Jaa tämä

Varsinkin oman lapsen syntymä sai minut pohtimaan syvällisemmin ja tarkemmin omaa lapsuuttani. Sen hyviä ja huonoja puolia. Monista asioista olen kiitollinen, mutta joissain asioissa tiede, tutkimus ja kokemus on tuonut tietoa paremmista toimintatavoista. Ajat sekä yhteiskunta ovat myös muuttuneet vuosien varrella, joka vaikuttaa myös kasvatuksen tapoihin ja tavoitteisiin. Yksi asia, mistä olen kovin kiitollinen omassa lapsuudessani ja minkä haluan opettaa myös omille lapsilleni on osuvasti, kiitollisuus. Lapsuudenkodissani keskityttiin niihin asioihin, mitkä ovat hyvin, mistä olemme kiitollisia ja kaikkea hyvää ajateltiin lahjana. Mitään ei koskaan ajateltu itsestäänselvyytenä. Jopa 90-luvun lamavuosien aikana monista asioista puhuttiin kiitollisuuden näkökulmasta. En ikinä tuntenut, että perheemme olisi ollut köyhä tai jostain olisi ollut puutetta, vaikka rahaa ei koskaan ollut liikaa. Meillä oli koti, ruokaa ja vaatteita, lähellä sukulaisia ja ystäviä. Siinäkin on jo paljon enemmän, mitä monella on. 

Kiitollisuus on se, joka on kantanut minua vaikeinakin vuosina, yli menetyksieni ja läpi pettymysten. Kiitollisuus on asia, jota harjoitan joka päivä. Keskityn mielessäni niihin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä hyvin. Kun rikon kaksipuolisen peilin, olen kiitollinen siitä, että toinen puoli säilyi ehjänä. Kun lapseni on oksennustaudissa, niin olen kiitollinen, että minulla edes on lapsi, jota hoitaa. Keskityn elämässäni asioihin, jotka ovat hyvin huonoissa vellomisen sijaan. Siksi ajattelen, että yksi tärkeimpiä asioita mitä lapselleni ja muille lapsille voin opettaa, on kiitollisuus.

”Kiitolliset ihmiset ovat harjoittaneet aivojaan skannaamaan ja vaalimaan hyvää” lukee Huomaa Hyvä! – kirjassa. Tunnen, että minulle on käynyt juuri näin.

Lukuisat tutkimukset tukevat kokemustani kiitollisuuden voimasta. Sen puolesta puhuvat lukuisat tutkijat muun muassa Martin Seligman, Barbara Fredrickson ja Sonja Lyubomirsky. Mutta mitä kiitollisuus sitten on?

Mitä kiitollisuus on?

Kiitollisuus on elämänasenne. Kiitollisuus on huomion keskittämistä niihin asioihin, jotka on elämässä hyvin ja joita on saanut ja niiden kunnioittamisesta. Kiitollinen ihminen ei pidä asioita itsestäänselvyytenä, vaan vaalii elämää lahjana.

Kiitollisuus on paljon enemmän kuin sitä, että sanoo ”kiitos”. Siksi lapselle on opetettava enemmän kuin yksi sana.

(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen)

Puussa nauloja ja naruja

Miksi se on tärkeää?

Kiitollisuus on vahvasti sidoksissa onnellisuuteen. Kiitolliset ihmiset tuntevat useammin positiivisia tunteita, nautiskelevat hyvistä kokemuksista. He ovat terveempiä, selviävät helpommin vastoinkäymisistä ja rakentavat vahvoja ihmissuhteita.Kun ilmaisemme kiitollisuutta toisille, vahvistamme suhteita heidän kanssaan.

Lisää kiitollisuuden hyödyistä aikaisemmassa kiitollisuuden artikkelissa.

Onko kiitollisuus minun vahvuuteni?

Mietit usein, miten onnekas olet

Iloitset pienistä asioista

Löydät hyviä asioita myös vastoinkäymisistä

Et pidä asioita itsestäänselvyytenä, vaan ajattelet kaikkea saamaasi lahjana

Ilmaiset kiitollisuuttasi  toisia kohtaan

Kiitollisuus auttaa sinut läpi vaikeistakin elämäntilanteista

Elät tässä hetkessä ja olet kiitollinen niistä asioista, mitä sinulla on

Kiitollisuuden käsittelyhetki

1. Viikon vahvuus

a) Pikakelaus

Nopea tapa arvuutella viikon vahvuutta, on lukea vahvuus väärinpäin. Tällä viikolla sana olisi SUUSILLOTIIK. Varsinkin pidemmissä sanoissa tämä on hauska, eikä niin nopeasti ratkaistavissa kuin voisi luulla.

b) Suu supussa

Arvuuttelija sanoo vahvuussanan huulet kiinni toisissaan, avaamatta suutaan. Muut koittavat arvata.

2. Viikon vahvuuden käsittely tarinan, sadun, keskustelun tai toimintakortin avulla.

Lapsen kanssa on hyvä miettiä muun muassa seuraavia asioita. Miksi sanomme kiitos? Mitä tarkoitamme sillä? Milloin olisi hyvä sanoa kiitos? Kiitos-sana tulee usein toistona niinä hetkinä, kun lasta on opetettu sanomaan ”Kiitos”. Kun keskustelen lasten kanssa kiitollisuudesta ja miksi sanomme kiitos, on ensimmäinen vastaus yleensä: ”Koska isi/äiti/mummi on sanonut, että niin pitää sanoa.” Jotta lapselle ei kuitenkaan tarvitsisi opettaa joka kohtaa elämässä, mihin kiitos- sanan olisi hyvä kuulua, niin lapsen tulisi sisäistää kiitos-sanan ”idea” eli syyt kiitoksen sanomiseen.

”Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos” hokee lapsi ja juoksentelee pitkin käytävää kohti kerhohuonetta. Pysäytän lapsen ja polvistun hänen viereensä juttelemaan. ”Olipas siinä kiitosta kerrakseen. Mistä noin monta kiitosta tulee?” kysyn hymyillen. ”Noh” lapsi aloittaa ja huokaa. ”Kun äiti sanoi, että mä en koskaan muista sanoa kiitos, niin mä ajattelin, että sanon kerralla sitten koko päivän kiitokset.”

Tässä hyvä esimerkki siitä, että jos lapsi ei tiedä kiitos-sanan merkitystä, niin silloin se tuntuu lapsesta vaan sanalta, joka täytyy sanoa ja hoitaa pois alta, vaikka sitten kaikki päivän kiitoskerrat yhteen putkeen.

Kiitollisuus on kuitenkin paljon laajempi asia kuin kiitos-sana, joten siitä on hyvä lähteä laajentamaan. Mistä kaikesta voisin tällä hetkellä elämässäni sanoa kiitos? Mitä hyviä asioita elämässäni on? Millaisista asioista olen kiitollinen? Miten voisin osoittaa kiitollisuuttani?

Kiitollisuuden toimintakortin apukysymykset:

  1. Mitä kuvassa tapahtuu?
  2. Mitä linnut tekevät?
  3. Mitä tunteita linnut voisivat tuntea?
  4. Mitä linnut ovat suhteessa toisiinsa? (äiti-lapsi, ystäviä, opettaja-oppilas?
  5. Mitä linnut voisivat kuvassa sanoa? (Mitä sanoja kukkien tilalla voisi olla?)
  6. Mitä voisi tapahtua tämän jälkeen?
3. Kolme hyvää asiaa ja huippukohta

Yksi kiitollisuuden perusharjoituksia on miettiä illalla lapsen kanssa päivän kolme hyvää asiaa. Siitä lisää täällä. Pikavinkki 2: Kolme hyvää asiaa

Toinen kiva kiitollisuuden ajattelun herättäjä, on päivän huippukohta. Sen sijaan, että kysyisit lapseltasi. ”Oliko päiväkodissa kivaa?” tai ”Miten koulupäivä meni?”. Kysy häneltä: ”Mikä oli päivän paras hetki?” tai ”Mikä asia sujui tänään hyvin?”. Tämä virittää lapsen ajattelemaan päivän hyviä asioita, eikä aloittamaan sillä, että matikanopettaja puhui tylsiä tai ruokajonossa kaveri ohitti. Kuitenkin jos päivässä on ollut suuria, lasta vaivaavia huolia, niin ne on myös hyvä käsitellä.

4. Kiitollisuuspurkki

Meillä on kotona kiitollisuuspurkki, johon kerätään ne asiat, mistä olemme kiitollisia viikon ajalta. Viikon lopuksi ne luetaan yhdessä. Koska poikani ei osaa vielä kirjoittaa, kirjoitan asioita hänen sanelunsa mukaan tai hän saa piirtää kuvia kiitollisuuspurkkiin. Apukysymyksinä ovat olleet muun muassa mikä sai minut nauramaan? Mikä meni hyvin? Kuka auttoi minua tänään? Lauseet voivat myös olla jatkettavia. ”Olen tänään iloinen siitä, että..” tai  ”Minusta oli tänään ihanaa, kun..”.

Neuvoksi: Kun luette yhdessä kiitollisuudenaiheita, niin älä vertaile, kilpaile tai arvostele kenenkään kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuuden aiheet ovat yhteisiä, eikä tarkoitus ole laskea kuinka monta kukin on kirjoittanut viikon aikana. Lapset voivat olla myös kiitollisia, aikuisen mielestä, tosi kummallisista asioista. Kengästä löydetty kivi voi lapsen mielestä olla aarre eikä hiertävä ikävyys. Kiitollisuuden aiheita ei myöskään kannata vertailla, ettei lapselle tule tunnetta, että hän tuntee ”kiitollisuutta väärin” tai sisarus osaa osoittaa kiitollisuutta ”paremmin”.

