Jaa tämä

”Ilma kulkee täältä” sanoo sylissäni istuva lapsi ja tökkää samalla sormensa nenäni sisään. ”Nenällä hengitetään.” hän jatkaa ja tekee samalla omalla nenällään tuhinaääniä. ”Miten sä hengität sun nenällä?” Hieman yllättyneenä sormi-nenätempusta kestää hetken, kun yritän koota ajatuksiani vastatakseni lapsen uteliaisuutta osoittavaan kysymykseen. Otan lapsen sormen nenästäni ja teen samanlaisia tuhinaääniä. Sitten etsin käsiini kirjan, joka kertoo ihmisen kehosta. Selailemme sitä yhdessä ja tutkimme hengityksen ihmeellisyyttä.
Lapsi syntyy sisäsyntyisellä tiedonhalulla, uteliaisuudella. Aivan pienestä alkaen lapsi katsoo, koskee, kokeilee, miettii ja pohtii elämässä kohtaamiaan asioita. Hän kyselee, tökkii, kääntää ja vääntää. Välillä työntää sormensa paikkoihin, joihin me emme haluaisi. Joudumme rajaamaan lapsen maailmaa pitääksemme hänet turvassa. Jatkuvilla kielloilla ja torjunnoilla lapsi kuitenkin vetäytyy, eikä enää tutki maailmaa avoimesti. Mietinkin usein, miten vahvistaa lapsen uteliaisuutta ja ohjata sitä oikeaan suuntaan turvallisissa rajoissa?

”Miksi puut huojuvat kun tuulee? Miksi puissa on erivärisiä lehtiä? Mihin vanhat lehdet katoaa?” Hoitolapseni on kasvanut. Hän on muuttunut kyselyautomaatiksi ja minä vastausautomaatiksi. Latelen vastauksia, kunnes ymmärrän, että jotta kierre ei jatku koko ikää, minun on opetettava lapsi itse löytämään vastauksia. En halua joutua siihen pisteeseen, että en jaksa enää vastata lapselle tai että sanoisin lapselle ”lakkaa kyselemästä”. Seuraavan kerran, kun lapsi aloittaa kysymysmaratonin, en annakaan heti vastausta, vaan sanon: ”Otetaan selvää.” Suuntaamme askeleet kohti kirjastoa ja etsimme käsiimme kirjan metsistä, puista ja lehdistä. Kirjastosta tulee pian lapsen uusi lempipaikka.

Muutun vastausautomaatista aikuiseksi, joka ohjaa lapsen vastauksien luo.

Mitä uteliaisuus on?

Uteliaisuus on halua tietää, etsiä ja selvittää asioita. Se on kasvun ja kehityksen moottori, sisäisesti motivoivaa ja itsessään palkitsevaa. Sen sukulaisvahvuuksia ovat rohkeus, oppimisen ilo ja sosiaalinen älykkyys.

Miksi se on tärkeää?

Uteliaisuus on eteenpäin vievä voima ja ilman uteliaisuutta passivoidumme. Uteliaisuus vie meidät tiedon ja vastauksien äärelle, jotta opimme uusia asioita, taitoja ja kasvatamme tietoa. Uteliaisuus motivoi meitä tutkimaan ja menemään myös meille tuntemattomille alueille. Uteliaisuus ylläpitää elämänjanoa ja halua edetä elämässä.

(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)

Utelias lapsi kurkistaa seinän takaa

Onko uteliaisuus vahvuuteni?

Tutkit tarkoin ympäristöäsi ja haluat nähdä ja kokea paljon
Kokeilet mielelläsi uusia asioita
Kyselet, tutkit ja teet kokeita
Haluat tietää kaikesta – mielellään kaiken
Haluat kehittää itseäsi ja syventää ymmärrystäsi
Viihdyt paikoissa, missä voit kokea uusia asioita
Tutustut mielelläsi uusiin ihmisiin ja kuuntelet heidän tarinoitaan

Uteliaisuuden käsittelyhetki

1. Viikon vahvuus
Tällä kertaa viikon vahvuutta arvaillaan vahvuuden kuvauslauseiden kautta. Vahvuudesta kertovia lauseita voi koota kuvaan, kuten artikkelin ensimmäisessä kuvassa. Näistä lauseista muiden tulisi arvata viikon vahvuus.
Aiemmat viikon vahvuuden arvuuttelut edellisissä artikkeleissa: Vahvuuksien vuosi

