappuloita, katsomassa pöydän laatikoihin ja energisenä aloittamassa työpäivää. Esimies tulee pöytäsi ääreen ja odotat jo ensimmäistä työtehtävää. Sen sijaan esimies latelee pienen kirjan verran kieltoja, Yrität muistaa kaiken, mutta tuntuu, että puolet on jo hävinnyt mielestä. “Voisiko tämän saada muistiona?” mietit hiljaa, mutta et uskalla kysyä ja yrität pinnistää keskittyäksesi kuulemaan loput asiat. Lopulta esimies sulkee suunsa ja tuijottaa sinua hiljaa. Mietit hämilläsi: Mitä nyt?. Tuijotat takaisin. Esimies katsoo. Sinä katsot. Hän katsoo. Hiljainen tuijottelu jatkuu, kunnes esimies kivahtaa: “No miksi sä et tee mitään?”. Avaat hätäisesti tietokoneen ja alat näpyttämään muistiota, tajuamatta yhtään, mitä juuri äsken tapahtui.

Näin voi käydä myös lapselle. Kaupassa aukeaa pienelle tutkimusmatkailijalle kokonainen seikkailumaailma väreineen, muotoineen ja pienet sormet kurkottavat innokkaana kohti kaupan tuotteita hakemaan uusia aistikokemuksia. “Älä koske”, “Anna sen telineen olla”, “Tänään ei katsella leluja.”, “Älä mene sinne”, “Älä juokse”, “Älä, älä, älä”.

Miten vaikeaa pienelle onkaan olla vain paikallaan ja vastustaa kaiken koskemista, kun aivojen kasvu ja itsesäätely on vielä niin kesken? Ja miten tietää, mitä tehdä, jos kaikki ohjeet ovat vain kieltoja? Kun kaikki on kielletty, käy lapselle kuin tietokoneen osoittimelle, joka liikaa käskyjä saadessaan, jumittuu pyörimistilaan. Lapsi pyörii ympäri kauppaa, koska ei vaan sillä hetkellä enää pysty eikä osaa muuta. 

Mitä jos tässä kiellot, käskyt ja kivahdukset muuttaisi ohjeiksi, pyynnöiksi ja kauniiksi sanoiksi?

 “Kävellään rauhallisesti”,  “Mennään hedelmäosastolle”, “Hyvin keräät omenia”, “Hyvin jaksat kävellä”, “Ihana olla sun kanssa kaupassa”, “Kiitos kun autoit kauppakassin täytössä”.

Voidaan myös yhdessä ohjatusti tutustua kaikkeen mielenkiintoiseen:  “Katsottaisiinko yhdessä?”, “Onko se kivan värinen?”, “Hienosti katselet sitä kirjaa”, “Onpa ihanan pehmeän tuntuinen paita”, “Viikataan se yhdessä takaisin pinoon”. Näin lapsen luontaista uteliaisuutta ei tukahduteta, vaan ohjataan tutustumaan maailmaan turvallisesti ja yhteisiä pelisääntöjä noudattaen.

Ilmapiiri muuttuu aivan erilaiseksi kun ensinnäkin lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan. Hän saa kehotuksia, kehuja, kiitosta, kannustusta ja kauniita sanoja. 

Tällaisen kokemuksen jälkeen lapsikin mielellään lähtee mukaan kauppaan, kun luvassa on mukavia hetkiä yhdessä aikuisen kanssa. 

Lisää hyviä vinkkejä rauhallisiin kauppareissuihin: Leikkimään kauppaan

(Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)

Kun seuraavan kerran avaamme suumme. On hyvä muistaa seuraavat asiat.

Millaiset sanat valitsemme, vaikuttavat lapsen käytökseen.

Millaisella äänensävyllä asiat sanomme, vaikuttavat lapsen käytökseen.

Millä tavalla puhun, vaikuttavat lapsen käytökseen.

Kehotuksilla, kannustamalla, kehuilla ja kauniilla sanoilla, vaikutat lapsen käytökseen – positiivisesti.

Joten muista seuraavan kerran neljä kultaista k:ta: Kehota, kannusta, kehu ja käytä kauniita sanoja

Tähän kirjoitukseen minua innoitti J. & K.Parikan kuvakirja: Itkeä saa, meluta saa. Kirja saatu arvostelukappaleeksi. Kirjassa käydään läpi muun muassa sitä, miten sanamme vaikuttavat. Miten eri tavalla aikuinen ja lapsi voivat asiat kuulla? Ohjataan ajattelemaan niiden vaikutusta. Kirjaa voi lukea yhdessä lapsen kanssa, keskustella kirjan aiheista sekä kirjasta löytyvistä kysymyksistä. Se haastaa niin lapsen kuin aikuisen miettimään itseään ja käyttämiään sanoja. 

Lopuksi voikin todeta kirjan sanoin: 

Huolella sanasi muotoile, niin pienen saat omalle puolelle!