5. Kiitollisuuspäiväkirja

Kiitollisuuspäiväkirja on monelle tutuin kiitollisuusharjoitus. Siihen kirjataan päivittäin, kolme kertaa tai kerran viikossa niitä asioita, mistä on kiitollinen. Tutkimusten mukaan ”tehokkain” tapa pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, on tehdä sitä kolmesti viikossa. Mielestäni määrällä ei ole niin väliä, kunhan löytää itselle sopivan määrän.

Perheessä voi olla myös yhteinen ”koko perheen kiitollisuus(päivä)kirja”, johon kaikki perheen jäsenet saavat kerätä asioita, joista on kiitollinen ja niistä voi tulla koko perheen ilon aiheita. Niitä voi lukea yhdessä vaikka kerran viikossa kiitollisuuspurkin tavoin.

6. Kiitollisuusviesti/kortti/kirje

Kiitollisuuden osoittaminen nostaa myös omaa kiitollisuuden tunnetta. Sen lisäksi, että kiitollisuutta osoittaa sanoin, voi sen tehdä viestillä, kortilla ja kirjeellä

Olemme olleet vierailulla ystäväperheen luona ja viettäneet heidän hyvässä huomassa koko päivän. Illalla kotona, palaan lapsen kanssa keskustelussa vierailuun. Mietimme yhdessä, mitä kaikkea kivaa päivän aikana on tapahtunut ja kertaamme hyviä hetkiä.  Lopuksi sanon pojalleni: ”Lähetetäänkö kiitosviesti?”. ”Joo.” vastaa poikani innostuneena. ”Mitä haluaisit siihen kirjoittaa?” Kirjoitamme yhdessä, kuinka kivaa oli nähdä, päivän huippukohdat ja kiitokset. Lopuksi luen sen läpi lapselleni. Viestistä tulee meille kummallekin hyvä olo ja varmasti myös vastaanottajalle.

Voit tehdä pienen harjoituksen heti nyt. Mieti ketä voisit kiittää heti tällä hetkellä. Jos henkilö ei ole läsnä, kirjoita hänelle tekstiviesti (tai käytä muuta pikaviestintävälinettä). Lähetä viesti.

7. Kiitollisuuskiikarit ja hyvän lokikirja

Voit askarrella lapsien kanssa kiitollisuuskiikarit (vaikka vessapaperirullista), joilla on tarkoitus etsiä kaikkea hyvää. Tähän voi liittää laivailuteeman, jossa lapset etsivät hyviä asioita kiikareilla ja kirjoittavat bongaamia hyviä asioita/tapahtumia/hetkiä kapteenin lokikirjaan. Päivän tai viikon jälkeen lapset voivat lukea otteita kapteenin lokikirjasta miehistölle(muulle perheelle).

8. Hyvien hetkien uusinta

”Muistatko kun mä en vielä ollut ehtinyt kärryyn ja sä lähdit jo liikkeelle?” lapseni nauraen kertoo hassua tapahtumaa kaupassa. ”Ja sitten me naurettiin ja mä yritin hyppää mukaan.”

Sanotaan, että asioissa ei saa velloa eikä vatvoa, mutta on yksi poikkeus. Hassut tapahtumat, nauruntäyteiset muistot ja hyvät hetket ovat tehty vellomista, uudelleen muistelua ja vatvomista varten. Niitä saa pyörittää mielessään uudestaan ja uudestaan, sillä niiden muistelu tekee hyvää aivoillemme ja niiden jakaminen vahvistaa ihmissuhteitamme.

Joka päivä olisi hyvä miettiskellä ainakin kymmenen minuuttia jotain hyvää tapahtumaa.

9. ”Minä keksin” – kiitollisuudenosoitus

Parasta on ne ideat, jotka tulevat suoraan lapsilta. Anna lapsellesi mahdollisuus myös itse miettiä, miten hän haluaa osoittaa tai harjoittaa kiitollisuutta.

Miten vahvistaa lapsen kiitollisuutta?

1. Olen kiitollisuuden malli

Se miten itse ilmaiset kiitollisuutta lapselle ja muita ihmisiä kohtaan tarttuu myös lapseesi. Ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota myös omiin tapoihin. Missä kohdin sanon kiitos? Millä tavalla puhun itsestäni, elämäntapahtumista ja nykyisestä elämäntilanteesta? Huomaanko itse ja tuonko esiin hyvät asiat vai valitanko koko ajan työstä/työkavereista, arjesta, kiireestä tai stressistä? Miten osoitan kiitollisuutta toisia kohtaan? Vanhempien toiminta, puheet ja teot, ovat mallina lapselle. Kiitollinen vanhempi kasvattaa kiitollisia lapsia.

2. Vaalin välittävää ja rakastavaa vuorovaikutusta

Kykyä tuntea kiitollisuutta ruokkii lapsen tarpeisiin vastaaminen, välittäminen ja myönteinen tunteiden osoittaminen. – Huomaa Hyvä! – kirja

Se, että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja hoivatuksi, tulee kuulluksi ja nähdyksi, vaikuttaa automaattisesti myös siihen, miten hän näkee itsensä, elämänsä ja kohtelee toisia. Kiitollisuus ei tule siitä tavaramäärästä tai muista puitteista joita tarjoat lapselle. Paras lapsen kiitollisuuden kasvattaja on välittävä, rakastava vanhempi.

3. Harjoitamme kiitollisuutta päivittäin

Kiitollisuutta on hyvä harjoittaa päivittäin, esimerkiksi kolmen hyvän asian listaaminen iltasadun tai isommilla lapsilla iltapalan yhteydessä tulee helposti mukavaksi rutiiniksi osaksi päivää.

Erilaisia kiitollisuusharjoituksia löytyy todella paljon. Harjoituksia voi vaihdella, jotta ne pysyvät mielekkäänä lapselle. Vaihtelemalla lapsen mielenkiinto pysyy yllä ja kiitollisuuden osoittaminen tulee esiin monella eri tavalla.

4. Vaalin tätä hetkeä

Kiitollisuuteen liittyy vahvasti kiinnittyminen nykyhetkeen. Emme haikaile menneeseen, emmekä elä odotellen ”sitku”-onnea eli ajattele onnen olevan jossain tulevaisuudessa. ”Sitten kun meidän perhe saa tämän verran rahaa”, ”Sitten kun saadaan uusi auto” tai ”Sitten kun päästään lintsille”. ”Sitku” – ajattelu estää lasta (sekä vanhempia) olemaan onnellisia juuri siinä hetkessä. Haaveita ja tavoitteita on täytyy olla, mutta tämän hetken onnellisuus tai hyvä olo ei saa olla niistä kiinni.

Kannattaa vaalia myös arkea. ”Viikonlopun odottelu” – moodi tarttuu helposti lapsiin ja arjesta tulee helposti pakkopullaa, jossa jopa lapsetkin odottavat vain viikonloppua.

Kiitollisuusmateriaali

Kiitollisuuden vahvuutta käsitellessä en ole juurikaan käyttänyt tarinoita. Kiitos-sana on mielestäni hyvä ja tuttu lähtökohta lähteä miettimään varsinkin pienten lasten kanssa kiitollisuutta, mikä on jo paljon abstraktimpi käsite.

Kiitollisuusaiheisia kirjoja

Tipsu ja oivallusten opuksessa (kirjoittanut Sari Markkanen) on kuitenkin kaksi tarinaa, missä kiitollisuus teema nousee esiin. Tipsu ja kiitos keväälle sekä Tipsu ja sitku-onni.

Kiitoksessa keväälle puhutaan hyvästä olosta ja kuinka paljon ihania asioita elämässä on ja kuinka sen välillä voikaan unohtaa.

”Miten onnekas olenkaan! Miksi joskus unohdan tämän? Välillä ajatukset tuntuvat maatuneilta, sameilta ja tunkkaisilta.”

Sitku-onni tarinassa Karhukas odottaa onneaan, kunnes tajuaa mistä asioista onni oikeasti tulee. Siinä taas hyvin kehoitetaan keskittymään nykyhetkeen eikä ajattelemaan onnen, ilon ja kiitollisuudenaiheiden olevan tuolla jossain hamassa tulevaisuudessa.

”Niin, ei se onni elä asioissa, ei tavaroissa, ei retkissä eikä edes ihanissa kesäpäivissä. Se elää meissä, ihan joka hetkenä ja päivänä, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Onnellisuutta voi kokea vaikka nyt tai nyt tai nyt…”

Olen kiitollinen, että olen löytänyt tämän Tipsu ja oivallusten opus kirjan. Rehellisesti ostin tämän kirjan nopeasti ohimennen vilkaisten, ihastuen siihen, että sen kannessa on minun lapsuuden lempinimeni ”Tipsu”. Tietämättä yhtään miten paljon hyviä ajatuksia sen kansien sisälle onkaan kätkeytynyt. Hyvä, että ostin. Tämä on osoittautunut moniulotteiseksi työkaluksi pohtia lasten kanssa muun muassa hengittelyä ja rauhoittumista, kiukuntunteita ja harmituksia tai nyt, kiitollisuutta.

Lisää kiitollisuudesta

Kiitollisuuden harjoitteleminen

Building Happiness, Resilience and Motivation in Adolescents

Huomaa hyvä! – kirja ja toimintakortit