2. Vahvuuden käsittely tarinan, keskustelun kautta tai toimintakorteilla
Kun lapsi tutkii uteliaasti jotain asiaa tai käyttää uteliaisuuttaan jonkun asian selvittämiseksi, on helppo napata hetki ja keskustella uteliaisuuden vahvuudesta suoraan tilanteessa. Arjessa vastaantulevat tilanteet kannattaa hyödyntää, koska niistä keskustelu lähtee luonnostaan. Uteliaisuutta löytyy kuitenkin myös monista kirjoista ja tarinoista, joita lapselle voi lukea virikkeeksi ja aloittaa keskustelun uteliaisuudesta sitä kautta.
Kysymyksiä liittyen toimintakorttiin alle kouluikäisille:
Mitä varis tekee?
Millainen tunne variksella voisi olla?
Mitä hänellä on käsissään?
Mitä sillä voi tehdä?
Mitä varis sen kautta näkee?

3. Utelias katsaus itseeni ja ympäristööni
Millainen on utelias, tutkiva ja kyselevä katse? Millainen minä olen uteliain silmin? (Itseään voi tarkastella vaikka seuraavan 4.kohdan harjoituksella). Millainen on perheeni, sukulaiseni, ystäväni, se kaupunki missä asun, entä koko maailma uteliain silmin? Tutkikaa mitä ympärillä tapahtuu ja tehkää havaintoja siitä. Voitte kirjata niitä piirtämällä, kirjoittamalla tai ihan keskustella yhdessä.

4. Kuvakollaasi elämästäni
Tässä otetaan utelias katsaus itseensä. Lapsen kanssa voi koota kuvakollaasin lapsen elämästä, joko valokuvien tai lehdistä leikattujen kuvien avulla. Kuvat voivat liittyä perheeseen, harrastuksiin, mielenkiinnon kohteisiin ja lapsen mielikuvaan itsestään. Tämä katsaus itseensä vahvistaa lapsen ymmärrystä yksilöllisyydestään ja omanlaatuisuudestaan. Jokainen meistä on omanlaisensa, uniikki yksilö ominaisuuksineen ja kiinnostuksen kohteineen.

Kuvakollaasi
5. Positiivinen sananlasku
Millainen olisi sananlasku, jossa uteliaisuus tulisi positiivisesti esiin? Miettikää yhdessä uusia sananlaskuja, esimerkiksi ”Uteliaisuus teki kissasta viisaamman.” tai ”Uteliaisuus vei sateenkaaren päähän.” Ottakaa se käyttöön omassa arjessa ja yrittäkää tartuttaa myös muihin.

Kuinka vahvistaa uteliaisuutta?

Lapset syntyvät luontaisesti uteliaina, joten uteliaisuuden vahvuuden kohdalla tärkeintä on säilyttää lapsen luontainen uteliaisuus ja vahvistaa sitä, jos se tuntuu katoavan.

1. Arvosta uteliaisuutta
”Vanha sanonta sanoo. Uteliaisuus tappoi kissan” toteaa eräs vanhempi ja jatkaa: ”Miten uteliaisuus on sitten hyvä juttu? Eikö uteliaisuus ole sellainen asia mikä pitäisi kitkeä pois?” Tällaisten kommenttien kohdalla tunnen historian taakan laskeutuvan harteilleni. Kuinka kauan monet vanhat pessimistiset sananlaskut voivatkaan elää ihmisten mielessä? ”Kyseinen sananlasku ei kerro uteliaisuuden vahvuudesta, vaan liittyy kulttuuriperintöömme. Tuskin nykyään ajattelumme kulkee muidenkaan vanhojen sananlaskujen mukaan.” vastaan ja alan sitten selittämään uteliaisuuden vahvuuden sisältöä.
Aikuisen asenne ratkaisee paljon siihen, miten lapsi suhtautuu vahvuuksiinsa tai vahvuuksien käyttämiseen. Jos aikuinen ajattelee uteliaisuuden olevan huono ominaisuus, lapsi ei ajattele omaa uteliaisuutta vahvuutena vaan taakkana. Jos lapsi kyselee jotain ja aikuinen vastaa arvostelevaan sävyyn ”oletpas utelias”, myös se iskee uteliaisuuteen negatiivisen leiman. Lapsi ajattelee, että uteliaisuus on huono asia ja sitä pitää varoa.

2. Luo mahdollisuuksia olla utelias
Vaikka lapsen ei voi antaa tutkia nappien toimintaa vääntämällä hellan nappeja, on hyvä antaa lapsen toteuttaa uteliaisuutta muulla tavalla. Hellan nappien sijasta voi antaa lapsen väännellä leikkihellan nappeja tai vaikka seinästä irrotetun kaiutinjärjestelmän nappeja. Kun näet lapsen käyttävän uteliaisuutta, mutta se kohdistuu turvallisten tai hyväksyttyjen rajojen ulkopuolelle, niin yritä löytää lapsen tarvetta vastaava toiminta rajojen sisäpuolelta.

”Mitä täällä sisällä on?” lapsi kysyy ja pyörittelee kelloa. ”Siellä on kellon koneisto, joka pyörittää viisareita”, vastaan. ”Mä haluan nähdä sen!” lapsi huudahtaa innoissaan ja lähtee hakemaan työkalupakkia. Joudun pysäyttämään ruuvimeisseliä kantavan lapsen hänen matkalla kohti perintökelloa ja ohjata hänet tällä kertaa katsomaan netistä löytämiäni kuvia kellojen sisällöistä. Seuraavan kerran tuon mukanani vanhan, rikkinäisen herätyskellon. Sen saa purkaa rauhassa ja irrotella kaikki osat. Ihmettelyä ja tutkimista riitti usealle kerralle.

3. Ole kiinnostunut ja mene lapsen tasolle
Lapsi kyselee ja on kiinnostunut paljon myös sellaisista asioista, mitkä eivät kiinnosta kaikkia aikuisia tai vastaus on meistä itsestäänselvyys. Voi tulla sellainen olo, että ei todellakaan jaksa tai kiinnosta vastata lapsen kysymyksiin tai olla utelias lapsen kanssa. Lapselle moni asia on kuitenkin uusi ja hän on usein aikuisen tarjoaman tiedon varassa. Vaatii ymmärrystä nähdä asia lapsen silmien kautta ja jakaa kiinnostus. Omaa kantaa asiaan kannattaa mietiskellä ja herätellä myös uteliaisuutta. Vaikka avaruus ei välttämättä kiinnosta samalla tavalla kuin lasta, mutta tykkää askarrella, niin voisiko nämä kaksi asiaa yhdistää vaikka yhteiseen avaruusaskarteluun?

4. Rohkaise ja kannusta
Uteliaisuus tarvitsee toteutuakseen rohkeutta ja motivaatiota, jotta uskaltaa mennä uusille alueille ja hänellä on halua tietää, etsiä ja tutkia uusia asioita. Lapsen tarvitsee tuntea että hän pystyy siihen ja että se kannattaa. Kun näet lapsen mielenkiinnon heräävän jotain asiaa kohtaan, rohkaise lasta ottamaan asiasta selvää ja tutustumaan aiheeseen paremmin. Kannusta häntä ottamaan askeleita eteenpäin ja käyttämään uteliaisuutta sekä rohkeutta asian selvittämiseksi.

5. Ohjaa optimismiin
Tämäkin vahvuus liittyy optimismiin. Positiivinen asenne elämään ja itseensä sekä optimistinen mieli takaavat sen, että jaksaa osoittaa uteliaisuutta toisia ja ympäröivää maailmaa kohtaan.

Materiaali

Uteliaisuuden kirjoja

Uteliaisuutta on mielestäni helppo käsitellä lasten kanssa, koska he ovat luontaisesti uteliaita. Heidän on myös helppo ymmärtää mitä uteliaisuus on ja se miten uteliaisuus ilmentyy. Monessa kirjassa tulee esiin uteliaisuus. Monilla seikkailukirjallisuuden hahmoilla esiintyy uteliaisuuden vahvuutta (esim. Viisikko ja Neiti Etsivä) ja uteliaisuuden esikuvia on helppo löytää. Pienten kanssa olen käyttänyt kahta kirjaa hieman eri näkökulmista.

Utelias Pikkukarhu (Tony Mitton, Paul Howard 2008) on perheen pienimmille tarkoitettu kirja, jossa utelias pikkukarhu kyselee isältään koko päivän monia elämän suuria kysymyksiä, joihin viisas isäkarhu vastaa. Kirja on kauniisti riimitelty ja sen voi esittää helposti myös käsinukeilla tai muilla karhuhahmoilla.

Meidän ja muiden perheet (Mary Hoffman, Ros Asquith 2010) kirjassa otetaan utelias katsaus omaan ja muiden perheeseen. Olen käyttänyt tätä utelias katsaus itseeni ja ympäristööni harjoituksen kanssa (käsittelyhetken harjoitus 3).

Lisää uteliaisuudesta

Huomaa hyvä! – kirja ja toimintakortit

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents