Yhteinen onni nousee tehokkaimmin, kun teemme pieniä myönteisiä asioita toinen toisillemme – Markku Ojanen

Pieni hyvä teko voi säilyä toisen mielessä jopa vuosikausia. Itselleni on jäänyt mieleen monia ystävällisiä tekoja, joita olen saanut kokea ja nähdä. Näiden muistelu saa edelleenkin hymyn huulille. 

Hyvän tekeminen tekee hyvää ja jopa sen näkeminen. Kun näemme esimerkiksi jonkun auttavan kaatunutta, se aktivoi vagushermomme ja tuo lämpimän tunteen kehoomme. Tämä on ihmislajin selviytymisen ydin. Meidät on rakennettu auttamaan toisiamme.

Psykologian professorin Sonja Lyubomirskyn tutkimusten mukaan hyvät teot voivat johtaa lukuisiin myönteisiin seurauksiin sosiaalisesti. Avuliaisuus herättää arvostusta ja kiitollisuutta. Tutkimusten mukaan esimerkiksi vapaaehtoistyö vähentää masennusoireita, lisää onnellisuutta, osaamisen tunnetta, itsetuntoa ja kohottaa omanarvontuntoa.

Organisaatiopsykologi Adam Grant jakaa ihmiset antajiin, tasaajiin ja ottajiin. Näistä antajat voivat parhaiten, kunhan vain muistavat oman hyvinvoinnin rajat. Antajat tekevät muille hyvää, eivätkä odota vastapalvelusta. He ajattelevat, että hyvä voi palata muualtakin kuin samalta ihmiseltä ja vaikka vasta vuosien päästä. 

Yritän tehdä pieniä hyviä tekoja aina kun mahdollista. Samaa opetan lapsille. Ystävällisyys tekee hyvää niin itselle kuin toisille. 

Listasin 77 hyvää tekoa, joiden toivon antavan ideoita hyvän tekemiseen.

1. Pidä ovea auki
2. Auta rattaiden kanssa kulkevaa nousemaan portaita
3. Lähetä kortti vanhalle ystävälle
4. Kerro sinulle läheisellä ihmiselle, että olet ylpeä hänestä ja miksi
5. Kerro vitsi
6. Jätä puolisollesi iloinen viesti post-it lapulla
7. Soita ystävälle ilman syytä
8. Vie työpaikalle keksejä tai kakku
9. Kastele naapurin kukat
10. Tarjoudu juuri paikkakunnalle muuttaneelle kaupungin esittelykierros
11. Kirjoita kiitostekstiviesti (tai -kirje) ja lähetä se
12. Osallistu talkoisiin
13. Rohkaise 
14. Nosta esiin työpaikan kokouksessa työkaverin tekemä hyvä työ
15. Tee askare toisen puolesta
16. Kehu puolisoa, lasta, kasvatuskumppania, työkaveria, ystävää ja tuntematonta
17. Pyydä jotakuta opettamaan sinulle uusi taito
18. Opeta itse toiselle taito
19. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi alueesi seurakuntaan tai järjestöön
20. Järjestele työpaikan tarvikekaappi
21. Hymyile vastaantulijalle
22. Lahjoita vaatteita hyväntekeväisyyteen
23. Jätä mukava yllätys työkaverin pöydälle
24. Tarjoudu lastenhoitajaksi
25. Nosta esiin näkemäsi hyvä
26. Jätä tarjoilijalle tippiä
27. Laula laulu
28. Halaa pitkään
29. Auta muutossa
30. Kysy mitä kuuluu? ja kuuntele aktiivisesti
31. Hiero puolison, ystävän tai työkaverin hartioita
32. Päästä joku sateenvarjosi alle
33. Kehu julkisesti
34. Ole yksi kokonainen päivä valittamatta kertaakaan
35. Tee jotain, mikä saa toisen nauramaan
36. Laita taloyhtiösi infotauluun innostava viesti kaikille asukkaille
37. Vilkuta ohikulkevan auton matkustajille
38. Vietä perheen kanssa jätskipäivää ilman syytä
39. Auta eksynyttä
40. Nosta ylös toisen tiputtama tavara
41. Kuuntele keskeyttämättä
42. Vedä kahvitauolla työkavereille yhteinen taukojumppa
43. Juttele tuntemattoman kanssa
44. Pyydä anteeksi
45. Luovuta verta
46. Pidä perheen kanssa yhteinen lököttelypäivä
47. Kokkaa liikaa ruokaa ja kutsu ystäväsi tai naapurisi kylään
48. Kerää kävelyllä roskia pois
49. Päästä joku jonossa ohitsesi
50. Auta etsimään kadonnut tavara
51. Tarjoudu leikkaamaan naapurin nurmikko
52. Osta kukkia ilman syytä
53. Anna anteeksi
54. Anna puolisosi tai lapsesi valita illan tv-ohjelma tai toiminta
55. Tarjoudu auttamaan
56. Lähde kaverisi kanssa lenkille
57. Printtaa työpaikkasi kahvihuoneeseen inspiroiva kuva
58. Anna jollekin istumapaikkasi
59. Vie perheesi metsäretkelle
60. Maksa tuntemattoman bussilippu tai ostokset
61. Jätä yleisen vessan peiliin post-it-lapulla kannustava viesti, esimerkiksi ”olet kaunis”
62. Tutustuta kaksi toisilleen tuntematonta ystävääsi toisilleen
63. Kerro kumppanillesi, ystävällesi ja työtoverillesi, mikä sinun mielestäsi hänessä on parasta
64. Auta kantamaan kauppakassit
65. Anna rahaa keräykseen
66. Tarjoudu hakemaan ystävä lentokentältä
67. Keitä kahvia koko työporukalle
68. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi ulkoilukaveriksi läheiseen vanhainkotiin
69. Lähde lounaalle uuden työntekijän kansa
70. Lahjoita käyttämättä jäävät tapahtumaliput tuntemattomalle
71. Kävele tai pyöräile töihin auton sijaan – myös ympäristölle voi tehdä hyvää
72. Järjestä kimppakyyti
73. Sano jotain mukavaa täysin tuntemattomalle ihmiselle
74. Lainaa kynää tai muuta tavaraa sitä tarvitsevalle
75. Rakenna linnunpönttä tai lintulauta
76. Istuta puu
77. Kirjoita ylistysruno (tai laula laulu) ystävälle, lapselle, työkaverille tai kumppanille

Kuinka monta sinä voisit tehdä näistä kesän aikana? Mitä lisäisit vielä listaan?

Positiivisella psykologialla työn imuun! 

Jo ennen koronan tuomaa poikkeustilaa kasvattajien työhyvinvointi oli työolobrometrin mukaan huomattavasti laskenut. Töitä koettiin muun muassa olevan liikaa, kiire oli lisääntynyt ja työtyytyväisyys laskenut. 

Kasvattajan hyvinvointi ja työssä jaksaminen on etu niin työnantajalle kuin lapsille. Hyvinvoiva kasvattaja jaksaa paremmin, hänellä on paremmat keinot selviytyä kiireestä ja stressistä sekä keinoja ratkaista ongelmatilanteita. Hyvinvoiva kasvattaja vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin. Kun aikuiset voivat hyvin, lapset voivat hyvin.

Positiivisen psykologian välineet tukevat työhyvinvointia. Niiden avulla työntekijä voi päästä työnimuun ja voi paremmin. Positiivisen psykologian harjoitusten avulla voi nostaa työhyvinvointia, lisätä työn merkityksellisyyttä, vahvistaa stressiresilienssiä ja käyttää luonteenvahvuuksia työssäsi. Kaikki nämä vähentävät työuupumuksen riskiä.

Koulutuksen aikana opimme myös aivojen jaksamisesta ja palautumisesta, mikrotauoista sekä aivojen huoltamisesta läpi työuran. Koulutus tarjoaa paljon välineitä oman työn tuunaamiseen ja työnimun lisäämiseen. Työn imulla on pitkä-aikainen positiivinen vaikutus työntekijän hyvinvointiin, terveyteen ja perhe-elämään.

Koulutuksen jälkeen osallistuja tuntee työnimuun vaikuttavat tekijä ja hänellä on välineitä oman työn tuunaamiseen. Hän tunnistaa omat työhyvinvoinnin haasteet ja hänellä on harjoituksia oman työhyvinvoinnin vahvistamiseen.

Koetaan työniloa ja työnimua joka päivä! 

Toteutus 

Koulutukset voidaan toteuttaa lähikoulutuksena tai etäkoulutuksena kouluttajan omassa zoomissa (maksimissaan 500 osallistujaa).

Hinta

Koulutuksen hinta muodostuu osallistujamäärästä sekä koulutuspaikan etäisyydestä ja matkakuluista. Matkan lähtöpiste on Hyvinkää. Etäkoulutuksissa hintaan ei lasketa matkakuluja.

Puolenpäivän koulutukset alkaen 600 € + alv (24 %)

Koko päivän koulutukset alkaen 1200 € + alv (24 %)

Materiaalit

Osallistujat saavat koulutuspäivän diat ja erikseen voi tilata myös koulutusteeman päivään sopivia harjoitusvihkoja (pdf-muodossa), joiden avulla osallistujat voivat jatkaa teeman parissa koulutuspäivän jälkeen.

Tiia Trogen

Kouluttaja Tiia Trogen 

Tio, TM, positive psychology practitioner, kasvatuskirjailija, lasten tunne- ja tietoisuustaito ohjaaja, Ilo olla yhdessä™-positiivisen kasvatusmenetelmän kehittäjä

Lisäkoulutukset: Hengityskouluohjaaja, Toimiva Perhe, Muksuoppia vanhemmille, skeematerapian opinnot, Tilli Toukka lasten eroryhmä ohjaaja ja Virtaa Välillämme ohjaaja

Yli 20 vuotta töitä lasten parissa

”Lasten ja kasvattajien hyvinvoinnin lisääminen on elämäntehtäväni, jonka eteen teen töitä joka päivä. Vahvuuteni on yhdistää kaikki koulutukseni ja työkokemukseni yhdeksi muita kasvattajia auttavaksi kokonaisuudeksi. Saanhan olla myös teidän hyvinvointinne tukena?”

Palautetta koulutuksista

Luennoitsijasta sanottua…

”Hyvä käytännönläheinen luennoitsija, paljon tuli vinkkejä omaan arkeen.”

”Olin kuullut Tiiasta paljon kehuja, ja kouluttaja oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen.”

”Innostava ja hyvä kouluttaja!”

”Parempi kuin osasin aavistaakaan.”

”Paljon tärkeää asiaa ja hyviä esimerkkejä.”

”Todella antoisa ja avartava koulutus, joka pitäisi saada koko työyhteisölle!”

”Kouluttaja osasi asiansa ja esitystapa oli innostava, kiitos siitä.” 

Parasta koulutuksessa oli…

”Kouluttajan esiintyminen ja konkreettiset esimerkit, esim. rauhoittumisvälineet.”

”Rento tunnelma, hyvät esimerkit.”

”Esimerkit arjesta.”

”Positiivisuus, käytännönläheiset vinkit ja materiaalivinkit.”

”Mukava vetäjä, ei alkanut nukuttaa… Uusiakin asioita tuli esille, vanhan kertaaminen on myös ok.”

”Positiivinen kouluttaja. Hyviä esimerkkejä.”

”Elävät esimerkit. Kouluttajan innostunut persoona. Materiaali.”

”Esillä materiaalia, jota voi käyttää työssä”

”Käytännön toiminnalliset vinkit ja pisti ajattelemaan.”

Oppimistani edistivät…

”Käytännön esimerkit ja keskustelut.”

”Keskustelun vapaus. Sain olla oma itseni.”

”Konkreettiset esimerkit, pari- ja ryhmätyöskentely.”

”Konkreettiset esimerkit, materiaalit ja että pääsi vähän osallistumaan eikä vaan pelkkää kuuntelua.”

”Erilaiset materiaalit.”

”Käytännönläheisyys.”

Tilaukset

Laita tarjouspyyntö viestillä tiia@positiivinenkasvatus.fi tai soita 045 144 03 82

4/2020 Luokanopettaja-lehti

Positiivisella kasvatuksella lapset ja aikuiset kukoistamaan

13.8.2020

Positiivinen kasvatus saa lapsen ja kasvattajan kukoistamaan/ Radio Suomen Päivä

18.3.2020

Minä Riitän/ Verraton Adhd:n ja kehityksellisen kielihäiriön erikoislehti

https://www.aivoliitto.fi/verraton/meidan-arki/mina-riitan

27.1.2020

Positiivisen kautta/ Helsingin sanomat verkko/ Perhe

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006385955.html

19.12.2018

Vitsailu voi auttaa lasta käyttäytymään arjessa, mutta se vaatii herkkyyttä – Asiantuntija: Tärkeintä, ettei vanhempi sammuta lapsen omaa huumoria/ Helsingin sanomat verkko / Elämä

https://www.hs.fi/elama/art-2000005939728.html

29.9.2018

Raivoava vanhempi jättää jäljen lapseen – Näillä yksin­kertaisilla keinoilla löydät itsehillinnän/ Helsingin sanomat verkko/ Elämä

https://www.hs.fi/elama/art-2000005845373.html

23.7.2018

Rangaistukset ovat aina huono idea, sanoo kasvatusammattilainen – Tässä 9 keinoa, joilla saat lapsen tottelemaan positiivisen kautta/ Helsingin sanomat verkko/ Elämä

https://www.hs.fi/elama/art-2000005762620.html

2.7.2018

Huusitko taas lapselle? Virhe, sanoo kasvatusammattilainen: toimi näin niin saat pidemmän pinnan ja lapsikin oppii tärkeitä taitoja/Helsingin sanomat verkko/ Elämä

https://www.hs.fi/elama/art-2000005740647.html

10.6.2018

Älä opeta lasta tottelemaan, opeta hänet ajattelemaan – Perhetyöntekijä neuvoo, kuinka toimia, kun lapsi jää porukan ulkopuolelle tai hukkaa jatkuvasti tavaroitansa/ Aamuposti verkko

https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/ala-opeta-lasta-tottelemaan-opeta-hanet-ajattelemaan-perhetyontekija-neuvoo-kuinka-toimia-kun-lapsi-jaa-porukan-ulkopuolelle-tai-hukkaa-jatkuvasti-tavaroitansa-201003459

14.11.2017

Sinnikkyyttä voi aikuinenkin opetella/ Radio Suomi

Lataa tästä positiivisen kasvatuksen vuosisuunnitelman pohja

Sisältää linkkejä yhteistyökumppanin sivuille

Anna kehun haista tänä kesänä! #kehukesä

Tänä kesänä opetellaan Tunnetaitoja lapselle –verkkokaupan ja Positiivisen kasvatuksen kanssa taitaviksi kehun vastaanottajiksi ja antajiksi.

Oma kehu haisee – eikä haise! Se tuoksuu!

Liika kehu ylpistää – eikä ylpistä! Se kohottaa!

Nyt otetaan kynttilä pois vakan alta ja annetaan valomme loistaa!

Ihmiset ovat kehuvetoisia! Vedä siis ihmisiä luoksesi kehuilla!

Joten..

Kehu itseä

Kehu puolisoa

Kehu ystävää

Kehu lapsia

Kehu vanhempia 

Kehu kasvattajaa

Kehu tuntematonta

Lähde mukaan Kehukesään!

Tunnetaitoja lapselle –verkkokauppa ja Positiivinen kasvatus haluavat kasvattaa hyvää meissä jokaisessa. On tärkeää, että näemme hyvää itsessämme ja toisissamme. Siksi tänä kesänä #kehukesä-kampanjassa jaamme vinkkejä siihen, kuinka vastaanottaa kehuja ja antaa kehuja.

Keskitytään myönteisten tunteiden vahvistamiseen, optimismiin ja kiitollisuuden osoittamiseen!

Nämä kaikki vahvistavat tutkitusti sekä aikuisten että lasten mielen hyvinvointia.

Tarkoituksena vahvistaa mielenterveyttä ja mielentaitoja!

Haluamme haastaa kaikki mukaan #kehukesä-kampanjaan kehumaan itseään ja toisiamme.

Laitetaan hyvä kasvamaan!

Mitä siis tehdä?

Ota vastaan kehuja ja anna kehuja. Jaa tarinoita sekä kuvia siitä, mistä asioista olet saanut kehuja ja millaisia kehuja olet antanut. Sana on vapaa!

Laita mukaan hashtag #kehukesä ja tägää @positiivinenkasvatus ja @tunnetaitojalapselle, niin löydämme teidän ihanat tarinat ja kuvat.

Instagramissa 31.5.–31.7.2019 #kehukesä-tunnisteella jaettujen kuvien ja tarinoiden joukosta Positiivisen kasvatuksen Tiia ja Tunnetaitoja lapselle -verkkokaupan Jutta valitsevat parhaimman.

Paras palkitaan 50 €:n lahjakortilla tunnetaitojalapselle.fi-verkkokauppaan.

Tämän lisäksi Facebookissa on kesän aikana neljä kirja-arvontaa vuorotellen Positiivisen kasvatuksen ja Tunnetaitoja lapselle -sivuilla.

Facebookista löydät myös #kehukesä kehyksen, jonka voit laittaa omaan profiilikuvaasi. Laita hyvä näkymään!

Kehukesän artikkelit

Huomaa hyvä itsessäsi! – 10 askelta kohti itsekehua

Kerro hyvästä itsessäsi! – kuinka kehua itseään?

Vastaanota hyvää! – kuinka vastaanottaa kehuja?

Katson, näen, sanon! – 20 tapaa kehua lasta

Huomaa hyvä aikuisessa! – 10 tapaa kehua kasvattajaa

Ärsyttävä ominaisuus vai kehuttava taito?

(Kain ja Ketun alkukertomus julkaistu ensimmäisen kerran 13.05.2016)

Kun aloin lapsiryhmissä käymään läpi luonteenvahvuuksia vuonna 2015 ei ollut vielä Huomaa Hyvä – kirjaa eikä materiaalia, vaan käänsin materiaalia englanninkieleltä ja kirjoitin itse tarinoita lapsille. Kun en löytänyt läpikäytävää luonteenvahvuutta lastenkirjasta, tartuin kynään ja kirjoitin itse luonteenvahvuuteen liittyvän tarinan. Syntyi Kai ja Kettu sekä heidän seikkailunsa. Olen yhden niistä, Into iilimadon tarinan, jakanut myös ilmaisessa e-kirjassani, pieni kirja luonteenvahvuuksista.

Tänä syksynä sain viestin, jossa kyseltiin löytyykö Kain ja Ketun tarinaa kokonaisena jostain. Valitettavasti jouduin vastaamaan, että ei löydy, koska en kirjoittanut tarinoita kaikista luonteenvahvuuksista. Tämä kuitenkin inspiroi minua kaivamaan Kain ja Ketun tarinan uudestaan esiin ja miettimään tarinan kirjoittamista loppuun.  Tarina ei ole vielä valmis, mutta tavoitteena on tämän kevään aikana saada tarina valmiiksi ja teille käytettäväksi luonteenvahvuuksien läpikäymiseen lapsiryhmissä.

Otimme Kain ja Ketun myös mukaan lasten kevätjuhlaesitykseen. Kertomaan hyvän nappaamisesta ja luonteenvahvuuksista. Tässä teille pätkä siitä näytelmästä. Se vastaa siihen, kuinka Kai ja Kettu tapasivat toisensa ja mistä kaikki alkoi. 

Tässä myös syy siihen, miksi logosta löytyy poika ja kettu. 🙂 

—

Kain ja Ketun tapaaminen

Poika istuu nurmikolle ja mutisee itsekseen: ”Kun sä aina, kun et sä koskaan ja minä olen sanonut sata kertaa. Minä en kyllä koskaan opi.”
(Kettu saapuu pojan viereen ja kietoo hännän hänen ympärilleen)

Kettu: Hei.

Poika: Hei.

Kettu: Minä olen kettu

Poika: Sinulla on lämmin häntä.

Kettu: Kiitos. Minulla on valtava häntä. Ollut syntymästä asti. Toisista ketuista se oli omituista, mutta minun emoani se ei haitannut. Minusta olin hänestä tosi hyvä monessa asiassa. Hännälläni pystyin esimerkiksi helposti lämmittämään pienempiä veljiäni ja kuten nytkin, sillä on hyvä lohduttaa.

Poika: Sinun häntäsi on kyllä pehmeä ja ihana. On kuin olisi lämpimässä pesässä.

Kettu: Ja katso… (painaa tassun maahan).

Poika: Sinun tassunjälkesi on jotenkin hassu… hmm… Sinulla ei ole lainkaan kynsiä!

Kettu: Ei niin. Siksi olen hyvä myös silittelemään, koska kynteni eivät voi vahingossakaan raapaista ketään.

Poika (ottaa ketun tassun käteensä): Sinun tassusi on pehmeä ja sileä. Oletpa sinä hassu kettu.

Kettu: Niinpä ja haluatko kuulla mikä on hassuinta? (Kuiskaa pojalle) Minä tykkään pihlajanmarjoista.

Poika: Eivätkö ne olekaan happamia?

Kettu: Eivät ollenkaan. Minulla on niitä aina mukana repussani. Ne auttavat minua palaamaan hyviin muistoihin ja välillä niissä on piilossa, vaikka mitä salaisuuksia. Haluatko yhden?

(Kettu ojentaa pojalle yhden ja poika maistaa)

Poika: Tämähän maistuu ihan makkaravoileiville! Niille jota söimme mummolassa kesäpäivinä. Aurinko paistoi ja me makasimme siskon kanssa nurmikolla. Katsoimme pilviä ja yritimme keksiä miltä eläimiltä ne näyttivät. Se oli ihana päivä.

Kettu: Jokainen pihlajanmarja sisältää hyvän muiston, ajatuksen tai opetuksen. No melkein kaikki, osa pihlajanmarjoista on kujeilija marjoja. Ne sisältävät hassutteluja, höpsöjä juttuja ja vitsejä.

Poika: Onpas hassuja marjoja! Saanko toisen?

Kettu: Jokaisen tulisi kerätä omat marjat, mutta voin auttaa sinua etsimään. Minä lähdin maailmalle etsimään lapsia ja aikuisia, jotka tarvitsevat apua hyvän löytämiseen. Minä olen erinomainen hyvän nappaaja.

Poika: Hyvän nappaaminen… mitä se tarkoittaa?

Kettu: Meillä on elämässämme paljon hyviä asioita. Meissä on hyvää, meidän ympärillä on hyvää ja me voimme myös tehdä hyvää toisillemme. Aina emme kuitenkaan näe sitä, vaan tartumme kaikkeen ikävään, negatiiviseen ja unohdamme hyvän.

Poika: Minun elämässäni ei ainakaan ole mitään hyvää. Minä en ole missään hyvä ja vanhempien mielestä olen aina väärässä paikassa, sanon vääriä asioita enkä koskaan kuuntele tai tottele.

Kettu: Ei kai nyt vaan? Pihlajanmarjat taitavat olla loppu myös sinun vanhemmiltasi. Mutta älä huoli. Minä autan. Lähdetkö mukaan… muuten. Unohdin ihan kysyä nimeäsi.

Poika: Kai, minun nimeni on Kai.

Kettu: Oikein oivallinen nimi. Kai ja Kettu. Se sopii hyvin. Lähdetään Kai!

Vuoden vaihtuessa monet miettivät uuden vuoden lupauksia. Olen aiempina vuosina tehnyt vaikka minkälaisia lupauksia vaihtelevalla menestyksellä. Olen tehnyt lupauksia itseni paremmasta huolehtimisesta, toisten huolehtimisesta ja globaaleja maailmanparannus lupauksia.

Vuonna 2017 kirjoitin kymmenen lupausta lapselleni, nyt vuonna 2019 saan tehdä kymmenen lupausta lapsilleni. 

Rakkaat lapseni,

lupaan, että sylini on aina teille avoinna ja käteni valmiina vastaanottamaan teidät. Olette sitten hyvällä tai huonolla tuulella tai keskellä suurimman raivokohtauksen, voitte luottaa minuun. En koskaan torju teitä vaan suljen teidät lämpimästi syliini.

Lupaan, että kuuntelen teitä ja korvani ovat aina kaksi kertaa enemmän kuulemassa kuin suuni neuvomassa. Kuuntelen tunteakseni teidät paremmin, ymmärtääkseni teitä paremmin ja osoittaakseni, että olette arvokkaita ja ajatuksenne ovat tärkeitä.

Lupaan, että annan teille tarvitsemanne ajan. Varaan kalenteriin yhteistä aikaa leikkeihin, iltalukemiseen ja vain olemiseen. Ymmärrän, että minun kiireinen elämänvaiheeni on teidän ainutlaatuinen lapsuutenne. Jätän työni töihin ja laitan kännykkäni pois päiväkodin portilla. Kun olen teidän kanssasi, olen teitä varten.

Lupaan, että kunnioitan teitä kaikin tavoin. Kunnioitan kehoanne, mieltänne ja kasvuanne. Kuuntelen ja kunnioitan teidän tärkeitä toiveita, tarpeita ja oivalluksia. Kunnioitan kehoanne. Teidän oikeutta koskemattomuuteen. En koske teihin kovilla käsillä tai satuta mieltänne kovilla sanoilla. Annan teidän toteuttaa omat unelmanne elämän varrella ja tuen yksilöllisyyttänne.

Lupaan käyttää vahvuuskieltä ja huomata teissä kaiken hyvän. Huomata mitä osaatte, mitä opitte ja mitä vahvuuksia teillä on. Lupaan keskittyä kaikkeen siihen hyvään, jotta te tuntisitte itsenne osaavaksi, arvostetuksi ja pystyväksi kaikkeen. Autan teitä käyttämään niitä luonteenvahvuuksia, joita teillä on ja kasvattamaan niitä, mitä haluatte vahvistaa. 

Lupaan, että kun epäonnistutte tai teette virheitä, kohtaan teidät empaattisesti ja ymmärtäväisesti. Opetan ja ohjaan teitä parempaan toimintaan. En vaadi teiltä liikaa, vaan ymmärrän teidän kehittyvän ja kasvavien mielienne vasta opettelevan asioita. Ohjaan teitä olemaan myös anteeksiantavia itseänne kohtaan ja ruokin kasvun asennetta. Aina kannattaa yrittää uudestaan ja virheistä oppii uusia asioita itsestä ja ympäröivästä maailmasta. 

Lupaan, että pidän maailman teille avoinna ja opetan teille uusia asioita. Autan etsimään vastauksia ja ratkaisemaan ongelmia. Autan teitä tunnistamaan ja säätelemään tunteita sekä kohtaamaan vastoinkäymisiä optimistisesti. Niihin kysymyksiin mihin en osaa vastata, etsin vastauksen. Ja niitä asioita mitä en itsekään osaa, lupaan opetella. En ohjaa teitä ulkoisin motivaattorein vaan ohjaan teitä kohti sisäistä motivaatiota ja omaa oivallusta. Jotta oppisitte ajattelemaan eikä vain tottelemaan.

Lupaan, että asetan teille rajat ja pidän teidät turvassa. Voitte luottaa siihen, että minulla on asiat hallinnassa ja ohjaan teitä rakkaudella. Asetan teille rajat perustellen ja johdonmukaisesti. Rajat auttavat teitä kasvamaan ja kehittymään turvallisesti ja oikeaan suuntaan.

Lupaan pyytää anteeksi ja myöntää virheeni, sillä tulee päiviä joina en tässä kaikessa onnistu. Toiminnallani opetan anteeksipyyntöä sekä anteeksiantoa ja sitä kuinka virheistä voi oppia. Meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa. Onneksi voimme tehdä sitä matkaa yhdessä.

Lupaan huolehtia itsestäni ja jaksamisestani, jotta jaksan olla teille se aikuinen, johon voitte turvata. Teidän ei tarvitse olla huolissanne minun jaksamisesta tai ottaa vastuullenne minun hyvinvointiani. Pidän huolta, että pidän itseni kunnossa, nukun tarpeeksi ja hoidan henkistä hyvinvointiani, jotta voin pitää huolta myös teistä.

Lupaan teille nämä asiat uudestaan joka aamu vuoden jokaisena päivänä.

Sillä te olet minun lapsiani ja minä rakastan teitä.

Itsesäätely jakautuu kolmeen osaan: Tunteiden säätely, kulutuksen säätely ja käyttäytymisen säätely. Näistä itsesäätely liitetään usein vahvimmin tunteiden säätelyyn. Miten tunteet vaikuttavat minuun ja toimintaani? Tunnistanko tunteeni ja pystynkö hallitsemaan hyvin esimerkiksi aggression tunteet vai huudanko heti kun harmittaa? Miten se mitä ajattelen vaikuttaa siihen mitä tunnen ja miten se vaikuttaa siihen mitä teen? Tämän ketjun tunnistaminen ja tietoinen käsittely auttavat tunteiden hallinnassa.

Mitä ajattelen -> Mitä tunnen -> Mitä teen

Voin olla sitä mieltä, että lapsella menee liian kauan aikaa pukemiseen. Tulen siitä turhautuneeksi ja vihaiseksi, mutta miten se näkyy käyttäytymisessäni? Pahimmillaan se muuttuu huudoksi ja parhaimmillaan joku sisäinen hokema tai muu itsesäätelykeino saa minut rauhoittumaan ja odotan rauhassa, kun lapseni pukee päälleen omatahtisesti.

Lapsesi voi olla vihainen siitä, että ei saa enää lähteä enää illalla pelaamaan kavereiden kanssa PokemonGo:ta, koska on ruoka-aika. Alkaako hän paiskomaan ovia ja pakenee omaan huoneeseensa? Vai toteaako olevansa harmistunut, mutta tulee sitten koko perheen kanssa päivällispöytään, kertoo taas lapsen tunteiden itsesäätelykyvystä.

2. Miksi se on tärkeää?

Vahva itsesäätely on yhteydessä hyvään sopeutumiseen, itsetuntemukseen, myönteisiin ihmissuhteisiin, tunnekuntoisuuteen, turvalliseen kiinnittymiseen, parempiin oppimistuloksiin ja elämässä menestymiseen. – Huomaa hyvä! – kirja

Hyvä itsesäätelykyky vaikuttaa siis myönteisesti monilla elämänalueilla. Se on päivittäin käytössämme ja sen kehittäminen ja kehittyminen jatkuu läpi elämän. Hyvä itsesäätely auttaa minua voimaan hyvin muun muassa arjessani, työssäni, vuorovaikutustilanteissa ja ystävyyssuhteissani.

3. Eikö itsesäätelyn taso määräydy jo syntymässä?

Temperamentti käsittää ne piirteet, joita olemme saaneet geneettisessä perimässämme ja jotka tulevat esiin ennen ympäristön vaikutusta, kuten aktiivisuus, reagointi aistiärsykkeisiin ja pitkäjänteisyys. Tähän suuresti vaikuttaa kuitenkin ympäristö. Vaikka lähtökohtamme itsesäätelyssä saattaa olla eritasoiset, vaikuttavat ympäristö siihen millaiseksi persoonamme muodostuu. Itsesäätely on osa persoonaa, jossa on mukana temperamentti ja lisäksi ympäristön vaikutukset. Itsesäätely on taito, jota voi harjoitella.

4. Voiko aikuinen enää parantaa itsesäätelyään vai onko liian myöhäistä?

Koska itsesäätely on taito, kuten aiemmin totesin, pystyy sitä harjoitella minkäikäisenä tahansa. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä!

5. Tuntuu, että itsesäätelyni vaihtelee päivästä toiseen. Joskus räjähdän, mitä pienimmästäkin jutusta ja välillä tuntuu, että mikään ei saa minua hermostumaan. Mikä avuksi?

Ajatellaan, että jokaisella ihmisellä itsesäätelyä on rajallinen määrä, joka hupenee käytössä. Jokaisena päivänä itsesäätelyn kupin pitäisi päästä täyttymään. Täyttymiseen vaikuttaa muun muassa kunnollinen lepo ja hyvä ruokavalio.

Itsesäätely  on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Sitä voi kehittää, mutta välillä on pakko ”ladata pattereita”, jotta itsesäätelyvarastot täyttyvät. Kuten lihasta, voit kehittää myös itsesäätelyä paremmaksi, jolloin se kestää pidemmälle.

On myös hyvä taito, osata säädellä itsesäätelyn käyttämistä. Suunnitella päivä niin, että niihin tilanteisiin, jossa tietää tarvitsevansa paljon itsesäätelyä menee levänneenä ja patterit täynnä. Eikä myöskään suunnittele liian montaa itsesäätelyä vaativaa tehtävää yhteen päivään. Näin voit estää varastojen täydellisen ehtymisen.

6.  Miten itsesäätelyä voi sitten vahvistaa?

Itsesäätelyn harjoittelun erilaisia välineitä ja harjoituksia on todella paljon! Itsesäätelyn kehittymiseen auttavat mielikuvaharjoitukset, aisti- ja kehoharjoitukset sekä erilaiset apuvälineet. Varsinkin lasten itsesäätelyn ajattelen olevan välineurheilua. Erilaiset apuvälineet auttavat aivojen kasvussa ja kehittymisessä. Otsalohkon, jossa muun muassa harkitsevaisuus ja itsesäätely sijaitsevat, kasvu on kesken. Tarvitsemme välineitä sen rakentamiseen. Tunnetaidot ja tietoisuustaidot tukevat itsesäätelyä, joten niitä kannattaa harjoittaa yhdessä itsesäätelytaitojen kanssa

7. Jos opetan itsesäätelyä välineiden avulla, niin onko itsesäätely aina välineiden varassa ja lapseni tuijottelee hilepurkkeja vielä eläkeiässä?

Saa tuijotella, mutta ei välttämättä tarvitse. Kun taito kehittyy ja myös aivot luontaisesti kasvavat, jäävät apuvälineet usein pois. Ne ovat kuin mielen apupyörät. Kun taidot paranevat, ei apupyöriä enää tarvita. Joitain välineitä voi kuitenkin kuljettaa ihan hyvin aikuisuuteenkin, kuten stressin lievitykseen käyvät puristelupallot.

8. Milloin itsesäätelyharjoituksia on hyvä tehdä?

Itsesäätelyvälineisiin on hyvä tutustua ja niiden käyttöä harjoitella, kun on rauhallinen hetki eikä ns. tilanne päällä. Usein itsesäätelyn vahvistaminen tapahtuu juuri tilanteiden välissä. Tilanteet sitten testaavat, että miten hyvin itsesäätelytaidot ovat hallussa. Ja mitä pitäisi vielä harjoitella?

Itsesäätelyharjoitusten kautta vahvistetaan mielen ja kehon valmiutta selvitä tunnekuohuista ja vaikeista tilanteista. Ne vahvistavat aivoissa rauhoittumisen hermoratoja ja lisäävät näin lapsen valmiutta tilanteiden hallitsemiseen.

9. Lapseni on erityislapsi. Miten harjoitella itsesäätelyä hänen kanssaan?

Ajattelen, että jokaisella on omat, yksilölliset tavat rauhoittaa mielensä ja kehonsa, mahdollisista diagnooseista (ADHD, aistiherkkyys, autismi tai muu vastaava)  riippumatta. Ei ole yhtä oikeaa tapaa itsesäätelyyn ja siksi tärkeintä on löytää juuri tälle lapselle sopiva tapa tukea itsesäätelyä. Tämän takia ajattelen, että välineissä ja harjoituksissa mennään usein lasten kanssa yritys-erehdys keinoin. Annetaan kokeiltavaksi mahdollisimman paljon eri tapoja ja katsotaan mikä juuri tämän lapsen kohdalla toimii.

10. Miten kauan itsesäätelyn harjoitteluun menee?

Valitettavasti tähän ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Tämä on erittäin yksilöllistä ja monet asiat, kuten temperamentti ja sen luomat lähtökohdat vaikuttavat sekä lapsen kyky omaksua uusia taitoja ja tapoja. Toisilla taito voi harjaantua todella nopeasti ja välineisiin tutustuminen ja käyttöönotto on helppoa. Toisten kanssa taas harjoitellaan sinnikkäästi samoja taitoja vuodesta toiseen.

Itsesäätelyn artikkelit:

Aikuisen itsesäätely -miten saada pidempi pinna ja rauhallisempi mieli?

Lapsen itsesäätely – miten tukea lapsen itsesäätelyä?

Printattavia pdf-pohjia: Materiaalia lapsen ja aikuisen itsesäätelyn tueksi

Muista myös seurata positiivisen kasvatuksen YouTube kanavaa! Sinne tulossa tässä kuussa muun muassa itsesäätelyvideoita sekä itsesäätelymateriaalin valmistusvideoita.

Ensimmäisen kerran kohdatessani lapsella tunteiden sinisen alueen, muistan hämmentyneeni tilanteen odottamatonta käännettä. Olin hyvin tietoinen ja koulutettu toimimaan lapsen raivon,  huutamisen tai aggressiivisen käyttäytymisen kohtaamiseen, mutta nyt sain vastaani tunteiden täysin toisen laidan. Mitään ei tullut ulos, vaan lapsi vajosi sisään mielensä syövereihin. Sain kuitenkin tilanteeseen selvyyden etsittyäni tietoa ja törmättyäni polyvagaaliseen teoriaan.

Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian mukaan tunteiden säätelyssä on myös taistele-pakene tilan lisäksi jähmety-pyörry tila, joka tulee esiin esimerkiksi alussa kuvaamani tilanteen käyttäytymisen tavoin. Tunteet eivät purkaudu ulospäin vaan lapsen voisi kuvailla menevän ”lukkoon”. Opin silloin, että tunteiden jaottelu ei olekaan kaksijakoinen, tunteiden tasapaino tai taistele-pakene tila, vaan kolmijakoinen johon kuuluu myös jähmety-pyörry tila.

Miten nämä näkyvät lapsessa?

Punaisella alueella muun muassa lapsen hengitys tihenee, keho jännittyy ja sydämensyke kohoaa. Aivojen alaosa ottaa vallan tunteista ja kehoista ja ”kaasu menee pohjaan”. Seurauksena lapsi voi muun muassa heitellä tavaroita, huutaa tai käyttäytyä muuten verbaalisesti ja fyysisesti aggressiivisesti. Voimakkuus riippuu lapsesta ja tilanteesta.

Vihreä alue on nk. normaalialue. Lapsi voi säädellä omaa kehoaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Hän tuntee olevansa hallinnassa ja kestää myös hankalia tunteita ja pettymyksiä. Lapsi pystyy olemaan tasapainossa eri tilanteiden ja tunteiden kanssa.

Sinisellä alueella lapsen tunteiden tasapainotila on myös järkyttynyt. Tilanteen tuoma mielipaha ei kuitenkaan ole vienyt lasta punaiselle alueelle, vaan siniselle alueelle, jossa keho menee ”jarrutilaan”. Lapsi reagoi negatiiviseen tilanteeseen sulkeutumalla. Seurauksena lapsi voi hiljentyä kokonaan, poistua paikalta tai mielellisesti ”irrottaa itsensä tilanteensa”. Keho reagoi hidastamalla hengitystä, hitaammalla sydämen sykkeellä ja katsekontaktin välttämisellä. Tällainen tila on lapselle haitallista.

Lapsi ei tietoisesti mene punaiselle tai siniselle alueelle, vaan kyse on kehon reaktiosta. Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilan säätelemiseen.

(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)

Mitä jos lapsi meneekin siniselle? Ei raivoa, huuda, vaan jähmettyy ja vetäytyy kuoreensa?

Tässä voi mennä parillakin tavalla metsään. Ensinnäkin voi ajatella, että lapsella ei ole mitään hätää, koska ulospäin ei näy juuri mitään. Lapsiryhmässä lapsi saatetaan jättää yksin, koska hän ei aiheuta vaaraa ympäristölleen ja punaisella alueella olevat lapset tuntuvat tarvitsevan aikuisen nopeampaa reagointia.

Sinisellä alueella ollaan kuitenkin samojen haasteiden edessä kuin punaisella alueella. Tilanne ei ole tasapainossa. Lapsella on huono olla. Lapsen keho on lukossa. Lapsi tarvitsee apua päästääkseen tasapainoon, mielen ja kehon normaalille vihreälle alueelle.

Itse koen tämän alueen olevan jopa vaikeampi. Kuten punaisella alueella, lapsi ei ole vastaanottavaisessa tilassa, eikä kommunikaatio suju. Tässä ei kuitenkaan yritetä ”jarruttaa” lapsen kehon reagointia vaan saada purettua ”jähmettyminen” ja ”herättää” keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

Miten sitten auttaa lasta ”sinisellä alueella”?

1. Kontaktin luominen

Tärkeää on se, että lasta ei näissä tapauksissa jätä lasta yksin, vaan aikuinen pyrkii luomaan lapselle turvallisen tunteen ottamalla syliin, lempeällä kosketuksella tai rauhallisella puheella. Tarkoitus on saada keho ja mieli pois pelästymisen tilasta.

Musiikin tai laulamisen on tutkittu auttavan. Ne voivat auttaa ”pelästyneen” mielen tavoittamisessa.  Sanat eivät usein tässä tilanteessa tavoita lasta, joten hyräily toimii myös.

Vaikka ”kuulolaite” olisikin poissa päältä, laulettu musiikki voi tavoittaa mielen. Niinpä musiikki tai rauhoittava puheääni voivat avata pelästyneen mielen, vaikka sanojen merkitystä ei ”kuullakaan” – Psykologi Tuija Matikka

Lapsen itsesäätelykeinoja lisää täältä.

2. Vahvista tunne- ja itsesäätelytaitoja

Tilanteessa toimimisen lisäksi tarkoituksena on lisätä lapsen vihreää aluetta ja ehkäistä häntä lipumasta punaiselle tai siniselle alueelle. Hyvät tunne ja itsesäätelytaidot laajentavat vihreää aluetta ja auttavat lasta pysymään tasapainossa vihreällä alueella. Tunnetaitoja ja itsesäätelykeinoja harjoitellaan yhdessä aikuisen kanssa silloin, kun lapsi on vihreällä alueella eli tasapainossa. Tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen ja sääteleminen ovat osa lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

3. Pohdi ”triggereitä” eli tilanteen laukaisevia tilanteita

Mieti missä tilanteissa lapsi tuntuu menevän ”siniselle alueelle”. Mitkä asiat saavat lapsen reagoimaan tällä tavalla? Kun tunnet lapsen tavat, osaat ennakoida niissä tilanteissa, jotka voivat ”ajaa” lapsen pois vihreältä kaistalta. Esimerkiksi jännittäviä tilanteita voi käsitellä ja keskustella lapsen kanssa etukäteen ja näin välttää tunnetasapainon järkkyminen.

4. Vahvista yhteyttä

Turvallinen suhde ja luottamus aikuiseen auttaa lasta pysymään pidempään vihreällä alueella. Aikuisen läsnäolo, yhdessäolo, lapsen kuunteleminen ja  mielenkiinto lapsen asioita kohtaan vahvistavat yhteyttä. Esimerkiksi vuorovaikutuksellinen leikki aikuisen kanssa vahvistaa hyvin tätä yhteyttä ja lapsen tarvitsemia taitoja.

Lapsi tarvitsee aikuista sisäisen tilansa säätelyn avuksi. Porgesin mukaan aikuinen voi auttaa lapsen mieltä jäsentymään ollessaan itse sosiaalisen liittymisen tilassa. -Leikola, Mäkelä, Punkanen

Lisää polyvagaalisesta teoriasta

Siegel, Daniel J. The Yes Brain. 2018. Bantam Books: New York.

Duodecim-lehti: Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma (löytyy myös hyviä lisälähteitä)

Tuija Matikka: Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria

Näytän vahvuuskorttia 4-vuotiaalle pojalleni ja kysyn: Mitä näet? ”Toi lintu roskaa, ei saa roskaa. Sen pitäisi kerätä noi paperit pois.” vastaa lapseni. Niinpä. Sen minkä aikuinen näkee, ei välttämättä avaudu heti lapselle. ”Mitä linnun kädessä on?” jatkan sinnikkäästi. ”Onko se lennokki?” poika kysyy. ”Kyllä on. Hyvin huomattu.” Poikani hymyilee ja jatkaa kuvan katsomista. ”Tuleeko noista papereista lisää lennokkeja?” hän tiedustelee. ”Noista pinossa olevista voi varmaan tullakin. Miten noi ryppyiset paperit? Voisiko olla, että ne ovat epäonnistuneita?” kyselen. ”Niin!” poikani hengähtää. ” Se ei ole ensiksi osannut. Voidaanko me tehdä lennokkeja?” Se sopii hyvin ja menemme etsimään paperia. Teemme lennokkeja ja mietimme miten lennokin tekemistä voi oppia ja mitä taitoja tarvitaan. Mietimme miksi varis halusi tehdä lennokin ja kuka sille on opettanut lennokkien tekoa? Ehkä äiti, veli tai sisko tai naapurin varis? Lennokkia rakennellessa olemme kehittäneet kuvasta yhdessä tarinan, joka päättyi lennokin lentämiseen yhtä korkealle kuin ampiaiset.

Tässä aivan ensimmäinen keskustelu ja hetki, mitä kävin poikani kanssa sinnikkyyden kortin kanssa. Olimme aiemmin jo puhuneet yrittämisestä ja uudestaan tekemisestä, jos jokin ei onnistu. Nyt ajattelin kokeilla kortin kanssa. Tämän jälkeen olen alkanut käyttää sinnikkyys-sanaa enemmän ja käyttänyt korttia asiasta muistuttamiseen.

Jos jokin ei ole heti onnistu, olen saattanut sanoa: ”Muistatko sen linnun, joka teki lennokkia papereista? Sekään ei heti onnistunut, mutta kun sinnikkäästi yritti uudestaan, niin sitten sai sen lennokin tehtyä.”

Käytin sitä myös onnistumisten kanssa. ”Hienosti onnistuit! Kun tarpeeksi kauan sinnikkäästi harjoittelee ja tekee, niin sitten sitä oppii/pääsee tavoitteeseen. Ihan kuin se lintu siinä kortissa.”

Nostin esiin sinnikkyyden hetkiä. ”Olit kyllä tosi sinnikäs, kun rakensit tota isoa legorekkaa. Vaikka kuinka kauan jaksoit pyöritellä palasia, etsiä oikeaa paikkaa ja lukea ohjeita. Tosi hienoa!”

Tällä tavalla vahvuus, vahvuuskortti, kortin kuva ja siihen liitetty tarina toimivat työkaluna arjessa.

Mutta mennäänpä hieman taaksepäin.

Mitä sinnikkyys on?

Itse olen pyörittänyt luonteenvahvuuksia, niin kauan, että omat mielikuvani sinnikkyydestä ovat jo hyvin vakiintuneet. Siksi lähden kyselemään muilta aikuisilta, mitä sinnikkyys heidän mielestään on? Mitä mielikuvia heillä on sinnikkyydestä.

”Onko se sama kuin pitkäjänteisyys? Jostain syystä ekana mielessä pyörii suomalaisuus ja suomalainen sisu..onko se sama kuin sisukkuus?”

”Semmoinen tietty sisukkuus tulee mieleen sekä sellainen asenne, että vastoinkäymisistä selvitään.”

”Fyysinen sinnikkyys että henkinen sinnikkyys. Että tavallaan kestää ja jaksaa ihan mitä vain.”

Sinnikkyydestä näyttää tulevan helposti mieleen sisukkuus ja sisukkuus on yksi luonteenvahvuuksista. Sinnikkyys ja sisukkuus ovat kuitenkin eri asioita ja siksi haluan avata eroa hieman tässä.

”Sisu alkaa siitä, mihin sinnikkyys loppuu” summaa Emilia Lahti.

”Sinnikkyys on intohimoa saavuttaa pitkäkestoisia tavoitteita.” Huomaa hyvä! – kirja

Sinnikkyydellä mennään siis kohti tavoitteita, mutta joskus sinnikkyys ei riitä ja ”viimeinen ponnistus” tulee sisukkuudesta.

Olenko sinnikäs?

Kun aloitat tekemään jotain, teet sen valmiiksi.

Jaksat yrittää uudestaan, vaikka et ensin onnistu.

Pidät kiinni tavoitteistasi ja jaksat puuhailla niiden parissa kauan.

Jatkat suurienkin haasteiden edessä ja vaikka menestys ei olisi taattua.

Hankaluuksien jälkeenkin toivut nopeasti ja jatkat eteenpäin.

Jaksat tehdä myös asioita, jotka eivät sillä hetkellä tunnu mielekkäiltä.

Mitä enemmän voit vastata näihin kyllä, sitä paremmin sinnikkyyden vahvuus sopii juuri sinuun.

Jatkan haastatteluja. Tunnetko olevasi sinnikäs?

”En omasta mielestäni koe olevani kovin sinnikäs”

”Kyllä mä mielestäni olen sinnikäs”

”Mä en todella ole sinnikäs. Tai no joillain elämän alueilla, mutta en kaikilla.”

Tämäkin voi olla totta. Toisilla elämänalueilla voi olla sinnikkäämpi, kuin toisilla. Tarkoittaako tämä, että tällä elämänalueella uskon enemmän taitoihini ja jaksan yrittää enemmän? Vai päinvastoin, että uskon tarvitsevani harjoitusta ja siksi olen sinnikkäämpi? Vai onko kenties kyse motivaatiosta? Sisäinen motivaatio ajaa eteenpäin suuremmalla voimalla kuin ulkoinen. Niillä elämän alueilla, joita ajaa sisäinen motivaatio voi sinnikkyyttä yllättäen löytyä enemmän.

Kenellä sitä on?

Haastatteluissa kysyin onko heillä jotain sinnikkyyden esikuvia?

”Suomessa sotineet sotilaat olivat sinnikkäitä. Aiemmin ihmiset olivat sinnikkäämpiä kuin hoidettiin maatilaa ja eläimiä ja lypsettiin kuudelta aamulla oli arki tai viikonloppu. Eikä valitettu ja ruikutettu jatkuvasti ettei ole rahaa, vaikka ei ollut rahaa uusiin vaatteisiin tai harrastuksiin vaan painettiin duunia aamusta iltaan eikä pelattu Pokemon gota.”

”Mulle tulee mieleen mun mummo. Hän on kestänyt vaikka mitä tässä elämässä ja silti jaksaa elää ja välillä jopa hymyillä.”

Sinnikkyys yhdistetään siis myös selviytymiseen.

Vanhemmalle/aikuiselle: Kannattaa myös miettiä omaa sinnikkyyttä. Luovutanko helposti vai olenko itse sinnikäs? Minkälaisen kuvan annan omasta toiminnastani? Jos alamme tekemään jotain työtä, niin olemmeko heti ajattelemassa, että joku toinen osaisi paremmin tai pyytämässä apua. Lapsi mallintaa vahvasti vanhempien/aikuisten toimintaa. Voisinko minä olla lapseni esikuva sinnikkyydestä?

Mitä hyötyä sinnikkyydestä on?

Sinnikkyys auttaa meitä kohti tavoitteitamme ja ponnistelemaan hyödyllisten asioiden eteen. Menestys ja sinnikkyys kulkevat käsikädessä ja usein sinnikkäät ihmiset pärjäävät elämässä paremmin kaikilla elämän osa-aluilla. Tutkimusten mukaan sinnikkyys on älykkyysosamäärää suurempi vaikuttaja esimerkiksi koulumenestyksessä.

Miten sinnikkyys näkyy?

Sinnikkyys on yksi voimavahvuuksista eli yksi niistä jota voimme oppia, opettaa ja käyttää joka päivä. Miten elämän eri alueilla sinnikkyys tai sen puute voi näkyä?

Perhe-elämässä

Uskon, että meillä on ihan vauvasta asti sinnikkyyttä. Kun vauva opettelee kääntymään mahalta selälle tai toisinpäin, kun hän opettelee konttaamaan ja kävelemään. Kaikkeen tarvitaan sinnikkyyttä, koska asiat eivät todellakaan onnistu ensimmäisellä kerralla. Lapsuuteen liittyy monta asiaa, jotka vaativat opettelemista ja sinnikkyyttä. Pukemaan ja syömään opettelu, kouluaikana kotitehtävien teko, harrastuksissa käynti ja ystävyyssuhteiden luomisessa. Sinnikkyys jatkuu työelämässä ja parisuhteissa. Se on läsnä läpi elämän ja siksi sitä on myös hyvä kehittää läpi elämän.

Harrastuksissa

Aloittaessaan uutta harrastusta, joutuu nopeasti sen eteen, että mitään ei voi osata ilman harjoittelematta. Jos sinnikkyyttä puuttuu, voi helposti hypätä harrastuksesta toiseen, koska ei löydy pitkäjänteisyyttä harjoitella. Lapsi, jolta puuttuu sinnikkyyttä, ei välttämättä edes aloita mitään uutta, mitä ei tunne heti osaavansa hyvin. Mielestäni harrastamaan pakottaminen ei myöskään ole hyvä juttu, mutta kannustaminen ja motivoiminen erittäin suotavaa. Lapsen voi olla joinain hetkinä vaikea nähdä harrastuksen hyöty ja taitojen kehittyminen, jos vanhempi tai valmentaja ei auta sitä näkemään ja kannusta eteenpäin.

Työelämässä

Jokaisen työssä tarvitaan sinnikkyyttä. Toisilla on päivän aikana pieniä tavoitteita, jotka saattavat liittyä pidempiaikaiin tavoitteisiin, toisilla pidempiä projekteja, joita kohti kuljetaan päivä päivältä. Sinnikkyyttä tarvitaan ihan siinäkin, että pääsee työpäivän alusta työpäivän loppuun. Sinnikkyys auttaa toipumaan myös työhön liittyvistä epäonnistumisista. Nousemaan epäonnistuneen projektin jälkeen ja jatkaa puhtaalta pöydältä kohti uutta.

Sosiaalisissa suhteissa

Ystävyys ja parisuhteissa tulee tarvitsemaan sinnikkyyttä. Ehkä jopa ihan alussa. Kun kysyin ystävältäni, miten hän tuli valinneeksi puolisonsa, hän totesi: ”Hän oli todella sinnikäs. Vaikka olin antanut monta kertaa pakit ja sanonut, että en lähde treffeille. Hän vain jaksoi yrittää uudestaan.” Onneksi jaksoi, koska lopulta he menivät naimisiin. Ystävyys ja parisuhteet seilaavat välillä myös vastatuuleen ja silloin tarvitaan sinnikkyyttä. Kun tavoitteena on pitkäaikainen ystävyys tai parisuhde, auttaa sinnikkyys jatkamaan eteenpäin karikoista huolimatta. 

Sinnikkyyden käsittelyhetki

Välillä etsimme lasten kanssa viikon sinnikkyyttä pelien tai leikkien kautta. Välillä sinnikkyys löytyi ristikkotehtävästä, joskus etsittiin vahvuussanoja kuin aarretta. Isompien kanssa pelattiin hirsipuuta ja vahvuudet löytyivät sana kerrallaan ja niitä yhdisteltiin itse. Näitä samoja pelejä ja leikkejä voi käyttää myös kotona.

1. Mistä vahvuudesta on kyse?

• Millä kirjaimella – peli?:

Tässä voi olla kaksi tai useampi pelaaja. Yksi on pelin johtaja, joka tietää viikon vahvuuden (yleensä aikuinen). Hän alkaa luetella vihjeitä: Vahvuuden ensimmäinen kirja alkaa samalla kirjaimella, kun minne illalla mennään peseytymään (Suihku). Vahvuuden toinen kirjain alkaa samalla kirjaimella, kun mikä puhalletaan ja laitetaan narun päähän lentämään (Ilmapallo). Vahvuuden kolmas kirjain.. Näitä esimerkkejä jatketaan kunnes koko sanan tulee esiin.

• Hirsipuu – peli:

Hirsipuun perussäännöillä, mutta sanana on aina viikon vahvuus.

(Tästä pelistä iltapäiväkerhon pojat olivat todella innoissaan! :D)

• Etsi vahvuus:

Vahvuussana kirjoitetaan lapulle ja piilotetaan kotiin tai lastenhuoneeseen. Lapsilla voi olla aarrekartta tai sanaa voi etsiä myös ”lämpenee-kylmenee”-leikin säännöillä. Aina kun lapsi lähenee sanan piilotuspaikkaa, sanotaan lämpenee ja kun menee kauemmaksi, niin kylmenee. Etsimistä jatketaan kunnes vahvuussana löytyy.

• Etsi vahvuus 2:

Vahvuussanan kirjaimet erotellaan ja kirjoitetaan lapuille. Kirjaimia piilotetaan tilaan. Kirjaimet voi laittaa vaikka pienten purkkien sisään. Kaikki purkit etsitään. Kerrotaan kuinka monta kirjainta sanassa on. Sitten kirjaimet otetaan esiin ja toinen osa peliä on yhdistää kirjaimet sanaksi. Kun kirjaimista on saatu oikea sana, peli päättyy.

2. Tarinan lukeminen, kuvan katselu tai kokemuksen jakaminen

Keskustelua vahvuudesta lapsen, puolison tai koko perheen kesken voi virittää monella tavalla. Voitte käyttää vahvuuskortteja ja keksiä oman tarinan. Voitte lukea jonkun lastenkirjan sinnikkyydestä. Voit myös jakaa jonkun elämänkokemuksen, jossa sinä kerrot milloin olet käyttänyt sinnikkyyttä.

3. Sinnikkyyden bongauspeli

Perheenjäsenten kanssa voi pelata sinnikkyyden bongauspeliä. Tavoitteena on tarkkailla päivän aikana ihmisiä ja tapahtumia ja etsiä, missä näkee sinnikkyyttä. Bongauspeli voi kestää päivän tai vaikka koko viikon. Ajanjakson päätteeksi kerrotaan toisille, missä ja minkälaisissa tilanteissa on nähnyt sinnikkyyttä. Kyse voi olla pienistä tai isoista hetkistä.

”Koulussa luokkakaveri teki yhtä laskua 15 minuuttia, mutta sitten se onnistui ja oli siitä todella iloinen.”, ”Töissä työkaveri sai päätökseen vuoden urakan, jossa oli paljon mutkiakin matkassa. Juotiin kakkukahvit sen kunniaksi.”. Kyse voi olla myös yrityksistä  ”Näin kun naapurin nuori harjoitteli vanhempansa kanssa taskuparkkeerausta pihalla tunnin verran. Ei onnistunut vieläkään, mutta todella sinnikkäästi istui siellä ratin takana ja yritti uudelleen. Jatkavat kuulemma huomenna taas. Ehkä se sitten onnistuu.”

Huom! Kertokaa myös missä hetkissä, olette nähneet sinnikkyyttä toisissanne!

4. Sinnikkyyden esikuvani

Kuka on mielestänne sinnikäs? Tuleeko mieleen joku yhteinen henkilö, esimerkiksi urheilija? Vai onko jokaisella perheenjäsenellä oma esikuva? Onko se sadusta, oikeasta elämästä vai oma mielikuva jostain sinnikkäästä ihmisestä tai ihmisryhmästä? Voitte laittaa kuvan esikuvistanne vaikka jääkaapin seinään, muistuttamaan sinnikkyydestä.

Asioita, jotka edistävät sinnikkyyden kehittymistä (toimii myös aikuisilla!)

1. Käsittele sinnikkyyttä taitona, jonka voi oppia

Vaikka synnymme erilaisilla temperamenteilla, ei sinnikkyys ole kiveen hakattu piirre vaan opeteltava taito. Sinnikkyydessä voi kehittyä. Vaikka lapsesi tai sinä itse, et olisi tällä hetkellä kovin sinnikäs, voi tilanne olla aivan toinen vuoden päästä. Puhu sinnikkyydestä taitona ja osoita lapselle myös se, miten hänen sinnikkyytensä on kehittynyt vuosien varrella.

2. Nosta esiin jo kuljettu matka

Ennen tavoitteisiin pääsemistä on matkalla yleensä monta välietappia. Pyöräilemään opetteleva lapsi oppii ensiksi istumaan pyörän päällä, sitten polkemaan apupyörien kanssa ja lopuksi ajamaan ilman apupyöriä. Kokeisiin lukevaa teiniä voi kannustaa jokaisen kirjan kappaleen lukemisen jälkeen pienellä lepohetkellä tai yhteisellä pelihetkellä. Käy lapsen kanssa yhdessä välitavoitteet, jotta tavoitteen saavuttaminen tuntuu realistiselta ja mahdolliselta. Osoita ne kohdat, jossa edistystä on tapahtunut ja auta näkemään jo kuljettu matka.

3. Auta näkemään hyöty ja kuvittelemaan maalitilanne

Maalaa lapselle mielikuva, siitä tilanteessa kun tavoite on saavutettu. Miten hienoa nuoren on mennä ulkomaille ja käyttää ravintolassa tilatessaan paikallista kieltä? Miten kitaransoiton opettelu voi avata myöhemmin uusia mahdollisuuksia vaikkapa työpaikan suhteen?

4. Nosta esiin aiemmat onnistumiset

”Muistatko kun, et ensin osannut ollenkaan ajaa pyörällä, kaaduit usein ja aika usein kiukuttikin. Kuitenkin nousit pyörän päälle uudestaan ja uudestaan, kunnes onnistuit ajamaan koko pihan ympäri. Muistan miten iloinen olit ja esittelit mummillekin, kuinka ajaa ilman apupyöriä.” Tämä nostaa lapsen minäpystyvyyden tunnetta ja uskoa itseensä.

5. Suhtaudu ”Minä itse”-hetkiin mahdollisuuksina

Kuinka usein kuulemmekaan pieniltä lapsilta ”minä itse!”? Ratkaisevaa on se, miten tilanteeseen reagoimme ja annammeko tehdä lapsen itse. Kiireessä tai oman kärsimättömyyden puutteessa, saatamme viedä lapselta mahdollisuuden opetella taitoa ja kasvattaa sinnikkyyttä. ”Minä itse” – tilanteessa onkin hyvä olla kärsivällinen, vetää syvää henkeä ja vaivautua odottamaan. Vaikka tietäisit, että lapsi ei mahdollisesti saa tehtyä asiaa itse, on hyvä antaa lapselle mahdollisuus ja yrittää. Vaikka asia ei onnistuisi, niin muistaa kehua myös yrittämisestä. ”Minä itse”´- vaihe voi myös yllättää vanhemman. Joskus lapsemme on oppinut sellaisia taitoja, mitä emme aiemmin ole huomanneet. Kuitenkin, jos ”minä itse” – hetki tulee silloin kun lapsi haluaa tehdä jotain ikäiselleen vaarallista, niin luonnollisesti silloin aikuisen on otettava tilanne haltuun.

6. Lisää lapsen myönteistä sisäistä puhetta ja asennetta

Kehu ja kannusta. Usko lapsen onnistumiseen ja osoita lapselle, että hänellä on tavoitteen saavuttamiseen tarvittavia taitoja ja että uskot hänen pystyvän saavuttamaan tavoitteensa. Se, että lapsen sisäinen ääni sanoo: ”Minä pystyn siihen”, tarvitsee usein sen, että joku muu sanoo sen ensin.

7.  Auta pääsemään yli karikoiden

Lapsen puolesta tekeminen ei kasvata lapsen sinnikkyyttä, mutta epäonnistumisen yhteydessä on hyvä ojentaa auttava käsi lapsen tukemiseen. Älä kuitenkaan tee asiaa lapsen puolesta, vaan kannusta jatkamaan ja näytä reitti eteenpäin. ”Voisitko kokeilla vaikka tätä? Tai oletko ajatellut tätä tapaa?” voi avata lapselle uusi näkökulmia asiaan, uusia reittejä tavoitteeseen ja ratkaista tilanteen. Näitä asioita voi käsitellä myös etukäteen, ainakin pitkien tavoitteiden yhteydessä. Tehdä toimintasuunnitelma vastoinkäymisten varalta. ”Mitä jos et tänä vuonna pääsekään haluamaasi opiskelupaikkaan? Miten saat voimaa ensi vuonna yrittää uudestaan?”

8. Muistuta myös levosta

Lasta ja nuorta on hyvä muistuttaa myös levon tarpeesta. Usein tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan monta harjoituskertaa tai yritystä ja lepo siinä välissä on tärkeää. Uutta kieltä ei opi päivässä ja kaikkia balettiliikkeitä ei opetella yhdellä tunnilla. Levon aikana keho ja mieli valmistautuu uuteen suoritukseen. Suuremmalla todennäköisyydellä jaksat ajaa 100km pyörällä, kun pidät matkalla muutaman juomatauon, kuin että yrität paahtaa kerralla maaliin.

9. Lähde mukaan!

Luonteenvahvuuksien opetteleminen on koko perheen projekti. Yhdessä tekeminen on mukavampaa ja motivoivaa. Jos haluat tukea lapsen sinnikkyyttä, anna lapsen olla myös sinun kannustajasi siinä mitä sinä voisit kehittää.

Asioita, jotka voivat estää sinnikkyyden kehittymistä

1. Autat liikaa

Olen huomannut, että varsinkin kun on vain yksi lapsi, on helposti koko ajan auttamassa. Asioissa, jotka lapsi varmasti hallitsee jo, kuten pukeutuminen tai syöminen auttava käsi on välillä liiankin lähellä. Jos lapsi pyytää apua, siksi että häntä ei huvita, on kannustaminen parempi kuin auttaminen. ”Minä tiedän, että osaat pukea. Muistatko? Eilenkin aamulla valitsit hienosti sukat, alkkarit, paidan ja housut, ihan itse.” Tässä tarvitaan myös kärsivällisyyttä. Kun varsinkin pieni lapsi yrittää, niin aikuisella täytyy myös olla kärsivällisyyttä odottaa toisen sinnikkäitä yrityksiä. Kenkien jalkaan laittaminen on varmasti nopeampaa aikuisen avustuksella, mutta samalla se lamaannuttaa lasta. Lapsi tottuu siihen, että joku on aina tekemässä asioita hänen puolestaan eikä hänen tarvitse itse tehdä mitään. Hänestä voi tuntua myös, että aikuinen ei lapsen taitoihin ja kykyihin, eikä halua senkään takia yrittää tehdä itse.

Toiseksi liika auttaminen vie lapselta onnistumisen tunteen. Kun antaa lapsen yrittää ja hän viimein onnistuu, lisää se lapsen luottamusta itseensä ja omiin taitoihin.

”Äiti, auta mua tässä palapelissä. Mä en tiedä mihin tää pala tulee.” poikani pyytää. Tekisi mieli ottaa pala ja laittaa se oikeaan paikkaan, mutta tällä kertaa vastustan kiusausta. ”Katsotaanpa. Mitä värejä palassa on?” kysyn pojalta. ”Sinistä, mustaa ja valkoista.” hän vastaa. ”Missäs sellaisia värejä on jo pöydällä?” jatkan kyselyä. Poikani etsii hetken ja löytää vastapalan. Istun hiljaa vieressä ja katselen, kun pala palalta kuva alkaa kasaantua. Kun palapeli on valmis, poikani hymyilee innoissaan: ”Nyt se on valmis. Ja mä tein sen ihan itse!” Katson iloista ja itsestään ylpeää lasta ja mietin: ”Tuokin olisi jäänyt näkemättä, jos olisin auttanut koko ajan.” Nyt autoin vain kinkkisen tilanteen läpi ja loppumatka oli lapsen oma.

2. Liian suuret vaatimukset ja tavoitteet

Jos lapselle asetetaan liiat suuret vaatimukset, hänen taitoihinsa nähden, on yritys melkeinpä tuomittu epäonnistumaan. Tavoitteiden saavuttaminen täytyy vaatia lapselta ponnisteluja, mutta jos riman nostaa liian korkealle, lisää se vain lapsen epäuskoa itseensä. Kun opetellaan kenkien jalkaan laittoa on siis hyvä aloittaa tarralenkkareista ja harjoitella sitten nauhojen sitomista. Pienet askeleet eteenpäin auttavat lasta saamaan onnistumisenkokemuksia ja uskomaan itseensä.

3. Oma epäusko lapsen kykyihin

Jos vanhempi tai aikuinen, ei usko lapsen kykyihin on lapsenkin vaikea uskoa onnistuvansa. ”Ei toi onnistu kuitenkaan.”,”Turhaan hukkaat aikaasi tuollaiseen.” voi joissain lapsissa herättää näyttämisen halun, mutta tällainen tapa voi myös sumentaa toiminnan tarkoitusperän. Pyrkiikö lapsi sinnikkäästi tavoitteeseen, koska haluaa sitä itse vai vain näyttääkseen epäilijöilleen?

Joskus aikuisen epäusko lapsen kykyihin ei kumpua sanoista, vaan katseista, eleistä ja huokauksista. Siinä vaiheessa, kun lapsesi ryhtyy toimeen, näkeekö hän kasvoiltasi epäluulon, suustasi huokauksen tai olkasi kohautuksen? Muista myös kiinnittää huomiota omaan keholliseen viestintääsi.

4. Väärät tavoitteet

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta löytämään intohimonsa ja ne asiat, joita varten on valmis tekemään työtä. Motivoiva tavoite kannustaa lasta yrittämään sinnikkäästi enemmän kuin kannustavat sanamme. Sisäinen motivaatio toimii ulkoista paremmin.

Voiko sinnikkyyttä olla liikaa?

Jos lapsesi kuluttaa kaiken ajan, voimat ja energian johonkin tavoitteeseen, johon hänen on ”pakko päästä”? Kun sinnikkyydestä tulee hampaat irvessä puurtamista ja päähän seinään lyömistä? Silloin on hyvä pysähtyä lapsen kanssa miettimään, onko tavoite sellainen jota kohti kannattaa sinnikkäästi mennä vai olisiko parempi vaihtaa tavoitetta toiseen? Itsestäni on tärkeää, että en puhu luovuttamisesta, vaan esimerkiksi ”energian uudelleenohjaamisesta”. Toiseen tavoitteeseen vaihtaminen on järkevää ja vastuullista. Tavoitteen vaihtaminen ei ole luovuttamista, vaan luovuutta.

Lasten kirjoja sinnikkyydestä:

Todella monesta lasten kirjasta löytyy näkökulmia sinnikkyyteen.

Tässä kolme esimerkkiä.

Ystävyyden metsässä on tarina puhista ja kurpitsassa nimeltään ”Nalle Puhin kurpitsa”. Siinä tulee esiin kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja ystävien tukemista.

Harri ja dinot suojelevat eläimiä – kirjassa on toiminnallisempi ote tavoitteiden saavuttamisessa. Siihen matkaan kuuluu myös epäilyksiä ja vastoinkäymisiä.

Suomen lasten laulukirja on mielestäni yksi parhaimmista ja monipuolisimmista laulukokoelmista. Laulut ovat myös hyvä tapa opettaa asioita ja sinnikkyyttä löytyy mm. Tiku ja Taku – laulussa.

Koululaisten ja teini-ikäisten kanssa hyviä ovat elämänkerralliset tarinat. Jos lapsen intohimo on esimerkiksi jalkapallo, voisi häntä kiinnostaa Cristiano Ronaldon – elämänkerta. Kirjan jälkeen voisi puhua siitä, mitkä asiat auttoivat häntä pääsemään tavoitteisiin ja mitkä ovat lapsen omat unelmat ja tavoitteet.

Lisää harjoituksia:

Huomaa hyvä! – kirja ja toimintakortit

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents